Painia ja puunausta

Tänään vauhtia ja menoa riitti. Kolme kaverusta ravasi kentällä itsensä väsyksiin. Rotukaverukset Oona ja Bubu sekä pikku Zinzin.




Urheasti pikku Zinzin juoksi isompien perässä, vaikka kolmanneksi pyöräksi usein tuppaa jäämäänkin. Välillä tosin vähän harmittaa ja sapettaakin, kun ei pääse mukaan painimaan...




Leikkien ja painien päätteeksi ryvettynyt konkkaronkka kuskattiin kiinalaiseen pesulaan. Kolmen tunnin harja- ja superpesun jälkeen koiruudet säihkyivät turkit valkaistuina, kynnet leikattuina ja murjottivat tukka silmillä lopun päivää.

Lihakeittoa ja hengenravintoa

Tiibettiläisessä ravintolassa voi syöminen olla hyvinkin harras kokemus. Rukousmantroihin keskittynyt ja helminauhaansa hypistelevä omistaja luo muminallaan rauhallisen ja hengellisen tunnelman. Ohi mennessään hän tervehtii ystävällisesti kädet yhteen painettuina.





Talon lihakeitto oli todellakin sanansa mukaisesti lihaisa. Padallinen maitolientä ja jakin lihaa, pieni yrtin oksa mukaan eksyneenä. Ehkä ensi kerralla saamme tilatuksi jotain monipuolisempaa. Silti ei voi sanoa, etteikö olo olisi ollut ravittu aterian jälkeen. Ehkä siihen vaikutti osaltaan se ilmassa leijunut hengenravinto.

Alla oleva mantramusiikki soi kuulemma kaikkialla Tiibetissä. Tutun meditatiivisen muminasävelmän voi kuulla yhtä lailla täällä Pekingissä, Lama-temppelin läheisyydessä sekä lukuisissa tiibettiläisissä kojuissa ja putiikeissa.

Olkaa hyvät, tässä on tarjolla päivän meditaatiohetki. Kymmenen minuutin mantrasta voi kukanenkin kuunnella haluamansa mittaisen pätkän. Om mani padme hum. (Suomeksi: Terve, jalokivi lootuksessa.)

Porukkaa kuin Jyskän pysäkillä

Uusi vuosi ja loma ovat saaneet kiinalaiset liikkeelle. Tapahtumia ja karnevaalimeininkiä on nyt viikon ajan melkeinpä kaupungin jokaisessa puistossa. Tänään tuli muistutus siitä, että Kiina todellakin on maailman väkirikkain kansa. Täällä kehä viitosen ulkopuolella sen meinaa joskus jopa unohtaa.

Lähdimme haistelemaan juhlahumua keskusta-alueelle ja ajauduimme ihmispaljouden virrassa Ditan puistoon. Suurelle puistoalueelle oli ahtautunut valtava määrä väkeä. Ihmiset kulkivat kylki kyljessä ja eteenpäin pääsi vain virran mukana. Alueella oli lukuisia esiintymislavoja ja monenkirjavia tapahtumia, mutta hämmentävä tungos ei houkuttanut jäämään seuraamaan mitään sen tarkemmin.




Vaikka puistossakäyntimme päämääräksi muodostui varsin pian ulospääsy jostain portista, ehdimme nähdä kiinalaisten takaraivojen lisäksi katsauksen ohjelmatarjonnasta ja aistia juhlahumua ihan yllinkyllin. Kiinalainen uusi vuosi näyttää olevan hullunkurinen sekoitus meidän joulua, uutta vuotta ja vappua. Tietenkin kaikki se potenssiin sata! Mitään yhtenäistä teemaa ei helposti löydä, vaan tarjolla on kaikille jotain.

Samaan aikaan kun yhdellä lavalla esiintyi itse "Mao" ja patrioottiryhmä punakirjoineen, vieressä seurattiin kehän laidalla nyrkkeilyottelua. Toisella suunnalla taas laulettiin karaokea ja melkeinpä ihan vieressä koitettiin hiljentyä buddhalaisalttarin edessä kumarrellen ja suitsukkeita polttaen.

Markkinahumu on tainnut viedä huomion tradiotioilta ja tarjolla oli meillekin tuttua karnevaalikrääsää ylenmäärin. Ehkä sitä perinteistä lohikäärmetanssiakin jossain nurkassa tanssittiin, mutta suosiolla luovuimme siitä ajatuksesta. Ehkä me ehdimme sen vielä näkemään, väljemmillä vesillä toivon mukaan.

Aamun valjetessa

Uudenvuodenpäivä valjetessaan paljasti yölliset raunionsa. Aamulenkillä koiran kanssa pääsimme ihmettelemään sitä laatikoiden ja hylsyjen määrää. Rytinän perusteella olisi voinut kuvitella löytävänsä kadulla lojuvia ruumiita, mutta ei sentään. Vaikka moni on saattanut henkensä menettää, silmävammoista puhumattakaan.




Punaista paperisilppua löytyi joka paikasta ja osa oli jo kasoiksi lakaistu. Paukuttelu kuulemma jatkuu koko loman ajan ja lukuisat avaamattomat pakkaukset odottavat vielä räjähtämistä. Jokohan ne pahat henget tällä menolla kaikkoaa!?

H-hetki ja War Zone

Rytissyt on jo pari viikkoa, mutta varsinainen tulitus tähdättiin siihen H-hetkeen. Voi pyhä jysäys sitä pauketta ja rytinää! Kiinalaiset eivät todellakaan räjähteissä pihtaile. Ruudun takaa oli tyydyttävä sitä näytöstä seuraamaan. Ulkona ei todellakaan voinut eikä uskaltanut olla! Raketteja ja kaiken maailman sähikäisiä syöksi ilmaan ihan valtoimenaan. Metrien mittaiset papattimatot paukkuivat ja ryskyivät kuin konekiväärit sotatantereella. Mikään ei voi kuvastaa sitä meteliä. Ainoastaan ääninäyte olisi jotain saattanut kertoa.





Vaikka paljon on asetettu rajoituksia ilotulitteiden suhteen, silti taivaalle ammutaan edelleen mieletön määrä ruutia ja rahaa. Alkuperäinen tarkoitus on ollut häätää kyliä vuodenvaihteessa uhittelemaan tullut hirviö tiehensä, johon keinona on käytetty kovaa meteliä rummutuksineen ja ilotulitteineen.

Myös punaisen värin uskotaan karkottavan hirviöitä ja pahoja henkiä, niinpä koteihin ja pihoille on ripustettu punaisia koristeita. Koristeiden uskotaan myös tuovan hyvää onnea, vaurautta ja menestystä. Yksi hauska piirre on myös leikkirahan polttaminen. Hetken aikaa meni tajutessa miksi niitä on myyty joka paikassa. Rahan polttamisella tavoitellaan hyvää taloudellista vuotta ja rahaa tottakai. Pitihän sitä kokeilla. Tässä siis palaa Taivaallisen Pankin seteli.

Lähdön tunnelmaa

Tänään kiinalaisen uuden vuoden aattona rautatieaseman tunnelma oli jo varsin rauhallinen. Mitään suurta tungosta ei ollut. Sadat miljoonat kiinalaiset ovat matkustaneet kotiseuduilleen jo viikolla ja junaa odotti enää vain viime hetken lähtijät. Mukaan lähti monenlaista nyssäkkää, säkkiä, laukkua ja laatikkoa. Viemisiä kotiväelle, lahjoja ja uuden vuoden tuliaisia.





Asemien tunnelmaan kuuluu myös odottelu. Aikaa voi kuluttaa vaikka korttia pelaten. Matka voi olla pitkäkin, mutta vielä ehtii kotiin illaksi. Perillä on vastassa useita kyläpaikkoja, riemastuttavia jälleennäkemisiä, nautinnollisia hetkiä ruuan ja juoman äärellä, perheen ja suvun yhdessäoloa. Edessä on siis vuoden kohokohta, monien kiinalaisten ainoa loma.

Toisenlaisia naposteltavia

Kiinassa ei tunneta Makuunin irtokarkkilaareja ja kaupan karkkihyllykin on köpöinen kokoelma liivatekönttejä, joista on unohtunut niinkin oleellinen seikka kuin makeutus. Karkinnälkää ei siis saa täällä kovin helposti tainnutettua. Varsin kauan on jo siitä, kun koin sokerihumalan, tuon taivaallisen ihanan olotilan. Täällä harrastetaan ihan eri tyyppisiä naposteltavia.

Löytyy mauttomalla marmelaadilla yhteen liimattuja jättiöylättejä, karkkipaperiin käärittyjä, kuivattuja lihakimpaleita sekä paikallista erikoisuutta, kuivattua ankan kaulaa. Tuotetta mainostaa koomisesti, kuka muu kuin hilpeä ankka itse. Heppu muistuttaa kyllä varsin erehdyttävästi Aku Ankkaa, mutta paketista ei löydy minkäänlaista viittausta Disney´in. Kyseessä taitaa siis olla kiinalaisten oma, melkein jäljittelemätön Pekingin Ankka.

Purevaa tuulta 15 m/s

Tänään on taas Mongolian arojen hyytävä tuuli riepotellut Pekingiä. Tuuli on tarttunut kaikkeen, mikä ei ole vähintään sementillä kiinni muurattu. Vaikka pakkasta ei ole kuin vajaa viisitoista, näin kovalla tuulella se tuntuu purevan kaksin verroin pahemmin. Ilman toppahousuja, huppua ja kilometrin mittaista kaulaliinaa, ei ole ollut ulos menemistä.

Suuri osa paikallisista asumuksista lämpiää kivihiilellä. Kivihiilen katkun voi aistia varsinkin iltaisin. Köyhimmissä majoissa nukutaan toppavaatteet päällä. Varastomyymälöissä ja pikkuputiikeissa kauppaa käydään hengitys huurussa ja ravintoloissakin keittoa hörpitään takki päällä. Tänään lämmikkeeksi tarjoiltiin lämmitettyä soijamaitoa. Kuulemma yleinen talvijuoma täällä teen lisäksi.






Olen kantanut huolta pienestä villakoirasta, joka on juoksennellut asuinalueellamme. Eilen illalla havahduin, että tuo koirapoloinen oli jo edellisenä päivänä juoksennellut vapaana. Se kipitteli ja haukuskeli pimeänä olevan talon ympärillä. Näin kylmällä ilmalla se olisi vaarassa paleltua, jos ei pääsisi lämpimään yöksi. Selitin porttivahdille tilanteen ja patistin vielä miestäni soittamaan management-officeen.

Aamulenkillä Oonan kanssa huomasin, että tuo pieni villakoira oli taas/edelleenkin ulkona. Mietin mitä ihmettä siinä oikein pitäisi tehdä. Mieheni on kieltänyt ottamasta kulkukoiria kotiimme. Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa, mutta sieluani riipi. Minun piti lähteä, kyyti odotti ja pieni tirpana hävisi kulman taa.

Kotiin palattuani ja Oonan kanssa lenkille lähtiessäni oli aamuinen edelleen mielessäni. Kiertelin samoja kulmia ja pelkäsin, että näkisin sen pienen villakoiran kohmettuneena ja kangistuneena johonkin koloon tai sillan alle. Nyt olin päättänyt, että kaikesta huolimatta ottaisin sen mukaani ja toisin eteiseemme kylmältä suojaan. Pientä tepastelijaa ei näkynyt. Voi kunpa se olisi päässyt kotiinsa ja olisi nyt takan edessä lämmittelemässä.

Miao avautuu

Otin vastaan Piparmintun lähettämän haasteen paljastaa kuusi satunnaista asiaa itsestäni. Leikkiin kuuluisi haastaa vastaavasti muita mukaan, mutta minulla on tapana vähän pyöristellä sääntöjä, joten en nyt haasta ketään henkilökohtaisesti. Sen sijaan kukin, joka asiasta innostuu voi leikkiin ryhtyä. Piparmintun blogista löytyy myös tarkemmat ohjeet.

Elikkäs ne kuusi randomia olkoon tässä:

1. Tunnen itseni jonkinlaiseksi joutokäyntivekkuliksi. Mieheni on keksinyt tuon termin kiinalaisille, jotka kykkivät kadunvarsilla ja tienposkissa, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä ne siellä tekee.

2. Olen pohtinut elämäntarkoitusta, tutustunut monenlaisiin aatteisiin ja ideologioihin sekä koittanut omaksua jotain elämää suurempaa. Olen ajatuksissani kiertänyt läpi universumin ja silti palaan toteamaan itselleni, tarkoitukseni on kai pysytellä hengissä ja katsoa miten käy.

3. Tuota edellistä teemaa lähdin tarkentamaan ja kysyin eräältä hoitolapseltani taannoin, mikä on tärkeintä elämässä. "No pitää huoli, ettei omat tärkeät tavarat joudu imuriin!" Voi miten valaisevaa! Siinähän se on koko totuus. Voiko asiaa enää yksinkertaisemmin sanoa!?

4. Ihailen vanhojen ihmisten uurteisia ja elämää nähneitä, ja silti niin iloisia kasvoja. Ehkä sillä tavoin tavallaan myös kunnioitan heidän olemuksestaan huokuvaa viisautta ja kokemusta.



5. Näen paljon unia, tai siis muistan ne. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että nukun normaalia enemmän. Tarkemmin ilmaistuna rakastan nukkumista. Voisin nukkua yöt päivät ja katsella unia kuin filminauhaa.





6. Uneksin upeista vuoristomaisemista, mutta pelkään kiipeämistä ja korkeita paikkoja. Silti haluaisin käydä Tiibetissä, vaikka se sijaitseekin niin korkealla pilvissä. Haluaisin nähdä ja kokea, miten ne karujen olojen iloiset hengensoturit siellä mantrojaan hymisten pärjäilevät.

Ei mikään yhdenillanjuttu

Sillä aikaa kun olen ollut blogitauolla, täällä on ruvetty valmistautumaan kiinalaisen uuden vuoden viettoon. Punaisia lyhtyjä on ilmestynyt ympäriinsä ja rihkamakojut myyvät kaikenlaisia hyvän onnen amuletteja sekä rekvisiittaa härän vuotta varten. Jo pari iltaa on paukkunut niin, että luulin raksamiesten jääneen ylitöihin jysäyttelemään kivenlohkareita yhdentoista aikaan illalla. Nähtyäni rakettienmyyntikojuja teiden varsilla, hoksasin että täma juhla ei taida ollakaan mikään yhdenillanjuttu.



Kiinalainen uusi vuosi on vuoden tärkein juhla. Sitä vietetään perheen ja suvun kesken. Ajankohta vaihtelee tammikuun lopusta helmikuun loppuun. Kansallisen vapaaviikon vuoksi Kiina on käytännössä silloin kiinni. Meidän ayimmekin matkustaa kotiseudulleen ja saa mukaansa punaisen kirjekuoren, jossa on hänen edellisen kuukauden palkka tuplana. Tämä on yleinen käytäntö Kiinassa. Kotiin on hyvä olla rahaa viemisiksi.

Pekingiä ristiin rastiin

Menoa ja huisketta on riittänyt niin, etten ole blogia ehtinyt päivittämään. Ollaan kierrelty Pekingiä ristiin rastiin, jaloiteltu Tiananmenin aukiolla, tutustuttu paikallisiin nähtävyyksiin, kuten Kiellettyyn kaupunkiin, kiivetty Kiinan muurille, kokeiltu kiinalainen sokeahieronta sekä vyöhyketerapia, ja käyty valaistumassa tiibettiläisessä Lama-temppelissä.









On shoppailtu ja opeteltu tinkimään, tavattu kiinalaisia taideopiskelijoita ja oltu minun edelliskertaa viisaampia. On nautittu ruuasta ja opeteltu syömään puikoilla, maisteltu kiinalaisia viinejä, poikettu yöelämään ja muutenkin katsastettu ja koettu kaupunkia ja kulttuuria kaikin aistein.







Tänään laitoin tytöt keskenään tien päälle etsimään elämyksiä, koska olen itse harmillisesti kipeä. Tytöt käyvät katsomassa olympiastadionin ja menevät shoppailemaan. Mukaan annoin kartan, muutamia kiinalaisia fraaseja sekä lapun, johon on kiinaksi kirjoitettu osoitteemme ajo-ohjeineen. Toivotaan jännittävää ja mielenkiintoista päivää!