Kukkuu ja kurkistus

Olen palannut takaisin kiinalaisiin maisemiin. Jatkan blogin kirjoittamista, kunhan olen asettunut ja nukkunut aikaeron kiinni. Kirjoittelemisiin!

Suomessakin on tuulettimet käyneet kuumana. Taitaa olla jo aika paljon sähköä ilmassa. Vanhat kiinalaiset sanovat, että liika on liikaa, oli se sitten hyvää, pahaa tai rahaa. Tai sitten vaikka hellettä. Nyt kaivataan sadetta, eikä itketä, jos se ei ihan heti lopukaan. Minäkin rakastan rankkasadetta ja ukkosta, sitä hetken kestävää tosin.

zz - zzz - zzzz

Kylläpä on kerrassaan vetämätön olo. Olen jumittunut jonnekin sohvan uumeniin ja nukahtelen erinäisiä pätkiä läppäri kainalossa. Alkukesän virtaisuus on alkanut haihtua ja unet rupeaa velkomaan omiaan. Tässä Suomiloman kynnyksellä se vähän askarruttaa, että sattuuko väsymyspiikki juuri, kun pitäisi jaksaa.

Uni-, bio- sun muut rytmit ovat heittäneet kuperkeikkaa lääkityksen vuoksi. Vanhan vaivan takia olen koko kesän kortisonikuurilla. Reilu kuukausi on mennyt ihan olemattomilla unilla. Alkuun se oli ihan jännää, kun virtaa riitti vaikka mihin, eikä unta tarvinnut kuin sen, että vähän silmiä ummisti. Mutta ihan tolkuttomasti ei keho jaksa, edes keinotekoisesti. Väsymys alkaa painaa ja liikkeet käydä raskaammiksi. Sohva imaisee helposti koko päiväksi. Uni ei edelleenkään tule kuin satunnaisissa pätkissä, joten levon tarve on suuri.

Koitan nyt levätä lomani kynnyksellä, tehdä mahdollisimman vähän ja vain olla. Loikoilla ja makoilla. Kuunnella kaskaiden siritystä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tosin tänään olemme koirulien kanssa saamassa pikku-ystäviä vieraiksemme, joten täytyy tehdä ryhtiliike ja kammeta suihkuun. Symbioosi sohvan kanssa katketkoon toviksi.

Rumia kuvia

Päätin tänään pohtia vähän rumuutta. Aihe virisi minussa, kun koitin suunnitella jotain kaunista kankaanpainantakuviota ja sain aikaiseksi vain kasan kökköjä, rumia luonnoksia. Huushollikin on kuin hävityksen kauhistus ja muutenkin on niin ruma olo.

Rumuus niin kuin kauneuskin taitaa olla enimmäkseen katsojan silmissä. Mutta toki on joitain yleispäteviä viitteitä siitä, mitä miellämme rumaksi. Ajattelin poimia tänne niitä epäedullisimpia, suorastaan rumia otoksia. Katsellessani valokuviani huomasin kuitenkin, että rumaksi luokitteleminen on yllättävän vaikeaa. Rumuutta ja kauneutta kun esiintyy usein yhtä aikaa. Kun "rumaa" kuvaa katsoo vähän kauemmin, siinä saattaa alkaa näkemään myös jotain kaunista. Mutta ei aina. Jotkut kuvat ja asiat vain ovat niin läpeensä rumia.

Poimin tähän jonkinlaisen ruman koosteen. Osa kuvista on mielestäni vain vähän rumia, rumahkoja, toiset taas ihan erityisen rumia. Monien kohdalla saatamme olla yhtä mieltä, ruma mikä ruma. Mutta joidenkin kohdalla saatatte miettiä, että mitä rumaa tuossa on. Silloin siinä taitaa olla kyseessä jokin minun henkilökohtainen rumuuskoodi.

(Latasin kuvat tavallista pienempinä. Ne saa kuitenkin klikattua hiukan isommiksi, jos se on jostain syystä tarpeen.)