Kuvaterveisiä kiinalaiskylästä

Eilen kävimme tutustelemassa läheiseen kylään. Tässä havaintoja ja tunnelmia sieltä. Tällä kertaa ei ehdi enempiä tarinoida, koska taide kutsuu. Ennen uuden vuoden illan rientoja käymme vielä ammentamassa kulttuuripläjäyksen Art 798:ssa. Siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa. Nyt menoksi. Hyvää uutta vuotta! Ganbei!

Suomi-vieraita ja sunnuntain tunnelmia

Olemme saaneet luoksemme Suomi-vieraita ja pariviikkoinen seikkailu on alkanut. Vieraidemme toivuttua aikaerosta, kävimme alkajaisiksi tervehtimässä Panda-karhuja. Laiskan pulskeat kiinalaisnallet löntystelivät verkkaisesti turisteista piittaamatta ja torkkuivat päiväunia masut täynnä bambun oksia. Aitauksesta löytyi hauska karhujen leikkipuisto, kiikkuinen, keinulautoineen ja liukumäkineen.







Virittäydyimme kiinalaiseen tunnelmaan kortteleita ja kujia kierrellen ja päädyimme toriaukealle ihastelemaan paikallisten harrastuksia. Kiinalaispapoilla oli todella mielenkiintoinen tapa viettää sunnuntaipäivää. He olivat tulleet ulkoiluttamaan kesytettyjä lintujaan. Linnut tekivät pyrähdyksiä ilmaan ja palasivat samantien omistajiensa luo.

Hetken aikaa seurattuamme ymmärsimme leikin jujun. Linnut syöksähtivät lentoon ja kiinalaispapat puhalsivat putken läpi helmen ilmaan, jonka linnut nappasivat ja palauttivat omistajansa kämmenelle. Voi miten taitavaa! Tämä todellakin teki meihin vaikutuksen!









Lukuisat upeat leijat liihottelivat torin yllä. Kiinalaisnainen tuli tarjoamaan mahdollisuutta kokeilla leijan lennätystä. Ystävällisessä opastuksessa leija pysyi kuin pysyikin ilmassa. Tokihan nainen tarjosi mahdollisuutta myös ostamiseen. Positiivista oli, ettei hän yrittänyt millään lailla tyrkyttäen kaupata ja hymyili edelleen, vaikka jätimmekin leijat sillä kertaa ostamatta.





Järvi on jäässä täälläkin. Tosin aika hatarasti, mutta se ei kiinalaisia huolettanut. Luistimet oli vedetty jalkaan, vaikkei luistella osattukaan. Jäällä liukasteltiin myös kengillä. Ja miten epäkiinalainen ilmiö, mies avannossa!!

Toisenlainen joulu

Tänä vuonna joulunaika tuntuu erilaiselta. Poissa on kiire ja touhu sekä lukuisat joulupuuhat. En lähettänyt joulukortteja, en ostanut liioin lahjojakaan. Tänä jouluna en ole siellä koto-Suomessa fyysisesti, mutta käyn jokaisen rakkaan läheiseni luona ajatuksissani. Muistelen lämmöllä yhdessäoloa, sekä niitä sydämeen piirtyneitä, elämänmakuisia hetkiä.

Joulunaikaan ulkoilemme, juomme lämmintä rommikaakaota, poltamme kynttilöitä, juttelemme, kenties uppoudumme kirjojen maailmaan tai katsomme jonkun hyvänmielen elokuvan. Ja hiljennymme.

Hyvää joulua teille blogini seuraajat. Valoa ja Rakkautta. Huomatkaamme se, mitä meillä on. Kuinka kiitollisia voimmekaan olla.

Mandariinikiinaa ja vähän muitakin makuja

Nyt on minimandariinien aika. Tavallisten mandariinien ja muiden ulkona kasvavien sesongit meni jo, ja nyt talviaikaan on tarjolla sisällä kasvatettuja hedelmiä. Jokaisella kauppakujalla loistaa oranssiset mandariinilavat. Ja niin söpön pieni on tämä hedelmä, että se humpsahtaa suuhun vaikka yhdellä haukulla.




Keittiön kaapista tuli vastaan tällainen pussi. Hmmm, mitäköhän se Mimi, taloudenhoitajamme, on oikein keksinyt laittaa ruokiimme?? Sisältö näyttää jotensakin epäilyttävältä, etten sanoisi jopa etovalta. Jotain friteerattua, mutta mitä? Ensi näkemältä tulee mieleen jokin mato. Täytyy tässä todeta, että Kiinassa syödään kaikkea mikä vähänkin liikkuu. Madot, toukat, kovakuoriaiset, ruokaa yhtä kaikki.

Talvisia varustuksia

Kylmä ja kuiva Pekingin talvi on kuivattanut hassusti sormenpääni. Iho on koppurainen ja siihen on ratkeillut kipeitä juonteita ja haavan alkuja. Kyllä, olen rasvannut. Lähes alvariinsa. No, eipä minua voi ainakaan sormenjäljistä nyt tunnistaa.

Eilen näin Houhai-järven jäällä luistelijoita. Se sai minut taas vähän enemmän oivaltamaan, että täällä täytyy olla pakkasta. Pekingin lämpötilaa on tosi vaikea arvioida, kun ei ole lunta, ei jäätyneitä rapakoita ja kuuraakin olen nähnyt vain kerran. Kummallinen talvi.

Ihmiset pukeutuvat lämpimästi. Huput on vedetty päähän ja kaulaliinat kiedottu kireälle. Kasvosuojuksia on katukuvassa yllättävän paljon. Tajusin, että moni varmaan käyttää niitä pakkasta vastaan, suojatakseen ihonsa kuivumiselta. Mopon sarviin on ilmestynyt talven myötä lämpimät ja viiman pitävät käsisuojat.





Talvea vastaan suojaudutaan myös turkiksilla. Hui, kauppakujalla narulla roikkuvat ja tuulessa lepattavat turkikset näyttävät melkein eläviltä.





Piippua pössyttelevä papparainen näytti olevan kovin hyvillään päästessään valokuvaan. Kaverit taustalla uteliaina seurasivat ja naureskelivat. Kamera kaulassa kulkevana ulkomaalaisena sai pienessä kiinalaiskylässä osakseen erikoishuomiota ja jonkin kojun kohdalle pysähtyessään huomasi pian olevansa kiinalaislauman ympäröimänä. Tokihan se kiinnostaa, että mikähän sitä ulkomaalaista mahtaa kiinnostaa.



Ihan hyvin voi lähteä tossut jalassa kylille. Kesä-iltaisin kuljetaan muuten pyjama päällä. Kuka on sanonut, ettei yöpuvussa voisi ulos lähteä...