Suomessakin on tuulettimet käyneet kuumana. Taitaa olla jo aika paljon sähköä ilmassa. Vanhat kiinalaiset sanovat, että liika on liikaa, oli se sitten hyvää, pahaa tai rahaa. Tai sitten vaikka hellettä. Nyt kaivataan sadetta, eikä itketä, jos se ei ihan heti lopukaan. Minäkin rakastan rankkasadetta ja ukkosta, sitä hetken kestävää tosin.

zz - zzz - zzzz

Kylläpä on kerrassaan vetämätön olo. Olen jumittunut jonnekin sohvan uumeniin ja nukahtelen erinäisiä pätkiä läppäri kainalossa. Alkukesän virtaisuus on alkanut haihtua ja unet rupeaa velkomaan omiaan. Tässä Suomiloman kynnyksellä se vähän askarruttaa, että sattuuko väsymyspiikki juuri, kun pitäisi jaksaa.

Uni-, bio- sun muut rytmit ovat heittäneet kuperkeikkaa lääkityksen vuoksi. Vanhan vaivan takia olen koko kesän kortisonikuurilla. Reilu kuukausi on mennyt ihan olemattomilla unilla. Alkuun se oli ihan jännää, kun virtaa riitti vaikka mihin, eikä unta tarvinnut kuin sen, että vähän silmiä ummisti. Mutta ihan tolkuttomasti ei keho jaksa, edes keinotekoisesti. Väsymys alkaa painaa ja liikkeet käydä raskaammiksi. Sohva imaisee helposti koko päiväksi. Uni ei edelleenkään tule kuin satunnaisissa pätkissä, joten levon tarve on suuri.

Koitan nyt levätä lomani kynnyksellä, tehdä mahdollisimman vähän ja vain olla. Loikoilla ja makoilla. Kuunnella kaskaiden siritystä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tosin tänään olemme koirulien kanssa saamassa pikku-ystäviä vieraiksemme, joten täytyy tehdä ryhtiliike ja kammeta suihkuun. Symbioosi sohvan kanssa katketkoon toviksi.

Rumia kuvia

Päätin tänään pohtia vähän rumuutta. Aihe virisi minussa, kun koitin suunnitella jotain kaunista kankaanpainantakuviota ja sain aikaiseksi vain kasan kökköjä, rumia luonnoksia. Huushollikin on kuin hävityksen kauhistus ja muutenkin on niin ruma olo.

Rumuus niin kuin kauneuskin taitaa olla enimmäkseen katsojan silmissä. Mutta toki on joitain yleispäteviä viitteitä siitä, mitä miellämme rumaksi. Ajattelin poimia tänne niitä epäedullisimpia, suorastaan rumia otoksia. Katsellessani valokuviani huomasin kuitenkin, että rumaksi luokitteleminen on yllättävän vaikeaa. Rumuutta ja kauneutta kun esiintyy usein yhtä aikaa. Kun "rumaa" kuvaa katsoo vähän kauemmin, siinä saattaa alkaa näkemään myös jotain kaunista. Mutta ei aina. Jotkut kuvat ja asiat vain ovat niin läpeensä rumia.

Poimin tähän jonkinlaisen ruman koosteen. Osa kuvista on mielestäni vain vähän rumia, rumahkoja, toiset taas ihan erityisen rumia. Monien kohdalla saatamme olla yhtä mieltä, ruma mikä ruma. Mutta joidenkin kohdalla saatatte miettiä, että mitä rumaa tuossa on. Silloin siinä taitaa olla kyseessä jokin minun henkilökohtainen rumuuskoodi.

(Latasin kuvat tavallista pienempinä. Ne saa kuitenkin klikattua hiukan isommiksi, jos se on jostain syystä tarpeen.)

Enemmän kuin sanat

Suomi-lomaa suunnitellen

Vielä kaksi viikkoa ja olen Suomessa. Oi ihanaa! Ajatus alkaa jo karkailla kotinurkille. Mitä toivon lomaltani? Mitä asioita on ikävä? Viisi viikkoa on loppujen lopuksi lyhyt aika, vallankin kun matka risteilee pitkin Suomea. Minkälainen lomastani on tulossa? Paljon on kyläpaikkoja, ihmisiä, tapahtumia. Ehdinköhän myös levätä?

Hahmottelen pääetapit ja suunnitelmani pääpiirteissään. Päämaja sijaitsee Jyväskylässä.

-Erikoisviikonloppu pikkuveljien kanssa. Pelireissu Tampereelle sekä laatuaikaa päämajassa.

-Viikko Oulussa. Kummitytön vaihto-oppilasvuoden läksiäiset. Sukua ja ystäviä. Thank god, monta kärpästä yhdellä iskulla. Mahdollisesti tulossa sen vuoksi vähän helpompi setti. Edellinen reissu oli vähän liian rankka.

-Vajaa viikko Helsingissä. Suomi-koulun koulutuspäivät 3 pv, sekä ystäviä. Rauhallisia vauvaperheitä (täällä kaiketi voi hengähtää ;)

-Ystävien Tampere. Nelisen päivää. Voi kunpa selviäisin ilman krapulaa...

Siinäpä ne pakolliset reissut. Yllättävän paljon, kun puolet ajasta olen tien päällä. Mutta niinhän se menee, kun suku ja ystävät ovat sijoittuneet ympäri Suomea. Loppuajan loikoilen kotona päämajassa. Kyläpaikkoja ja tapaamisia on Jyväskylässäkin, mutta niitä voi sopia fiiliksen mukaan.


Mitä sitten haluan kokea? Niitä pieniä suuria juttuja.

Haluan nauttia elämän sujuvuudesta. Siitä että homma toimii ilman sen suurempia säätöjä, ilman turhia välikäsiä. Tehdä kävelyretkiä luonnon helmaan. Hengittää keuhkojen täydeltä puhdasta ja raikasta Suomi-ilmaa. Astella nurmikolla paljain varpain ja etsiä neliapiloita. Ihastella kotimaan kauneutta. Antaa katseen viipyillä ja tarkentaa.

Istua viihtyisissä kahviloissa ja havainnoida ympäristöä. Katsella ohilipuvaa katuelämää ja salakuunnella mistä ihmiset nykyisin puhuvat. Nauttia, kun ihmiset puhuvat ymmärrettävää kieltä. Katsella televisiota, josta ehkä tulee jotain katsottavaa. Kuunnella radiota. Lukea naistenlehtiä ja kuljeksia kirjakaupoissa. Shoppaillakin vähän.

Haluan syödä kunnon Suomi-ruokaa, lohikeittoa ja ruisleipää. Savustaa kalaa. Maistella uusia karkki- ja jätskimakuja. Nauttia, kun hanavettä voi juoda. Oleskella veden äärellä ja veneessä. Istua sivuvaunumopon kyydissä. Nauttia tuulen huminasta, sateen ropinasta, raikkaan vilpoisista päivistä. Kerätä herkkutatteja ja kanttarelleja. Valmistaa sienimunakkaan. Nauttia rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Ehkäpä avata jonkin tuntemattoman oven.

Jalkapalloa (ja höpön löpinää...)

Sanlitunin Village on sportti- ja muotiliikkeiden keskittymä, missä hengailee varakkaampi kiinalaisväki sekä myös paljon ulkkareita. Tuotteet on aitoja ja hinnat sen mukaisia. Alueella on myös tasokkaita ruokaravintoloita moneen makuun ja Pekingin yöelämän keskus, Sanlitunin baarikatu aukeaa ihan vierestä.

Vuoden suurin urheilutapahtuma kerää myös kiinalaisia skreenin ääreen. Ihme ettei kiinalaisilla ole kisoissa omaa joukkuetta, luulisi nyt miljardin joukosta löytyvän reilun tusinan verran hyviäkin pelaajia. Laji on kuitenkin täällä verrattain suosittu.

Eilen kävimme aistimassa jalkapallohuuman tunnelmia. Itse kotiuduin jo ennen puoliaikaa, vähillä unilla kun se yksikin gintonic oli liikaa. Mies sensijaan jaksoi ihan tappiin asti ja tänään onkin ollut jonkinlaista krapulan tuntua ilmassa. P a r e m m a n t e k e m i s e n p u u t t e e s s a keksimme ruveta miettimään, millä tavoin krapulapäivän kurjuuden voisi maksimoida, mikä olisikaan ahdistuksen huipentuma. Tarkastelukohteena oli nimenomaan mieheni näkökulma ja päädyimme seuraavanlaiseen tulokseen.

Krapulapäivä täytyy tietenkin aloittaa koirien lenkityksellä paahtavassa 41 asteen helteessä. (Totta, mittari näyttää tänään tuota hurjaa lukemaa.) Mainittakoon, että koiramme on tällä hetkellä monikossa, sillä kesälomaa luonamme viettää myös ystäviemme jättipuudeli. Tietenkään juuri tänä aamuna koirat eivät kolmen vartin etsimisenkään jälkeen löydä sitä sopivaa kakkapaikkaa.

Näin kuumalla kelillä ja huonossa hapessa ulkoilua tietenkin jatketaan ja niinpä suuntaamme mieheni kanssa Pekingin eläintarhaan. Kaikki kiinalaistet ovat päättäneet lähteä katsomaan pandoja juuri samaan aikaan ja erityistä iloa krapulaiselle suo joka suunnalla kiljuvat kakarat.

Miao tietenkin päättää kuvata kaikki eläintarhan eläimet kaikista mahdollisista kulmista seitsemällä eri kameralla. Myös lukuisia yksityiskohtia täytyy kuvata matkan varrelta, kuten hassuja roskapönttäjä ja kivoja kaivonkansia. Mies odottaa kärsivällisesti ja seuraa kiltisti.

Eläintarhan jälkeen on ehkä kuitenkin siirryttävä ilmastoituihin sisätiloihin. Hoksaamme, että tämähän on juuri sopiva päivä käydä Yashown tinkimarkkinoilla ostamassa uusia vaatteita. Käsipuoliimme tartutaan jo heti ovella ja myyjät kilpailevat huomiostamme huutaen tarjouksiaan jo kaukaa. "Special price, only for you my friend" ja voi kuinka meillä onkaan paaaaljon uusia ystäviä.

Kolmen tunnin kiertelyn, lukuisten sovitusten ja armottoman tinkaamisen jälkeen olemme vielä virtaa täynnä ja päätämme kotimatkalla poiketa Carrefourissa ruokaostoksilla. Tietenkin on juuri se päivä viikosta, jolloin kaikki muutkin ovat tulleet ruokavarastojaan täydentämään.

Korvia koetteleva meteli ja megafonien mainospauhu toivottavat meidät tervetulleeksi ja seuraavat mukanamme koko kaupankäyntitapahtuman ajan. Kerrassaan kivoja tarjouksia kaikkialla! Kasvoja suojaavia aurinkovisiirejäkin saa kaksi yhden hinnalla! Että meillä on joskus käynytkin mielessä ottaa mukaan korvatulpat. Olisipa kyllä jäänyt monta hyvää tarjousta kuulematta.

Mandariinit ovat erikoistarjouksessa, joten hedelmien punnitsijalle on kahdenkymmenen metrin jono. Menemme kiltisti jonon hännille kiireisten kiinalaisten etuillessa ja tuuppiessa sen minkä ehtivät. Mutta ei se haittaa, meillä on aikaa. Kassajonossakin vierähtää puolisen tuntia, mutta mihinkäs tässä nyt niin kiire olisi.

Ai niin olimme jo unohtaneet, että ostoskärryt ovat liian isoja kassojen väliin. Kiltisti nostelemme tavarat koreihin, joilla sitten kannamme ostoksemme kassalle. Sattuuhan sitä virhearvioita suunnittelussa muillekin. Ostoskoreista löytyy useita yhteenteipattuja tuotteita, kaksi yhden hinnalla siis. Mukava kun saa vähän alennustakin! Taksissa kuittia tarkastellessamme huomaamme, että yhteen teipatuista tuotteista on kuitenkin veloitettu molemmat. Voi miten me olimmekaan pöhköjä, eihän teippaaminen v ä l t t ä m ä t t ä tarkoita, että toisen tuotteen saisi kaupantekijäisiksi.

Taksiin astuessa nenään tulvahtaa aistimus kuskin hampaista. Moni on todennut, että kiinalaisten hampaat tuppaavat haisemaan. Erityisen voimallisesti ne pukkaavat aromia juuri tällaisena krapulapäivänä. Mieheni oksennusrefleksiä koetellaan myös toisella tapaa. Kuskilla on nimittäin hauska tapa pumpata kaasupoljinta. Sillä tavoin säästyy bensaa. Auto nykii jännästi ja me heilumme takapenkillä edestakaisin. Vau, ilmaista vuoristoratakyytiä samalla! Ilmastointia ei tietenkään kannata laittaa päälle, sillä sehän se vasta bensaa kuluttaakin. Niin ja onhan se hyvä, että lähtee aineenvaihdunta liikkeelle ja ylimääräinen kuona poistuu kehosta hikoilemalla.

Moottoritiellä on vastassa yllätys. Joku on päättänyt peruuttaa ja kuskimme joutuu tekemään äkkijarrutuksen. Jarrut kirskuvat ja pysähdys nytkäyttää melkoisesti. Yrjörefleksi joutuu nyt aivan äärimmäiselle koetukselle. Ja jos vaikka vähän sattuu ryöpsähtämään, niin mitäpä tuosta. Pääasia, että liittymästä ohi ajanut peruuttaja pääsi kuin pääsikin oikealle tielle.

Ja jotta krapulapäivän kurjuus olisi maksimaalista, työntyy kotiovella vielä vastaan hajuaistin tyrmäävä esanssi. Kuvitellaan, että aamulenkillä koirat olivat salaa maistelleet jotain myyränraatoa ja nyt on kumpaisellakin aivan armoton ripuli. Uusi olohuoneen matto on kuorrutettu ruskealla kastikkeella eikä haju lähde huushollista varmaan viikkoon. Krapulapäivän siis kruunaa uneton yö, jolloin kahta ripuloivaa piskiä on kakitettava vartin välein. Tämän kaiken jälkeen jos ei ihminen ole r i k k i, niin silloin häntä ei saa rikki enää tonnin moukarillakaan.