Voihan pyhä jyssäys ja tulivuoren pössäys...

Viime päivät on täälläkin seurattu tuhkauutisia netistä. Niin se vaan meni maailma moisesta pössäyksestä sekaisin. Luonto osoitti taas, kuinka sillä on valta saada ihminen avuttomaksi. Kuulostaa melkein jokaisen tuttavapiirissä olevan joku jumissa jossain päin maailmaa tai jännittävän tulevan lomamatkansa vuoksi. Niin myös täällä.

Jännityksellä tässä seurataan, mahdetaanko saada vieraita viikonlopuksi. Kaikenlaisten suunnittelujen ja säätämisien jälkeen olisi kyllä kurja, mikäli heidän matkansa tyssäisikin tähän. Lentoseisausta on ainakin huomiseen ja avautumisen jälkeenkin saattaa mennä muutama päivä, että liikenne saadaan rullaamaan. Lyheneekö vieraidemme loma, mikäli pääsevät tänne ollenkaan? Ja vaikka pääsisivätkin, mitä jos tulivuori rupeaa pössyttelemään uudelleen ja he jäävätkin tänne jumiin?

Mitä jos ärhäkämpi sisarvuori Katla heräilee sekin ja alkaa päästelemään ilmoja pihalle? Se se vasta gigaluokan härdellin aiheuttaisikin! Siinä tapauksessa taidettaisiin mekin puksutella Siperian halki kesälomille. Paitsi, että kaikki makuupaikat olisi varmasti jo varattu aikaa sitten ja jäljellä olisi enää istumapaikkoja viikon kestävälle roudille. Cool!

(Kuvat ei lähemmin liity tekstiin,
mutta tässä muutamia otoksia viime sunnuntain Pekingistä.
Kevättä on ollut ilmassa harvinaisen pitkään.
Kesä tuleekin tänä vuonna verrattain myöhään.)

Kotia etsimässä

Aikamme pähkäiltyämme päätimme jäädä tänne Pekingiin vielä vuodeksi. Vuokrasopimus tässä nykyisessä asunnossa päättyy ja vielä emme ole saaneet vastausta, olisiko sopimusta mahdollista jatkaa. Tässä olemmekin miettineet, että mistähän se seuraava koti löytyisi. Olisiko ruoho vihreämpää jollain toisella asuinalueella, vai löytyiskö koti näiltä tutuilta kulmilta...

Uutta kotia etsiessä sanelee Oonan koko omat ehtonsa. Yli kolmekymmentäviisi senttiä korkeita koiria kun ei sallita kovin lähelle keskustaa. Tosin raja kulkee yllättävän kaukana, viitoskehällä, jonka sisäpuolellakin on kivoja asuinalueita, jonne ei kaupungin häly vielä ylety.

Monia asuntoja ja taloja on käyty katsomassa. Mitään täysosumaa ei ole vielä tullut vastaan, missä olisi kaikki toivomamme edellytykset. Aina on joko liian betoninen ympäristö, ei takapihaa tai Oonan pissatuspaikkaa lähellä, asunto on liian huonossa kunnossa, ilmenee vesivahinkoja, asunto on liian kallis tai liian suuri tai siinä on ihan liikaa kerroksia. Näyttää siltä, että näiltä laitakaupungin villa-alueilta on hankala löytää sopivan pientä asuntoa. Ei ole mitään mieltä muuttaa 350 neliöiseen taloon, jossa on kolme kerrosta. Miten kaksi ihmistä ja yksi tassuttelija voisi ikinä saada sellaisesta kodikkaan?!

Vaikka tämä nykyinen asuinalue on aika kaukana miehen työpaikasta ja monenlaisia puutteitakin ilmenee, on tässä silti omat ainutlaatuiset puolensa. Aluetta ei ole rakennettu liian täyteen, vaan puistoalueille on jätetty kivasti tilaa. On polkuja Oonan kanssa kulkea, runsaasti vihreyttä ja vesistöjä, jotka näyttävät kauniilta ainakin näin alkukeväästä, kun vesi ei ole vielä ehtinyt kerätä levää.

Saa nähdä mihin vaihtoehtoon tässä päädytään. Plussia ja miinuksia on kirjattu ja tulokset ovat tähän mennessä hyvin tasaisia. Muuttaminen toki toisi uusia tuulia, mutta toistaalta tämä nykyinen asuinalue tuntuu jo niin rauhoittavan tutulta. Auringonlaskun aikaan kuvatessa tulee mieleen outoa haikeutta. Ensimmäistä kertaa huomaan, että johonkin Kiinassa on jo kiintynyt.

Kaksi päivää Pekingissä

Kevät on tullut Pekingiin, vaikka tänä vuonna se on ollut kovasti myöhässä täälläkin. Puutarhoja aletaan hoitaa ja naapurin pihalle olikin kasvanut kokonainen suuri kuusi ihan yhdessä yössä. Missään muualla en ole moista supernopeaa kasvua tavannut, kuin täällä Kiinassa. Puut kun ostetaan valmiissa mitassa.

Ihan t-paitakeli täällä ei kuitenkaan ole, kuten viime vuonna tähän aikaan. Mutta todennäköisesti ilma muuttuukin ihan hetkessä ja sitten sitä läkähdyttävää hellettä taas riittääkin.

Pääsääntöisesti Pekingissä on kahdenlaisia päiviä. Niitä jolloin aurinko paistaa ja taivas on ihanan sininen. Yleensä se edellyttää jonkinlaista tuulta, jotta saasteet eivät jää seisomaan paikalleen. Mutta sitten on niitä toisenlaisia, valitettavan yleisiä päiviä, jolloin ilma on niin paksua, että sitä voisi melkein leikata. Puuh.

Nämä kuvasarjat on otettu kahtena tavanomaisena päivänä, samoista kohdista. Vertailkaa ja tehkää havaintoja.