Suomi-bulimia

Tässäpä mainio lukuvinkki, Annamari Sipilän artikkeli Hesarissa. Suomi-bulimia, niin oivallinen ja paljonpuhuva uudissana. Jo pelkästään tuota sanaa mutustellessa tulee se tuttu ähky, joka ei lähde kuin henkisesti ylenantamalla ja rankalla paastolla.

Tervehdys blogimaailma pitkästä aikaa!

Aukesihan se väylä vihdoin tänne blogistaniaan. Vaihdatti tunnelia, kun entinen ei enää pelittänyt. Nyt olen taas askeleen edellä Kiinan Big Brotheria. Ainaista kilpajuoksuahan tämä on...

Anna oli sillä aikaa antanut kommenttilootassa alla olevan, mieltä lämmittävän tunnustuksen. Käykäähän samalla kurkistamassa Annan omaan blogiin Täkki ja torkkupeitto. Löydätte sieltä mm. upeita kankaanpainantaluomuksia, taitavasti kirjoitettuja tekstejä sekä ihanan havahduttavan tavan katsella ja aistia tätä ihmeellistä maailmaa.

Kertoilenpa tässä vähän kuulumisia ja tuoreimpia tuntojani. Tämä on kolmas ja samalla viimeinen Kiinan vuotemme. Olemme tehneet päätöksen, että emme jää tänne sen pidemmäksi aikaa. Kiinakorttimme on kesään mennessä katsottu, vaikka töitä olisikin tarjolla. Mullistavaa ässää hihasta tuskin löytyy. Haluamme lähteä ennen kuin silmämme muuttuvat viiruiksi, kuten pikkuinen sukulaistyttöni pelkäsi meille jo käyneen.

Huomaan, että päätös lähtemisestä on ollut vapauttava. Jonkinlaisesta upottavasta välitilasta on noustu rannalle ja horisontissa siintää toinen, tutumpi todellisuus. Ajatukseni hakeutuvat kotoisiin kuvioihin. Mietin ja visioin elämää omassa kodissa, mukavan pienissä ympyröissä. Jyväskylä on muuttunut Kiinan mittapuussa lähinnä asuintaajamaksi, ja jopa ennen niin suuri ja valloittamaton Helsinki osoittautui kesälomalla miellyttäväksi kyläksi.

Vapauttavan päätöksen myötä huomaan, että täkäläiset tavat ja toimimattomat asiat eivät enää niin ahdista. Lähinnä ne vain huvittavat. Ehkä asenteeseen vaikuttaa myös täällä vietetty aika. Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä ja siloitellut ärsyyntymistäni. Enää ei jaksa. Miksi suotta tunkea hernepussia nenään, kun asioille ei voi tehdä mitään. On vain totuttava siihen, että asiat ovat järjettömän monimutkaisia, kiinalaisia sananmukaisesti ja homma toimii sangen epäloogisesti. Oletusarvona kun pitää, ettei mikään toimi kunnolla, säästyy monelta pettymykseltä.

Olen ehkä omassa asenteessani edennyt siihen pisteeseen, missä mieheni oli jo tänne tullessa. Ihmettelin ja usein soimasinkin hänen nurjaa asennettaan. Mielestäni oli tarpeetonta yleistää ja turhaa kyynisyyttä olla luottamatta kiinalaisiin. Vaikka en koskaan ole suoranaisesti rakastunut taikka ihastunut Kiinaan, myönnän olleeni ainakin sinisilmäinen. Kokemus on kuitenkin ollut suuri opettajani. Varsinaisen kyynistymisen vaaran tiedostin jo pian, ja olen koittanut itseäni siltä varjella. Miten hyvin olen siinä onnistunut, en tiedä, mutta ainakin olen realistisempi.

En ole kuitenkaan Kiinaa hyljännyt, vaikka erilaisin silmin sitä katselenkin ja poismuuttoa usein ajattelen. Otan edelleen kiinankielen tunteja, syön puikoilla ja jopa haaveilen, että oppisin tekemään paikallista ruokaa. Mietin missä haluisin käydä ja mitä nähdä, mitä tämän vuoden aikana vielä kokea. Edelleenkin olen kiinnostunut mitä tässä maassa tapahtuu, niin uutisissa kuin pinnan allakin. Suunnittelen jopa kiinalaisen sähkömopon hankintaa, vaikka tiedän että se todennäköisesti hajoaa jo ensimmäisessä kurvissa.

MiaO siis jatkaa Kiinan kurkistuksia, vaikka mukaan varmaan sekoittuu paljon muutakin. Nähtäväksi jää miten tämä blogi kehittyy ja mihin suuntaan. Jännittävää sinänsä, kun sitä ei itsekään vielä tiedä...

Ai niin, Annan antamaan tunnustukseen liittyi haaste, tunnustaa seitsemän asiaa itsestä. Kävisikö seitsemän satunnaista seikkaa tästä hetkestä?? :D Kokeillaanpa...

1. Makoilen sohvalla, läppäri sylissäni.
2. Sohvapöydällä käteni ulottuvilla on kuppiin jäähtynyttä mustaa kahvia.
3. Pöydällä on myös auki taiteltu etelä-Kiinan kartta.
4. Keltaisia muistilappuja on liimattu kalenteriin ja pöydän kanteen.
5. Niissä on muutamia päivämääriä, lentojen lähtöajat sekä hostellien nimet ja puhelinnumerot.
6. Olen piakkoin lähdössä viikon mittaiselle reppureissulle Guiliniin ja Xianiin. Ensimmäistä kertaa lähden matkaan yksin.
7. Jänskättää hiukan...