Olet ollut liian kauan Suomessa kun...

Törmäsin netissä hauskaan aiheeseen, mistä ulkomaalainen tietää, että on ollut Suomessa liian kauan. Yhdistelin muutamaa eri listaa ja lisäsin vähän omaa näkemystä ja sain aikaan tällaisen kriteeristön.(Kävin siis kurkistelemassa hiljaiseloa viettävään blogiini näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Oi ihana, omituinen, tuttu ja turvallinen kotimaa. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!)

                          

* Mielestäsi on normaalia syödä lounas klo 11:00 ja päivällinen viideltä.
* Torstaisin tekee mieli hernekeittoa ja pannukakkua.
* Päivittäinen kahviannokseksi on vähintään 6 kuppia.

* Mennessäsi postiin, pankkiin tai apteekkiin, alat ensimmäiseksi etsiä jonotuslappua.
* Mielestäsi on normaalia jonottaa jonotuslapun saamista.
* Syvä huokaus on osa päivittäistä sanastoasi, samoin lausahdus "mmmh".
* Hiljaisuus on hauskaa.

* Olet aina ajoissa.
* Pienet myöhästymiset eivät enää ole hyväksyttäviä.
* Hermostut, jos bussi tai juna on kaksi minuuttia myöhässä.
* Mielestäsi on edesvastuutonta kävellä päin punaisia, vaikka näköpiirissä ei olisi yhtään autoa.

*Perjantai-iltapäivisin ei voi käydä liikeneuvotteluja.
* Ymmärrät, että luonnollinen osa liikeneuvotteluja on istua alasti kuumassa huoneessa ja hikoilla kylki kylkeä vasten.
* Mielestäsi 70 astetta saunassa on viileää, mutta 25 astetta ulkona on kuuma.

* Ventovieras joka hymyilee sinulle on a) hullu b) humalassa c) ulkomaalainen d) kaikki edellämainitut yhtä aikaa
* Mielestäsi on normaalia jatkaa kävelemistä, kun ventovieras kysyy sinulta jotain kadulla. 

* Olet oikeasti kiinnostunut siitä, kuka on Matti Nykäsen tämänhetkinen tyttöystävä/vaimo 

* Menet risteilylle a) ostaaksesi verovapaata viinaa b) ostaaksesi verovapaata olutta c) juhlimaan

* Työtoverisi pyytäessäsi sinua lasilliselle töiden jälkeen tiedät, että seurauksena on pitkä ilta ja armoton krapula seuraavana päivänä.

* 10 euroa leivoksesta ja kupista kahvia on mielestäsi käypä hinta.
* Tomaattilohkoa salaatinlehdellä voi kutsua salaatiksi.

* Vaatekaappisi koostuu 20 erilaisesta harmaasta ja mustasta.
* Pikkukengät ja tennissukat ovat hyväksytty yhdistelmä.
* Sukkia ja sandaalejakin voi käyttää yhtä aikaa.
* Urheiluhousut eivät ole pelkästään vapaa-aikaa varten, vaan myös melko muodollinen asu.

* Käytät lämpimiä vaatteita huhtikuussa, vaikka on 25 astetta lämmintä. Koska on huhtikuu.
* Käytät t-paitaa ja shortseja heinäkuussa, vaikka on vain 10 astetta. Koska on heinäkuu.
* 5 astetta tarkoittaa leutoa säätä.
* Kieltäydyt käyttämästä lakkia, vaikka ulkona on -20 astetta.
* Pakkassää ja lumi ei ole esteenä pyöräilylle.

* Laitat kätesi automaattisesti taskuun, kun kuulet kännykän soivan lähelläsi.
* Olet kiinnostunut uusimmista kännykkämalleista ja siitä, onko kännykkäsi viimeisimmän muodin mukainen.

* Kirkollisina pyhäpäivinä juodaan kännit.
* Jäät mieluummin kotiin juomaan, kuin että lähdet ravintolaan juomaan.
* Mielestäsi on normaalia mennä mökille keskelle metsää itikoiden syötäväksi ja juomaan viinaa.
* Mielestäsi on melko turvallista kävellä ydinkeskustan läpi perjantaiyönä kahdeltatoista
* Sunnuntaikävelyllä et hämmästy oksennuksista puistoissa ja tien varsilla. 
* Olet alkanut harrastaa sauvakävelyä.

* Sinulla on vain kaksi ilmettä: iloinen ja totinen.
* Halaaminen on tarkoitettu seksuaaliseksi esileikiksi.
* Olet ollut 4 vuotta kihloissa suunnittelematta naimisiin menoa.
* Vaimosi katsoo televisiota kun vahdit lapsia. 

* Olet alkanut elämään futuurissa. Rupeat odottamaan kesää jo jouluna ja toteat, että kesä on ohitse jo juhannuksena.
* Juot keltaista jaffaa, kun vatsasi on sekaisin.
* Sinusta on tulossa laktoosi-intolerantikko
* Olet alkanut pitämään salmiakista.

* Ymmärrät, että "En kommentoi" on osa poliittista keskustelustrategiaa.
* Olet vihdoin lakannut kysymästä luokaltasi "Onko mitään kysyttävää?"
*Näet alastoman ihmisen kieriskelevän lumessa, hätääntymättä hänen henkisestä tilastaan. 
*Suomalainen aikuiskaste: dipata jäiden lomasta itseään hyiseen veteen.
*Todellinen suomalaisuuden mittari: tehdä se vapaaehtoisesti uudelleen.

Nämä päivät pitäisi lailla kieltää

On päiviä jolloin ei kerta kaikkiaan huvita nousta peiton alta. Eilen oli juurikin sellainen päivä. Edellisillan hauskanpito kostautui kadotettuun huomiseen. Krapulat ovat aina olleet minulle ihan vihonviimeisiä olotiloja. Pari lasillista viiniä on ihan ok, mutta jos yhtään raja ylittyy, seuraavan päivän karma on jäädä vellomaan johonkin loputtomaan, psykedeeliseen välitilaan. Onneksi pystyn melko hyvin pakenemaan unimaahan, paitsi en ole varma onko se yhtään sen lohdullisempaa.

Pekingin ilma on ollut viime päivinä ihan pelottavan sakeaa! Saastelukemat ovat hiponeet ihan pilviä, liekö mitta-asteikko loppunut jo keskenkin. Karmaisevaa harmautta, jota melkein voi jo veitsellä leikata ja jonka aistimus ei tunnu pelkästään nenässä, vaan myös suussa. Urgh! (Päätös poismuutosta ensi keväänä oli taatusti oikea.) Mutta viime yönä satoi saasteet alas, narulla roikkuville pyykeilleni ja taivas on suorastaan sininen. Hetkeksi on taas valoa tunnelin päässä. Mutta hmmm, melkein tekisi mieli pestä pyykit uudelleen. Ei oikein houkuttais hypätä valmiiksi saastuneisiin kalsareihin... :/

.......

Kuvat ovat Guilinin Reed Flute -luolasta. Maankuoren liikkeet ja eroosio ovat aikaansaaneet  alueelle muutakin kuin kukkuloita. Luolien onkaloista paljastuu mahtavia kivimuodostelmia ja karbonaattikerrostumia, joiden värikkyyttä vielä korostetaan erilaisilla valoilla. Kieltämättä luolakierros oli kuin olisi astunut johonkin sadunomaiseen mielikuvitusmaahan. Nämä alemmat kuvat ovat muuten ylösalaisin. Oikeasti kivipiikit ovat luolan katosta roikkuvia tippukiviä.

Maisemat kuin 20 yuanin setelissä

  Li-joen rannat Guilinin seutuvilla ovat kuuluisia upeista maisemistaan ja uljaana kohoavista sokeritoppavuoristaan. Kauniit karstikukkulat ovat innoittaneet kiinalaisia kuvataiteilijoita ja runoilijoita kautta aikojen.

Läheltä Yangshuota löytyy tämä kuvankaunis paikka. Maisemistaan kuuluista pieni kylä nimeltä Xingping.

Tytöt tiesivät kertoa, että tämä näkymä löytyy 20 yuanin setelistä. Mutta hei... heebo siinä vasemmalla! Mistä sinä siihen tupsahdit... ?! Murrr... aina joku ylimääräinen tiellä, kun yrittää ottaa hyvää kuvaa..

Keli oli vähän harmaa, mutta kuvitelkaapa nämä maisemat auringonnousun tai -laskun aikaan..

Leipää ja sirkushuveja, kuinkas muutenkaan, kun Kiinassa ollaan. Tällä kertaa olisi saanut kuvauttaa itsensä korpit olalla.

Kuvareportaasia aamuisesta Yangshuosta

Sumuisten vuorten pyykkärit

..........

Taijia luonnon helmassa.

.........

Aamuisin puistoissa tapaa muitakin taijin harjoittajia.

.........

 Aamupalan voi tulla nauttimaan katuruokalaan. 
Tarjolla on puurovelliä, nuudeleita sekä jiaozeja (liha- ja kasvisnyyttejä).

Mausteita ja hapatettuja kasviksia käytetään kylkiäisenä. Puuro maustetaan voisilmän sijaan chilillä.

Kananmunat keitetään ja säilötään mausteliemeen, esim. teelehtiin.

.........

Miltäkö tuntuu syödä polvet suussa? Kattakaa aamiainen leikkimökkiin ja kokeilkaa...

.........

Ruokalan työntekijä purkittaa soijamaitoa.

...........

Minun aamiaiseni. Valitsin paikan, mistä sai kahvia.

Tarjolla olisi ollut myös tämän näköinen ruokapaikka. Aika kivalla paikalla, eikö?

Experience is what you get, when you don't get what you want.

Reppureissaaja on palannut ja muutaman päivän jo ehtinyt hengähtääkin. Matka oli mielenkiintoinen kokemus, mutta valokuvauksellisesti ei niin antoisa, kuin olisin toivonut. Kehno sää kiusasi koko viikon ja muutama päivä piti pidellä rankkaa sadetta hostellin suojissa. 

Olisi ollut hyvää aikaa lukea, mutta kiinalainen huonetoverini oli kähveltänyt kirjani. Mietin vain, että mitä ihmettä kukaan tekee suomenkielisellä romaanilla??! Päätyiköhän kirjani sytykkeeksi vaiko pepun aluseksi? Vai yrittääkö joku nyt epätoivoisesti opetella sen avulla englantia...?! 

..............

Ensimmäinen varsinainen nähtävyysetappini oli Guilinin lähellä sijaitsevat riisiterassit. Olin nähnyt kuvia niistä vuoren rinteillä lepäävistä graafisista muodostelmista, ja niinpä varasin kyydin paikan päälle. Minibussilla matkaan lähti kourallinen muutakin hostellin väkeä. 

Bussi luikerteli ylös pitkin vuoristoa kohti yhä sakeampaa sumuverhoa.  Keli ei tainnut olla kovin otollinen. Matkaa taitettiin lopuksi myös jalan. Reilun puolen tunnin kapuamisen jälkeen pääsimme näköalatasanteelle, mutta harmiksemme näkyvyys oli lähes olematon. Edessä oli pelkkää sumua ja harmaan eri sävyjä. Maisema oli ikään kuin kadonnut.

 

............

  

Pienen hetken sumu raotti verhojansa ja paljasti palan maisemaa. Ainakin saimme varmuuden, että olimme siellä, missä meidän pitikin olla.

Muutama ryhmästämme oli päättänyt tehdä parin tunnin vaelluksen ja heidät oli viety hieman ylemmäksi, mistä heidän oli määrä laskeutua polkua pitkin sovittuun paikkaan. Minä olin skipannut vaelluksen, sillä kenkäni tuntuivat liukkailta kivetetyllä polulla. Ehkäpä muutkin olisivat luopuneet ajatuksesta, mikäli olisivat tienneet, miten sakeaksi sumu kävisi. Yksi porukasta nimittäin eksyi. 

Mikä onni, olin vaihtanut juuri hänen kanssaan puhelinnumeroita, ihan kaiken varalta. Eksynyt espanjalainen sanoi olleensa syvästi huojentunut saadessaan minuun yhteyden sankan sumun nielaisemana, keskeltä ei mitään. Pelko oli jo kouraissut, sillä pimeäkin oli jo alkanut laskeutua.

Ajaessamme takaisin pitkin vuoren rinteitä täytyi meidän välillä pysähtyä tyystin, sillä sumu oli armoton ja sade piiskasi tien liukkaaksi. Valuimme alas pikkuhiljaa ja näimme rinne-etapilla neljä kolaria ja tieltä suistumista. Keli oli suorastaan vaarallinen.

Vaikka riisiterassit jäivätkin näkemättä ja niiden upean graafiset kerrostumat kuvaamatta, oli retki vuorille ainakin kokemus. Ja niinhän sitä sanotaankin: "Experience is what you get, when you don't get what you want."

                                                ................                                                    

                                                                          

Suomi-bulimia

Tässäpä mainio lukuvinkki, Annamari Sipilän artikkeli Hesarissa. Suomi-bulimia, niin oivallinen ja paljonpuhuva uudissana. Jo pelkästään tuota sanaa mutustellessa tulee se tuttu ähky, joka ei lähde kuin henkisesti ylenantamalla ja rankalla paastolla.

Tervehdys blogimaailma pitkästä aikaa!

Aukesihan se väylä vihdoin tänne blogistaniaan. Vaihdatti tunnelia, kun entinen ei enää pelittänyt. Nyt olen taas askeleen edellä Kiinan Big Brotheria. Ainaista kilpajuoksuahan tämä on...

Anna oli sillä aikaa antanut kommenttilootassa alla olevan, mieltä lämmittävän tunnustuksen. Käykäähän samalla kurkistamassa Annan omaan blogiin Täkki ja torkkupeitto. Löydätte sieltä mm. upeita kankaanpainantaluomuksia, taitavasti kirjoitettuja tekstejä sekä ihanan havahduttavan tavan katsella ja aistia tätä ihmeellistä maailmaa.

Kertoilenpa tässä vähän kuulumisia ja tuoreimpia tuntojani. Tämä on kolmas ja samalla viimeinen Kiinan vuotemme. Olemme tehneet päätöksen, että emme jää tänne sen pidemmäksi aikaa. Kiinakorttimme on kesään mennessä katsottu, vaikka töitä olisikin tarjolla. Mullistavaa ässää hihasta tuskin löytyy. Haluamme lähteä ennen kuin silmämme muuttuvat viiruiksi, kuten pikkuinen sukulaistyttöni pelkäsi meille jo käyneen.

Huomaan, että päätös lähtemisestä on ollut vapauttava. Jonkinlaisesta upottavasta välitilasta on noustu rannalle ja horisontissa siintää toinen, tutumpi todellisuus. Ajatukseni hakeutuvat kotoisiin kuvioihin. Mietin ja visioin elämää omassa kodissa, mukavan pienissä ympyröissä. Jyväskylä on muuttunut Kiinan mittapuussa lähinnä asuintaajamaksi, ja jopa ennen niin suuri ja valloittamaton Helsinki osoittautui kesälomalla miellyttäväksi kyläksi.

Vapauttavan päätöksen myötä huomaan, että täkäläiset tavat ja toimimattomat asiat eivät enää niin ahdista. Lähinnä ne vain huvittavat. Ehkä asenteeseen vaikuttaa myös täällä vietetty aika. Kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä ja siloitellut ärsyyntymistäni. Enää ei jaksa. Miksi suotta tunkea hernepussia nenään, kun asioille ei voi tehdä mitään. On vain totuttava siihen, että asiat ovat järjettömän monimutkaisia, kiinalaisia sananmukaisesti ja homma toimii sangen epäloogisesti. Oletusarvona kun pitää, ettei mikään toimi kunnolla, säästyy monelta pettymykseltä.

Olen ehkä omassa asenteessani edennyt siihen pisteeseen, missä mieheni oli jo tänne tullessa. Ihmettelin ja usein soimasinkin hänen nurjaa asennettaan. Mielestäni oli tarpeetonta yleistää ja turhaa kyynisyyttä olla luottamatta kiinalaisiin. Vaikka en koskaan ole suoranaisesti rakastunut taikka ihastunut Kiinaan, myönnän olleeni ainakin sinisilmäinen. Kokemus on kuitenkin ollut suuri opettajani. Varsinaisen kyynistymisen vaaran tiedostin jo pian, ja olen koittanut itseäni siltä varjella. Miten hyvin olen siinä onnistunut, en tiedä, mutta ainakin olen realistisempi.

En ole kuitenkaan Kiinaa hyljännyt, vaikka erilaisin silmin sitä katselenkin ja poismuuttoa usein ajattelen. Otan edelleen kiinankielen tunteja, syön puikoilla ja jopa haaveilen, että oppisin tekemään paikallista ruokaa. Mietin missä haluisin käydä ja mitä nähdä, mitä tämän vuoden aikana vielä kokea. Edelleenkin olen kiinnostunut mitä tässä maassa tapahtuu, niin uutisissa kuin pinnan allakin. Suunnittelen jopa kiinalaisen sähkömopon hankintaa, vaikka tiedän että se todennäköisesti hajoaa jo ensimmäisessä kurvissa.

MiaO siis jatkaa Kiinan kurkistuksia, vaikka mukaan varmaan sekoittuu paljon muutakin. Nähtäväksi jää miten tämä blogi kehittyy ja mihin suuntaan. Jännittävää sinänsä, kun sitä ei itsekään vielä tiedä...

Ai niin, Annan antamaan tunnustukseen liittyi haaste, tunnustaa seitsemän asiaa itsestä. Kävisikö seitsemän satunnaista seikkaa tästä hetkestä?? :D Kokeillaanpa...

1. Makoilen sohvalla, läppäri sylissäni.
2. Sohvapöydällä käteni ulottuvilla on kuppiin jäähtynyttä mustaa kahvia.
3. Pöydällä on myös auki taiteltu etelä-Kiinan kartta.
4. Keltaisia muistilappuja on liimattu kalenteriin ja pöydän kanteen.
5. Niissä on muutamia päivämääriä, lentojen lähtöajat sekä hostellien nimet ja puhelinnumerot.
6. Olen piakkoin lähdössä viikon mittaiselle reppureissulle Guiliniin ja Xianiin. Ensimmäistä kertaa lähden matkaan yksin.
7. Jänskättää hiukan...

Kukkuu ja kurkistus

Olen palannut takaisin kiinalaisiin maisemiin. Jatkan blogin kirjoittamista, kunhan olen asettunut ja nukkunut aikaeron kiinni. Kirjoittelemisiin!

Suomessakin on tuulettimet käyneet kuumana. Taitaa olla jo aika paljon sähköä ilmassa. Vanhat kiinalaiset sanovat, että liika on liikaa, oli se sitten hyvää, pahaa tai rahaa. Tai sitten vaikka hellettä. Nyt kaivataan sadetta, eikä itketä, jos se ei ihan heti lopukaan. Minäkin rakastan rankkasadetta ja ukkosta, sitä hetken kestävää tosin.

zz - zzz - zzzz

Kylläpä on kerrassaan vetämätön olo. Olen jumittunut jonnekin sohvan uumeniin ja nukahtelen erinäisiä pätkiä läppäri kainalossa. Alkukesän virtaisuus on alkanut haihtua ja unet rupeaa velkomaan omiaan. Tässä Suomiloman kynnyksellä se vähän askarruttaa, että sattuuko väsymyspiikki juuri, kun pitäisi jaksaa.

Uni-, bio- sun muut rytmit ovat heittäneet kuperkeikkaa lääkityksen vuoksi. Vanhan vaivan takia olen koko kesän kortisonikuurilla. Reilu kuukausi on mennyt ihan olemattomilla unilla. Alkuun se oli ihan jännää, kun virtaa riitti vaikka mihin, eikä unta tarvinnut kuin sen, että vähän silmiä ummisti. Mutta ihan tolkuttomasti ei keho jaksa, edes keinotekoisesti. Väsymys alkaa painaa ja liikkeet käydä raskaammiksi. Sohva imaisee helposti koko päiväksi. Uni ei edelleenkään tule kuin satunnaisissa pätkissä, joten levon tarve on suuri.

Koitan nyt levätä lomani kynnyksellä, tehdä mahdollisimman vähän ja vain olla. Loikoilla ja makoilla. Kuunnella kaskaiden siritystä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tosin tänään olemme koirulien kanssa saamassa pikku-ystäviä vieraiksemme, joten täytyy tehdä ryhtiliike ja kammeta suihkuun. Symbioosi sohvan kanssa katketkoon toviksi.