Matkalla

Miten miellyttävä tunne, olla menossa jonnekin. Aina viime vuosiin asti olen ollut pikemminkin paikallaan pysyvä kotihiiri, tyytyväinen lähinurkkiin ja tutun turvallisiin kuvioihin. Mutta Kiinan myötä minussa on avautunut uusia ovia ja henkiin on herännyt palava innostus tutkia paikkoja sekä nähdä ja kokea kaikkea uutta. Reppureissun aikana koin oivalluksen, joka tuntuu kutkuttavana levottomuutena jaloissa. Olen tainnut tavoittaa piilossa pysytelleen sisäisen antropologini.




Juna oli parikymmentä vaunua pitkä ja hardsleeper-vaunut oli ahdettu täyteen makuupaikkoja. Väkeä oli kolmessa kerroksessa ja ylimpään petiin olikin melkoinen kapuaminen. Positiivisena yllätyksenä oma peitto ja tyyny sekä petivaatteiden puhtaus.

Selän oikaisemisen lisäksi oli mahdollisuus istua kapealla käytävällä seinästä taitettavalla istuimella ja katsella ohikiitäviä maisemia. Taakse jäivät vuoret Pekingin kupeessa, matalat käppyräkattoiset talot ja pelloilla työskentelevät, tummaksi paahtuneet viljelijät sekä aaseiksi ja muuleiksi tunnistettavat vetojuhdat.

Reilun kuuden tunnin matkan aikana junan käytävää pitkin työnnettiin monenlaista myyntikärryä. Tarjolla oli purtavaa, lämpimästä juna-ateriasta lähtien. Siinä samalla kaupattiin karttoja, koruja kuin kolmiulotteisia kuviakin. Kaupantekijäkansalta ei jää tilaisuudet käyttämättä. Ja eipä silti, etteikö kannattaisi. Sorruinpa minäkin ostamaan 3D-kuvan, mitä en varmaan koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi. Päätyköön sitten vaikka kesämökin vessan seinään.






Junan jyskyttäessä tasaisesti ja vaunujen kitistessä raiteilla oli aikaa havannoida ja aistia menemisen tunnelmaa. Moni kävi pitkällensä ja kulutti matkansa päiväunelmilla.

Katon rajassa maatessani uppoudun minäkin omiin ajatuksiini. Mihinkähän nämä kiskot meidät johtaa? Millaista on määränpäässä? Aika ajoin ajatukseni katkesivat naapuruston kuorsauksiin. Välillä myyntikärryä työntävä henkilökunta herätti kaupusteluhuudoillaan.

Ikkunasta ulos katseleva tyttö hytkyy hänkin junan rytmissä. Millaisia ajatuksia kätkeytyy tuon katseen taakse? Minne hän on menossa? Minne kiharatukkainen kiinalaisnainen on viemässä ikääntyneitä vanhempiaan? Entäpä minne sinä olet menossa?

Junassa ompi tunnelmaa...

Matka Datongiin ja takaisin. Ensimmäinen junakokemukseni Kiinassa. Ei suinkaan niin hurja, kuin mitä olin kuvitellut. Itse asiassa matkustaminen oli varsin miellyttävää, mikäli ei anna hienoisen ahtauden häiritä. Ennakkokäsitykseni pohjautuikin osittain tähän taannoin näkemääni videonpätkään. Youtube on täällä boikotissa, joten en pääse tsekkaamaan toimiiko linkki. Kiinassa asuvat voivat kurkistaa juna-aseman meininkiä snakeme.netin kautta.

edit. Mervi tarkkaavaisena oli hoksannut, että video onkin Japanista.

Onnea voittajille!

Reissu on tehty! Monenlaista tuli nähtyä, nähtävyyksiä ihmeteltyä ja kotiin tuomisiksi repun täydeltä uusia kokemuksia. Kuvia tuli räpsittyä, joten teille lukijoille on tiedossa tirkistelypaikkoja ja jutunpoikasia sieltä sun täältä.

Mutta nyt asiaan! Mikäs olisikaan nyt jännittävämpi tapa aloittaa uusi viikko, kuin suorittaa sadannen Kiina-postauksen juhla-arvonta. Kiitos kaikille osallistujille, oli kutkuttavaa huomata blogilaatikossa 14 kommenttia ja osa ihan uusia tuttavuuksiakin.

Palkintona Miaon poppoon tärkein vientiartikkeli, Tiikeribalsamilaastarit, lukuisia kiinalaisia yrttejä sisältävä kiputeippi. Tuote on itseään telovan jalkapalloilijaveljeni urallisen kehityksen kulmakivi, sekä akuutteja ja kroonisia lihas- ja jäsenvaivoja potevien suosikki. Lisäksi arvontapakettiin kuuluu vihkonen paikallista paperinleikkuutaitoa eläinradan 12 merkin teemalla, perinteinen kiinalainen solmu yhdistettynä Feng shui- härpättimeen sekä koristeellinen bambukampa, joka pakkauksen ohjeen mukaan ei pelkästään avaa takkuja, vaan tuo helpotusta niin päänsärkyyn kuin unettomuuteenkin, sekä virkistää mielen ja auttaa näkemään ja kuulemaan hyvin.



Arvontamaljana toimii Oonan ruokakuppi, joten arvonta saa sen myötä myös virallisen ja karvaisen valvojan. Koskapa olen iloinen runsaasta osanottajamäärästä, arvotaankin kaksi palkintopakettia. ...Jännitys tiivistyy, käsi kolisee kulhossa, valvoja-onnetar tarkkailee tilannetta toivoen että kulhoon ilmestyisi jotain syötävää.



Sokkona sormiini tarttuvat laput Savu ja Pensastasku. Onneksi olkoon voittajille! Toivottavasti lahjat miellyttävät. Osoitetietoja voi laittaa osoitteeseen miaokurkistaakiinaan@gmail.com



Ja nyt myös virallinen valvoja saa palkintonsa, kourallisen nappuloita. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Reppu selkään ja menoks

Nyt tämä tyttö lähtee reissuun! Pikainen päivitys tässä kyytiä odotellessa. Päämääränä Datong ja lähistön muinaiset temppeliluolat. Matkaseurana ystäväni Vilijonkka.

Tämäpä taisikin olla yhtä vaille sadas postaukseni, joten järjestänpä sen kunniaksi pienet arpajaiset. Palkintona ylläripaketti Kiinasta, kenties jotain myös reissusta. Osallistumaan pääsee jättämällä jälki tuonne kommenttilootaan. Nyt kyyti tuli ja eikun menoksi! Mielenkiintoista ja loppuviikkoa kaikille lukijoille!

Maailman ympäri yhdessä päivässä

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Pekingissä on paikka, missä kaikki maailman suurimmat nähtävyydet voi kokea yhdellä kertaa. Suurelle puistoalueelle on rakennettu yli 70 miniatyyrimallia maailman kuuluisimmista maamerkeistä, joista osa jopa ihan luonnollisessa koossa. Nähtävänä on nykyajan arkkitehtuurisia taidonnäytteitä kuin myös muinaisten kansojen upeita temppeleitä ja rakennelmia. Missäpä muualla samaan kuvaan mahtuisi sekä Eiffeltorni että muinainen kivirakennelma Stonehenge?











Moait ovat Pääsiäissaarella (Rapa Nui) sijaitsevia kivipatsaita. Patsaat ovat monoliittisia, eli yhdestä osasta kaiverrettuja. Ne voivat painaa yli 20 tonnia ja olla yli 6 metriä pitkiä. Yleisesti hyväksytty teoria on, että saaren polynesialaiset asukkaat tekivät patsaat noin 1000-1100 -luvulla. Patsaiden uskotaan kuvanneen jo kuolleita esi-isiä ja vahvoja johtajia.

Patsaita on löytynyt yhteensä 887. Jostain syystä tekeminen on jäänyt kesken, sillä saarelta on löytynyt hylättyjä kaivoksia ja keskeneräisiä patsaita. Työn yksityiskohtia ei olla pystytty täysin selvittämään, mutta tutkimusten mukaan patsaiden kaiverruksen loppuessa saaren asukkaat kaatoivat itse lähes kaikki paikoilleen siirretyt patsaat.

Nykyään noin 50 seremoniapaikoilla olevaa patsasta on nostettu uudelleen pystyyn. Viime vuosina kaatuneita patsaita on löydetty koskemattomina kasvot maata päin. Tästä seurasi löytö, että alun perin niiden syvissä silmäkuopissa oli ollut korallista tehdyt silmät. (lähde: Wikipedia)




Ilman ollessa kuin morsian, miljöö oli myös hääparien suosiossa. Kenpä ei tahtoisi ikuistaa satumaista päiväänsä Parthenonin temppelin portailla tai suihkulähteiden alla, Eiffeltorin juurella. Kiinalainen hääasu on perinteisesti punainen, mutta länsimaiset vaikutteet ovat ottaneet jalansijaa tässäkin. Usein vietetäänkin kahdet häät, sekä perinteiset ja varsinkin nuorten kaupunkilaisten keskuudessa myös länsimaiset.

Graffittitaidetta

Kiinassa kyllä näkee harmaita seiniä ja muureja ihan liiaksi asti. Oi miten piristävä kokemus, kun kävelymatkalle sattuukin taidokkain graffitein maalattu seinämä!






Monissa graffiteissa näkyy olympialaisteema ja kansallistunteen nostatus.







Mikäpäs muu siellä Teräsmiehen rinnassa komeileekaan, kuin Kiinan keskusvaltion merkki. Taitaa olla ainakin valtion sponssaamat maalit..





Olen täysin samaa mieltä, "No more grey walls!" Miksei tällaisia kadunpätkiä voisi olla enemmänkin!!

Mao Livehouse

Vaatimattoman julkisivun taakse kätkeytyy boheemi rockluola ja tilava konserttisali erinomaisine äänentoistolaitteineen. Tarjonta vaihtelee aloittelevista paikallisbändeistä aina ulkomaisiin vierailijoihin. Onpahan Mao Livehousessa käynyt esiintymässä Suomen oma Negativekin.



Kiinassa eletään nyt kautta, mikä Euroopassa koettiin 1970- ja 80-luvuilla. Joukko rohkean angstisia ja hämmentyneitä nuoria tulkitsee sukupolvensa arvotyhjää maailmaa. Vielä 1980-luvulla Kiinan ainokaiset rockbändit soittelivat lähinnä muiden covereita. Kiinan rockkulttuurin katsotaankin syntyneen vasta v.1987 rockin isoisä Cui Jianin myötä. Sanoituksillaan legendaarinen Cui kritisoi paitsi omaa elämäänsä, myös sen hetkistä yhteiskuntaa, jonka vanha ideologia oli tuolloin murenemassa.

Rockin pääkaupunki on itseoikeutetusti Peking, joka on kautta aikojen ollut herkempi kulttuurisille ja yhteiskunnallisille virtauksille, kuin Kiinan suuret rannikkokaupungit. Tämän extemporee rock-iltamme anti oli varsin monipuolinen. Lavalle pääsi useampi bändi, jotka saivat kukin soittaa neljä biisiä ja sen aikana tehdä vaikutuksen yleisöön.



Neljä kitaraa mahdollisti varsin vaikuttavan tulkinnan Eaglesin Hotel Californiasta.



Näillä pojilla oli ehkä vähän liian paljon intoa ja hurja karjunta peitti alleen mahdollisen potentiaalin...





Paikan logo jäljitteli hauskasti Maon hiusrajaa. Löytyipä jostain tarra, jossa päätä komisti piirretyt pupun korvat. En vain tohtinut laittaa siitä kuvaa tänne...

Chinglish

Omasta kielikömmähdyksestä ja kukonmunauksesta tulikin mieleen, että kiinalaisten kielenkääntötaito onkin ihan oma lukunsa. Kehno englanninkielentaito ja sokea luottaminen sanakirjakäännöksiin saattaa johtaa melko koomisiinkin ilmauksiin. Kiinalaisittain huonosti käännetty englanti onkin saanut ihan oman terminsä, chinglish.

Chinglish on kuitenkin katoava kieli, sillä olympialaisten alla Pekingistä ruvettiin 35-henkisen työryhmän voimin kitkemään virheellisesti kirjoitettuja englantia. Lisäksi toimii paljastuspuhelin, johon ihmiset voivat soittaa havainnoistaan.

Mutta vielä voi bongata tahattoman hauskasti muotoiltuja käännöksiä. Usein englanninkielinen käännös on kuitenkin sinne päin ja asiayhteyden voi kyllä ymmärtää. Leikkivistä lapsista varoitettaessa kehoitetaankin lapsia olemaan varovaisia. Hmmm, onhan pointtinsa siinäkin.



Välillä varsinaista asiayhteyttä ei edes hoksaa ja onpahan tietokoneen piuhapussista löytynyt tällainenkin kehoitus...



Kulttuurierojen vuoksi voi monet kiellot ja kyltit vaikuttaa meistä länsimaalaisista jopa hiukan huvittavilta. Wc-pöntön päältä voi löytyä varsin aiheellinen kielto. Kiinalaisen kyykkypainotteisen saniteettikäyttäytymisen vuoksi on ihan hyvä selkeyttää tätäkin asiaa.



Joidenkin kylttien edessä saattaa ohikulkija hiukan hämmentyäkin. Hmm.. mitähän paikkaa tässä alla mainostetaan!?

Kukko muni!

Kukko oli yön aikana käynyt munimassa valtavan strutsinmunan, joka on täynnä pienempiä munia ja muita pääsiäiskarkkeja. Aamukahvin äärellä niitä sitten mutusteltiin ja ihmeteltiin, että niin se vain ehti pääsiäiskukko tänne Kiinaankin asti.

Pääsiäiskukosta tulee elävästi mieleeni varsin koominen kokemukseni Englannissa. Olin pitämässä alakouluikäisille lapsille pientä opetustuokiota, jossa kerroin suomalaisista juhlapyhistä. Pääsiäisen kohdalla tohkeana kertoilin, kuinka meillä Suomessa kukko eli "cock" käy tuomassa munat.

Lapsille moinen sana ei uponnut ja he katselivat minua ymmyrkäisinä. Opettajakunta sen sijaan yskiskeli vaivauteena seinustalla ja joku hoksasi oikaista minua, "tarkoitat kaiketi rooster??". Myöhemmin minulle selvisi, että ainakin nykykielellä "cock" tarkoittaakin jotain aivan muuta...



Hyvää pääsiäispäivää teille blogini lukijat!

Kaunista

Luonto on alkanut viheriöimään ja kirsikkapuiden kukat tervehtivät kesää. Suuret kastelutalkoot on käynnistetty ja suihkulähteitä viritellään. Taivas on sininen ja pilvetön. Vielä ei taideta saada sadetta vähään aikaan.

Tunnelmallinen Lama-temppeli

Jottei tämä blogi menisi nyt liian ruokapainotteiseksi, postaanpa väliin vähän muutakin. Eipä silti, kiinalainen ruokakulttuuri ja makuelämykset on juttu, josta saisi ihan oman ja varsin herkullisen bloginsa siitäkin. Kiinalaiset nimittäin suhtautuvat ruokaan hyvin vakavissaan ja intohimoisesti. Vanhan sananlaskunkin mukaan ruoka onkin Kiinan kansalle taivas.

Ruokapaikkojen ohella on kuitenkin tullut kierreltyä vähän nähtävyyksiäkin. Lama-temppelistä olen tainnut postata jotain jo aiemminkin, edellisten vieraiden yhteydessä, mutta kerronpa vielä jotain. Tietolähteenä käytän edelleen Mondoa, jota olen innostunut nyt selailemaan. Referoin sieltä kiinnostavimpia pätkiä.

Keskeltä Pekingiä löytyy jo melkein 300 vuotta toiminut tiibettiläistemppeli. Alun perin temppeli rakennettiin keisarin eunukkiavustajien asuintaloksi ja sittemmin siellä vietteli poikamiespäiviään myös keisari Yongzheng ennen valtaannousuaan ja muuttoaan Kiellettyyn kaupunkiin. Vuonna 1744 palatsi sai uuden elämän, kun se muutettiin lamalaisluostariksi Mongoliasta ja Tiibetistä saapuneita munkkeja varten. Nykyisin luostarissa asustelee noin 70 munkkia eli lamaa.


Alueella on pohjois-eteläakselilla viisi hallirakennusta, joista löytyy useita Buddha-patsaita hänen monissa ilmenemismuodoissaan. Kiinalaisten suosikkibuddha on Maitreya - tulevaisuuden Buddha, joka kuvataan usein nauravana ja pyylevänä, ja joka istuu lootusasennossa kädet polvien päällä. Korkeimmassa rakennuksessa, kolmekerroksisessa Rajattoman onnen salissa sijaitsee vaikuttava, 18-metrinen santelipuinen Maitreya. Yhdestä ainoasta tukista veistetty patsas on suurin puinen Buddha maailmassa. Tukin lahjoitti aikoinaan Tiibetin seitsemäs Dalai-lama ja sen kuljettamiseen Pekingiin kesti kolme vuotta.

Buddhalaisen teologian mukaan Maitreya on tulevaisuuden Buddha, joka saapuu maan päälle, saavuttaa valaistumisen ja teroittaa ihmiskunnalle dharmaa eli Buddhan oppeja. Googlatessani sanalla Maitreya, löysin maailmanopettajaa käsitteleviä sivuja. Mielenkiintoista sinänsä, että jo sukupolvien ajan ovat kaikki pääuskonnot odottaneet jotain ylimaallista hahmoa tulevaksi. Siinä missä buddhalaiset odottavat Maitreyaa, kristityt odottavat Kristuksen paluuta, muslimit puolestaan Imam Mahdia, hindut Krishnan jälleensyntymistä ja juutalaiset puolestaan odottavat Messiasta saapuvaksi. Monien mielestä ne ovat kaikki nimiä, jotka kuvaavat yhtä ja samaa yksilöä: Maailmanopettajaa - jonka henkilökohtainen nimi on Maitreya. Lisää aiheesta voi lähteä etsimään mm. täältä



Tunnelma Lama-temppelin alueella oli rauhallinen ja seesteinen. Vierailijat saattoivat hiljentyä ja halutessaan polvistua Buddha-alttareille suitsukkeidensa kera. Suitsukkeiden aromaattinen tuoksu ja temppelialueen tunnelma herätti myös meissä henkisen ja henkisyyttä pohtivan olotilan. Tunnelmasta nauttivien vierailijoiden lisäksi alueella käyskenteli punaisiin pukeutuneita munkkeja, jotka iloisina ja pilke silmäkulmassaan saattoivat asettua ohimennen kameran eteen.

Pekingin ankkaa

Ankka merkitsee Pekingille samaa kuin pizza Napolille. Paikalliset ovat nauttineet paahdettua ankkaa vuosisatojen perinteellä ja ensimmäiset ankkareseptit ovat peräisin Yuan -dynastian ajoilta, keisarillisesta reseptikirjasta vuodelta 1330.

Pekingin ankka ei ole mitään hätäisen kokin hommaa, vaan valmistus kaikessa monimutkaisuudessaan vaatii melkein päivän. Aluksi ankkaan pumpataan ilmaa niin, että nahka irtoaa lihasta. Tämän jälkeen se kastetaan kiehuvassa vedessä ja kuivatetaan puolisen päivää. Lopuksi ankka ripustetaan kaulastaan ja laitetaan suureen uuniin ja sitä valellaan sokerisella melassikastikkeella. Uuneja lämmitetään nimenomaan hedelmäpuiden oksilla ja -klapeilla, jotta lihaan saadaan mukava aromi.

Valmiina ankka on rapeakuorinen ja juuri kuori onkin sitä suurinta herkkua. Kokki tulee paloittelemaan ankan asiakkaan eteen ja viipaloi siitä parhaat palat. Viipaleita laitetaan ohuiden venhälettusten väliin yhdessä kevätsipulin, suikaloitujen kurkkujen ja luumukastikkeen kera. Ankan kaikki osat syödään ja mikäli ruokaa jää, se laitetaan kotipakettiin.





Pekingin ankka kuuluu turistien toivelistalle ja ankkaravintoloita löytyykin jokaisesta matkaoppaasta sivutolkulla. Onhan se pitkän perinteensä vuoksi se pekingiläisen keittiön "juttu". Täytyy kuitenkin todeta, että ehdottomasti parempaakin ankkaa on syöty. Liha oli yllättävän mauton ja kuivakas, mutta kotipakettiin laitettua ankanjämää kun vähän lisämaustoi ja öljyisellä pannulla lämmitti, niin ihan on hyvän ja lihaisan iltapalan siitä vielä sai.

Ankanvalmistuslähteenä olen käyttänyt Mondon matkaopasta, Peking, jonka vieraamme toivat tullessaan. Sieltä löytyy Pekingiin saapuvalle hyviä vinkkejä moneen lähtöön ja paikat on kivalla tavalla esitelty.