Pikkujoulu Pekingissä

Flunssa on hellittänyt sen verran, että pääsin mukaan pikkujouluihin. Paljon uusia ihmisiä, jonkin verran onneksi myös tuttuja. Erinomaista ruokaa, hilpeää viiniä, kivoja esityksiä ja perinteisen alkujäykkyyden jälkeen mukavan rentoa rupattelua. Saimme myös jorata suomalaisen livemusiikin tahdissa, siitä piti huolen täällä Pekingissä vaikuttava Party Members.

Paikalle oli löytänyt myös joulupukki, tai oikeastaan kaksikin. Toinen oli tietenkin kiinalainen kopio ;) Jokainen sai perinteisen pikkujoululahjan. Mieheni paketista paljastui pelikortit. (Hahaa!) Täytyy tässä vaiheessa huomauttaa, että meidän pelikortithan jäi silloin taannoin tullin haaviin. Nämä kortit lienee laillisemmat, ne on nimittäin kuvitettu edesmenneen suuren johtajan Maon naamalla ja lausahduksilla. Korttia läiskiessä voi sitten samalla tutustua maolaisiin aatteisiin. :/



Itse asiassa pikkujoulut eivät juurikaan poikenneet Suomessa viettämistäni, paitsi että tällä kertaa mukana juhli myös suurlähettiläs. Aika hassua (vaiko noloa!?), mietimme mieheni kanssa aamulla herätessämme, että kukahan niistä hän mahtoi olla. Sen verran paljon oli ympärillä outoja ihmisiä, että niinkin korkea-arvoinen valtion edustaja jäi meiltä panematta merkille.

Mieltä jäi kuitenkin sen verran askarruttamaan, että etsimme netistä lähettilään kuvan. Mieheni siihen huudahti, tuon tyypin kanssahan minä juttelin! Kas kummaa, heti alkoi hän kelata keskustelua, että tulikohan sanottua jotain typerää. ;D No, ainakaan muistista ei noussut esiin mitään erityisen noloa, kuulemma.

Isoveli muistutti

Mieheni kertoi vakavan-koomisen esimerkin valvontakoneiston toimivuudesta täällä Kiinassa. Työmatkalla oli tapahtunut jotain, mikä oli omiaan muistuttamaan meitä paikallisesta "isoveljestä". Työkaveria oli tultu pidättämään hotellilta kuuden poliisin voimin. Hänen väitetty rikoksensa oli vedonlyönti netissä jonkun jalkapallojoukkueen puolesta.

Episodi oli edennyt siten, että työkaveri todellakin oli viety mennessään. Asiaa toki oli koitettu selvittää paikanpäällä. Pidätetty oli sitäpaitsi kiistänyt syyllisyytensä ja myöhemmin selvisikin, että hän puhui totta. Syyllinen olikin hotellihuoneen edellinen asiakas.

Heti episodin jälkeen alkaneessa työpalaverissa oli sitten ihmetelty puuttuvaa miestä. Pomon vaikutusvaltainen puhelinsoitto virkakoneistolle ja eipä aikaakaan kun epäonnekas työntekijä istui taas palaveeraamassa muiden mukana. Poliisit vuolaasti pahoittelivat tilannetta. Olivat soittaneet miehellenikin henkilökohtaisesti. Tapahtuman nimi oli siis harmillinen väärinkäsitys.

Mitäpä tästä opimme? Kiinassa ei ehkä kannata lyödä vetoa, ainakaan hotellin verkossa. Olemassa todellakin ON isoveli, joka valvoo. Ja mikäli joutuu hankaluuksiin, suotavaa on, että kavereista löytyy riittävän isokenkäisiä.

Kahvintuoksua ja oivalluksia

Tänään tein erään käytännön oivalluksen. Havahduin siihen, kun yllättäen nenääni kulkeutui aivan ihana kahvin tuoksu. Aistin sen jopa tämän nuhan lävitse. Nuuskuttelin ilmaa ja mietin, mistäköhän moinen tuoksu mahtaa tulla. Omasta kahvituokiosta oli jo aikaa ja kiinalaiset naapurit tuskin sumppia keittelevät.

Mutta kohtapa löytyikin selitys. Mimi oli ollut aikeissa ruveta laittamaan ruokaa, ja oli pannut papuja kiehumaan. Vesi olikin päässyt loppumaan ja aluksi niin aromikkaasti paahtuneet pavut paloivat niin, että koko kämppä kärysi. Ikkunat auki ja kunnon läpiveto. Ihan jännä oivallus silti, kahvi todellakin tehdään paahdetuista pavuista. Sen verran oli kyllä lumoava ja uudentyyppinen aromi, että tässähän pitää ihan miettiä, jos vaikka paahtimoyrittäjäksi ryhtyisi ;)

Flunssapotilaana

Kerhon tätinä olen nämä viikot niistellyt monia pikkuisia nuhaneniä. Nyt onkin sitten minun vuoro. Lauantaina on suomalaisen yhteisön pikkujoulut, jonne oltaisiin kyllä menossa. Saa nyt nähdä, mihin suuntaan tämä flunssa menee. Olisi kyllä mukava olla läsnä, mutta nyt ainakin joudun pinnistelemään, että saan ääneni kulkemaan. Ei olisi ihan kaikkein miellyttävin tapa viettää pikkujoulua ja tutustua uusiin ihmisiin, äänettömänä...

Menin kiinalaiseen rohtoapteekkiin. Kähisin apteekkarille ja sain mukaani muutaman paketin. Kourallinen pippurin näköisiä palleroita aamuin illoin. Makukaan ei ole pippurista kovin kaukana. Lisäksi imeskelytabletteja, joita olen tässä popsinut kuin karamelleja. Lieköhän niistä apua, en nimittäin ole malttanut (rousk rousk) imeskellä. Teetä pitkin päivää ja kiinalaista greippiä. Hmmm, on muuten yllättävän makea ja hyvän makuinen greipiksi. Sohvan uumeniin viltin mutkaan ja lukuseuraksi Paulo Coelhoa. Edellisen synkän kirjan vastapainoksi kaipaan nyt jotain valoisampaa. Näillä mennään ääntä kohti.

Yölampun katveessa

Sanoja on nyt vaikea muotoilla. Haluan kuitenkin aiheesta mainita. Olen käännellyt maan historian sivuja vuosikymmenten taa. Monenlaisia tarinoita. Niin valitettavan tosia. Mieli on mietteliäs ja murheellinen. Tuntuu, että siitä kaikesta on vasta niin vähän aikaa. Menneisyyden jäljet näkyvät vielä. Ehkä ei niin täällä kaupungissa, mutta maaseudulla on vielä omat käytäntönsä. Koitan välttää aiheen tarkempaa käsittelyä. Se tuskin on kovinkaan bloginkestävää. Mutta kovin murheellinen olen Kiinan menneisyydestä ja kaikista niistä julmuuksista, mitä se pitää sisällään. (Ylläolevan kuvan voi klikata suuremmaksi...)

Eteenpäin mennään!

Tässä nyt tulee blogiin päivityksiä tavallista tiuhempaan tahtiin. Syykin on selvä. Mies on työmatkalla ja kiinantunnit on tältä vuodelta loppu. Aikaa siis on enemmän. Tässä hörpäilen kahvia ja mietin, lähtisinkö käymään jossain. Saatanpa tehdäkin pienen pistokkaan kaupunkiin. Hieno tunne muuten, kun taksikuskin kanssakin voi käydä jo muutaman lauseen keskustelun. Tässä kuvaus edelliseltä reissulta.

minä: Päivää!
kuski: Päivää!
minä: Menen Merliniin. (asuinalueemme)
kuski: ??
minä: (Viiton käsillä merkiksi, että voin näyttää tien.)
Kymmenen minuuttia. Eteenpäin mennään!
kuski: Ooo, eteenpäin.
minä: Käännytään vasemmalle.
kuski: Aaa, vasemmalle.
...
kuski: (Kysyy jotain. En ymmärrä, mutta bongaan sanan Amerikka.)
minä: Ei Amerikka. Suomi. Olen suomalainen.
kuski: Aaa, Suomi. (Luettelee jotain. Hoksaan sanat Tanska ja Norja.)
minä: Kyllä kyllä! Hyvä!
kuski: (Kysyy jotain, ymmärrän sanan työskennellä.)
minä: Minun mieheni työskentelee Pekingissä.
kuski: (Kysyy jotain, toistelee sanaa Notsia.)
minä: Notsia?
kuski: (Kaivaa taskustaan kännykän.)
minä: Aaaa, Nokia!! ... Ei Nokia. Nokialla kyllä työskentelee paljon suomalaisia. (Ooo, miten pitkä lause. Melkein pakahdun ylpeydestä!)
kuski: Kyllä kyllä.
...
minä: Liikennevalot! Jälkeen oikealle. Ei ei! Ei nämä liikennevalot. Toiset liikennevalot. (Hehhee, molempia naurattaa. Auto jää jumiin risteykseen. Ruuhka-aika...)
...
minä: Kuuma! (Näytän vaatteitani ja veivaan ikkunaa auki.)
kuski: Kuuma. Kyllä. Liian paljon vaatetta.
minä: Kyllä!
kuski: Suomessa taitaa olla tosi kylmä. Se on niin pohjoisessa.
minä: Totta! Niin on. Liian kylmä.
...
minä: Onpa iso peruna.
kuski:???
minä: (Näytän kädellä ja osoittelen autoja.)
kuski: Aaa, ruuhka! Niin on. Paljon autoja.
minä: Ruuh-ka... (Tavailen sanaa ja tunnustele sitä suussa.)
minä: Ei hyvä tämä ruuhka.
kuski: (puistelee päätään.) Ei hyvä.

Vedenpaisumus

Pesuhuoneeneemme lattialla on vedenpaisumus. Aluksi luultiin, että pesukone valskaa tai putket vuotaa. Toiset korjausmiehet taas sanoivat vian olevan lämmityksessä. Nyt on selvinnyt, että yläkerran naapurissamme on vesivahinko. Joka tapauksessa pesuhuoneessamme on lillunut vettä jo viikon. Voisi leikkiä vaikkapa laivan uittamista tai jotain.

Kovin ripeää ei ole tämä korjaustoiminta täällä päin. Jos ei joka päivä painosta ja soittele perään, asia mukavasti unohtuu. Nyt yritetään tavoittaa asunnon omistajaa, ennen kuin kukaan ryhtyy korjaustoimiin. Täytyy ensin selvittää, kuka maksaa vai maksaako kukaan.

Mimi-parka oli eilen koittanut lapata enimpiä vesiä pönttöön, voidakseen käyttää pesukonetta. Säikähdin päällä olevan sähkölaitteen ja vesilammikon yhdistelmää. Nyt ei taideta pyykkiä pestä vähään aikaan, teroitin.

Jännä sinänsä, että pesuhuoneessa on kyllä suihku ja siis myös kaivo. Mutta joku ihmeellinen älynväläys on ollut rakentaa suihkunurkkaus sellaiselle korokkeelle. Kaivo on siis myös reilun kymmenen sentin korkeudella lattiasta. Niinpä :/

Välillä (aika usein) tulee miettineeksi, ketähän ne insinöörit on, jotka suunnittelee näitä tällaisia juttuja.. Eikä ihme, että välillä tuntee olevansa ihan kuin jossain maanlaajuisessa piilokamerassa. Tämä maa totisesti on yllätyksiä täynnä.

Tuo alla oleva kuva on napattu tästä läheltä. Kiva tuollainen tolppa keskellä tietä... Se oli ilmestynyt siihen jokin aika sitten. Hmmm... mietiskelin sen tarkoitusta. Näin vastaavia tolppia sähköpylväinä. Ilmeisesti tämänkin tolpan tarkoitus on jossain vaiheessa kannatella johtoja. Tuiki tarpeellista tottakai, mutta eiköhän se voisi kannatella niitä piuhoja ihan vaikka metrin verran laiempana?



Alla oleva kuva on myös näiltä samoilta kulmilta. Huomatkaa kaivo, jossa on kansi! Vau! Mutta muutaman metrin kun kävelee, niin edessä on uusi ansa. Että näin :/

Yllätys pallokentällä

Läheisellä nurmikentällä käydään Oonan kanssa usein palloa pelaamassa. Pallonpeluu on ehdottomasti parasta leikkiä. Silloin ei nähdä eikä kuulla mitään muuta. Keskittyminen palloon on sataprosenttista. Pallo taskuun ja päämäärätietoinen neliveto alkaa heti, kun astutaan villa-alueen portista ulos. Tällä kertaa mentiinkin toiselle nurmelle, kun vakkarikenttä oli jo varattu.



Mutta mikä meitä kohtasikaan pallokentällä vauhdin ja leikin tiimellyksessä?! Hyvänen aika, tätä ei edes huomannut kuin juuri kohdalla. Eikä ole muuten mikään golf-pallon reikä, vaan ihan kuulkaa kaivo!

Voi kun niin laiskottaa

Jaloissa voi vieläkin tuntea edelliset kiipeilyt. Kuvassa on paljon tottuneempi muurinkävijä. Aasit kantavat selässään paikallisia kioskin pitäjiä. Paikka paikoin voi siis jalkoja lepuuttaa, ostaa vesipullon ja haukata välipalaa. Unohdin edelliseen postaukseen laittaa kuvan aasista, vaikka niiden kohdalle jumituin kuvailemaan ja juttelemaan pitkäksikin toviksi.

Itse asiassa tulin sanomaan, että pitäisi jaksaa päntätä kiinankielen sanoja huomiseen tenttiin. Jonkinlainen testi on tiedossa, jossa katsotaan onko sitä mitään jäänyt päähän... Mutta voi kun niin laiskottaa. :/

Kiinan muurilla

Viikonloppuna sain minäkin vihdoin käytyä Kiinan muurilla. Ensimmäinen vieraamme Suomesta saapui luoksemme, joten muuri oli luonnollisesti etappi numero yksi. Täytyy kyllä myöntää, että se taatusti onkin näkemisen ja kokemisen arvoinen! Jylhiä vuoristomaisemia, ylhäällä luikertelevaa jyhkeää muuria, ihmisvoiman ihmettelyä ja kaunista ruskaa. Ei varmaankaan jäänyt viimeiseksi käynnikseni siellä.

Ainakin tuhannen askelman matka ylös muurille oli melkoinen suoritus sinänsä. Kyllä siinä tällainen, enemmänkin penkkiurheilijaksi itseään luonnehtiva pääsi varsin sporttiseen makuun. Kiinalaisten luokkaretkeläisten kanssa perä perää kiivettiin ja yhteen ääneen puuskutettiin. Jonkin matkan päässä kulki köysirata hisseineen... Näytti kyllä helppoudessaan varsin houkuttelevalta. Mutta mies opasti ja neuvoi, että muurilla käynnin täytyy "tuntua". No tuntuihan se, seuraavana päivänä jaloissa.









Kiinan muurin rakentaminen aloitettiin 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja sitä tehtiin jaksoittain 2000 vuoden ajan. Muurin tarkoituksena oli suojella keisarikuntaa "barbaarien" hyökkäyksiltä. Tämä historiallinen rajalinnoitus on maailman suurin ihmiskäsin tehty rakennelma.

Jättiläismäinen 6350 kilometrin pituinen muuri kulkee Kiinan itä- ja pohjoisrajalla ja sen ympärillä yhdistyvät vuoristot, laaksot ja aavikkomaisemat. Muurin keskimääräinen korkeus on 8 metriä ja leveys 6 metriä. Se kulkee jyrkkienkin vuorten yli jopa 70 asteen kulmassa. Muuri koostuu useista eri-ikäisistä ja paikoittain erillään olevista osista, joiden rakennustyyli on vaihteleva.

Muurin varhaiset osat tehtiin maata kasaamalla. Tiivis maavalli peitettiin sitten kivillä. Nykyisen muotonsa muuri sai Ming-dynastian aikaan (1386–1644), jolloin valmistui suurin osa muurista. Silloin käyttöön otettiin erittäin kestävä tiili ja laasti, jollaisia ei Euroopassa osattu tehdä vielä satoihin vuosiin. Muuria rakennettiin noin kilometrin päivävauhtia. Rakennustöissä kuolleet haudattiin muurin alle. (lähteet: Wikipedia ja aviomies)









Kuten kaikissa turistipaikoissa, oli täälläkin jos jonkinlaista kojua ja kauppiasta. Perinteiset rihkamakojut ohitin aika surutta, mutta tämän miehen kohdalla pysähdyin. Varsin taitavasti hän kaivertaa kivilaatalle kuvia muurista. Jäin hetkeksi ihailemaan, mutta laatta jäi silti ostamatta. Ehkäpä sitten ensi kerralla.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...

Tänään jouduin hieraisemaan silmiäni, kun tienposkeen oli ilmestynyt rivikaupalla kuusia. Niin, hetkinen, onhan se jo marraskuu! Ehkäpä en olisi kuitenkaan odottanut näkeväni joulukuusia myytävän vielä näin aikaisin ja vieläpä täällä Kiinassa. Mutta niin ne hiipivät ulkomaalaisten myötä moiset tavat tännekin. Siinä ne kuuset poseeravat ohikulkijoille rintarinnan buddhien ja muiden kiinalaispatsaiden kera ja odottavat mitä todennäköisimmin, länsimaista ostajaa.



Joissakin piireissä täällä kyllä vietetään joulua nykyisin, saimmepa kutsun Chinese Schoolin joulujuhliinkin. Mutta tuskinpa monellakaan on käsitystä joulun alkuperästä ja merkityksestä. Ja ehkei se niin kiinnostakaan. Pääasia että on taas yksi hyvä syy kokoontua yhteen viettämään aikaa, syömään ja ehkä vähän juhlimaankin.

Kyselinpä muuten kuusen hintaa, tinkimättömänä 400 yuania, eli 40 euroa. Aikamoinen hinta jopa Suomenkin hintatasoon nähden, saatikka sitten paikalliseen tasoon suhteutettuna. Sehän on noin kolmannes taloudenhoitajan kuukausipalkasta!



Täkäläiset joulukuuset myydään juuripaakkuineen isoissa sammioissa. Ei yhtään hassumpaa, kun vertaa meidän tapaamme pätkäistä ronskisti puu poikki ja sallia joulupuulle vain muutamien viikkojen elinaika. Tässä asiassa annan kyllä auliisti pisteet kiinalaisille.

Uuden opettelua

Tässä nyt koitan laajentaa osaamistani ja opetella tekemään kuvista kollaaseja sekä liittämään blogiini videotiedostoja netistä. Nuo kuvat olen näpännyt eräästä ravintolasta, jossa jokin aika sitten kävin. Alla olevan musiikkikappaleen bongasin taannoin Itkupillin blogista, ja ihastuin siihen heti. Esittäjä on kiinalainen Sa Ding Ding ja hän laulaa tässä versiossa sanskriitin kielellä.

Annan tässä samalla julkisesti tunnustusta Itkupillin blogeista. Ehdottomasti tutustumisen arvoiset sivut. Linkin liittäminen ei minulta vielä onnistunut, mutta koitan opetella senkin. Jos joku kokeneempi konkari osaa neuvoa miten linkin liittäminen täällä Blogspotissa käy, otan kyllä auliisti neuvoja vastaan. Nyt kajarit päälle ja kuuntelemaan.

edit. Kiitokset Eerolle varsin nopeasta neuvonnasta! Nyt pääsettekin tästä suoraan kurkistamaan Itkupillin blogiin. bOheMiaN *iTkuPiLLi*