Tänään säikähdin törmänneeni ruumiiseen. Iltahärämällä koiraa ulkoiluttaessa, puhelinkioskin kokoisen vartijakopin ovi oli selällään ja oviaukosta sojottivat vartijan koivet. Tyyppi makasi lattialla kyljellään ja minä koitin häntä herätellä. "Nii haooo! Oletko kunnossa?!" hoin hänelle, eikä elettäkään. Tökin pallokepillä miestä, koittaen saada häneen eloa. Kop(a)utin kepillä naamaankin ja huudahdin jo isommasti. Hetken päästä kuului heikko ynähdys, silmät kävivät viirun verran auki. Hengissä. Luojan kiitos.
Soitin alueemme klubitalolle, jonka numero on minulla kännykässä. "Täällä koirakentän vartijakopissa makaa teidän työntekijä lattialla. Voisitteko lähettää jonkun häntä katsomaan, kun en tiedä onko hän vain väsynyt vai onko hänellä oikeasti jokin hätänä?" "Mitää, mihin olet menossa?" "Ei kun voisitteko lähettää jonkun katsomaan täällä vartijakopissa makaavaa miestä?" Langan päästä kuuluu ihmettelevä "Miksi?" "No kun hän ei näytä olevan kunnossa. Hän makaa maassa." "Ei, emme voi." "No miksi ihmeessä?! Hän makaa maassa ja on melkein tajuton." "Se ei ole meidän hommamme. Soita securityn puolelle." (sijaitsee kaiketi jossain seinän takana) "Minäkö?!!" "Niin sinä." "Täh..??! Ettekö TE voi soittaa?!" "Emme. Sinun on soitettava." "Ei minulla ole edes heidän puhelinnumeroa." "Se on 8450125890508594755858939" "Ei hitto, en minä voi sitä tähän hätään muistaa! Unohda että edes soitin." Helv**ti.
Maassa lojuva vartija oli hyvin vähäeleinen. Hengissä kuitenkin. Lähdin koiran kanssa kohti kauempana könöttävää koppia. Vanha vartijamies hymyilee ystävällisesti ja minä kysäisen: "Tiedätkö, että sinun kaveri makaa tuolla kopissaan?" "Juu, niinhän se tekee." "No mutta miksi?!" Vanha vartija hymähtää ja näyttää kädellään juomisliikettä. "Hän on siis humalassa?" "Niin." "Ahaa... no, parempi kai niin." "Hehe.." vartija yrittää keventää tilannetta ja jää hymähtelemään itsekseen.
