Mies on taas työmatkalla ja minä kotona koiruuden kanssa. Mitään peittelemättä, elämä Pekingissä on välillä melkoisen tylsää. Varsinkin illat on usein yksinäisiä. Perheellisillä on silloin omat touhunsa ja kuvionsa. Ja kun mies on keskimäärin kolmanneksen viikosta muualla, niin tulee miettineeksi, että paremminkin elämän voisi viettää.
Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan.
3 kommenttia:
No joo, mies on illallisella, minä istun ruokapöydän ääressä blogeja surffaten, pienet jo koisivat, esikoinen vielä lukee. Voisihan tämä hauskempaakin olla. Onneksi on edes Blogistania.
Siis illallisella jossain aivan muualla kuin täällä.
Kiitos sympatioista Vilijonkka! Taitaa olla tuo miehen odottelu ja poissaolo suhteellisen yleistä näissä piireissä. :/ Minä kiitän nettiä sen olemassaolosta, eritoten täällä. Mitähän olisikaan elo ilman sitä?! En osaa edes kuvitella...
Lähetä kommentti