Yllätys pallokentällä

Läheisellä nurmikentällä käydään Oonan kanssa usein palloa pelaamassa. Pallonpeluu on ehdottomasti parasta leikkiä. Silloin ei nähdä eikä kuulla mitään muuta. Keskittyminen palloon on sataprosenttista. Pallo taskuun ja päämäärätietoinen neliveto alkaa heti, kun astutaan villa-alueen portista ulos. Tällä kertaa mentiinkin toiselle nurmelle, kun vakkarikenttä oli jo varattu.



Mutta mikä meitä kohtasikaan pallokentällä vauhdin ja leikin tiimellyksessä?! Hyvänen aika, tätä ei edes huomannut kuin juuri kohdalla. Eikä ole muuten mikään golf-pallon reikä, vaan ihan kuulkaa kaivo!

Voi kun niin laiskottaa

Jaloissa voi vieläkin tuntea edelliset kiipeilyt. Kuvassa on paljon tottuneempi muurinkävijä. Aasit kantavat selässään paikallisia kioskin pitäjiä. Paikka paikoin voi siis jalkoja lepuuttaa, ostaa vesipullon ja haukata välipalaa. Unohdin edelliseen postaukseen laittaa kuvan aasista, vaikka niiden kohdalle jumituin kuvailemaan ja juttelemaan pitkäksikin toviksi.

Itse asiassa tulin sanomaan, että pitäisi jaksaa päntätä kiinankielen sanoja huomiseen tenttiin. Jonkinlainen testi on tiedossa, jossa katsotaan onko sitä mitään jäänyt päähän... Mutta voi kun niin laiskottaa. :/

Kiinan muurilla

Viikonloppuna sain minäkin vihdoin käytyä Kiinan muurilla. Ensimmäinen vieraamme Suomesta saapui luoksemme, joten muuri oli luonnollisesti etappi numero yksi. Täytyy kyllä myöntää, että se taatusti onkin näkemisen ja kokemisen arvoinen! Jylhiä vuoristomaisemia, ylhäällä luikertelevaa jyhkeää muuria, ihmisvoiman ihmettelyä ja kaunista ruskaa. Ei varmaankaan jäänyt viimeiseksi käynnikseni siellä.

Ainakin tuhannen askelman matka ylös muurille oli melkoinen suoritus sinänsä. Kyllä siinä tällainen, enemmänkin penkkiurheilijaksi itseään luonnehtiva pääsi varsin sporttiseen makuun. Kiinalaisten luokkaretkeläisten kanssa perä perää kiivettiin ja yhteen ääneen puuskutettiin. Jonkin matkan päässä kulki köysirata hisseineen... Näytti kyllä helppoudessaan varsin houkuttelevalta. Mutta mies opasti ja neuvoi, että muurilla käynnin täytyy "tuntua". No tuntuihan se, seuraavana päivänä jaloissa.









Kiinan muurin rakentaminen aloitettiin 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja sitä tehtiin jaksoittain 2000 vuoden ajan. Muurin tarkoituksena oli suojella keisarikuntaa "barbaarien" hyökkäyksiltä. Tämä historiallinen rajalinnoitus on maailman suurin ihmiskäsin tehty rakennelma.

Jättiläismäinen 6350 kilometrin pituinen muuri kulkee Kiinan itä- ja pohjoisrajalla ja sen ympärillä yhdistyvät vuoristot, laaksot ja aavikkomaisemat. Muurin keskimääräinen korkeus on 8 metriä ja leveys 6 metriä. Se kulkee jyrkkienkin vuorten yli jopa 70 asteen kulmassa. Muuri koostuu useista eri-ikäisistä ja paikoittain erillään olevista osista, joiden rakennustyyli on vaihteleva.

Muurin varhaiset osat tehtiin maata kasaamalla. Tiivis maavalli peitettiin sitten kivillä. Nykyisen muotonsa muuri sai Ming-dynastian aikaan (1386–1644), jolloin valmistui suurin osa muurista. Silloin käyttöön otettiin erittäin kestävä tiili ja laasti, jollaisia ei Euroopassa osattu tehdä vielä satoihin vuosiin. Muuria rakennettiin noin kilometrin päivävauhtia. Rakennustöissä kuolleet haudattiin muurin alle. (lähteet: Wikipedia ja aviomies)









Kuten kaikissa turistipaikoissa, oli täälläkin jos jonkinlaista kojua ja kauppiasta. Perinteiset rihkamakojut ohitin aika surutta, mutta tämän miehen kohdalla pysähdyin. Varsin taitavasti hän kaivertaa kivilaatalle kuvia muurista. Jäin hetkeksi ihailemaan, mutta laatta jäi silti ostamatta. Ehkäpä sitten ensi kerralla.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu...

Tänään jouduin hieraisemaan silmiäni, kun tienposkeen oli ilmestynyt rivikaupalla kuusia. Niin, hetkinen, onhan se jo marraskuu! Ehkäpä en olisi kuitenkaan odottanut näkeväni joulukuusia myytävän vielä näin aikaisin ja vieläpä täällä Kiinassa. Mutta niin ne hiipivät ulkomaalaisten myötä moiset tavat tännekin. Siinä ne kuuset poseeravat ohikulkijoille rintarinnan buddhien ja muiden kiinalaispatsaiden kera ja odottavat mitä todennäköisimmin, länsimaista ostajaa.



Joissakin piireissä täällä kyllä vietetään joulua nykyisin, saimmepa kutsun Chinese Schoolin joulujuhliinkin. Mutta tuskinpa monellakaan on käsitystä joulun alkuperästä ja merkityksestä. Ja ehkei se niin kiinnostakaan. Pääasia että on taas yksi hyvä syy kokoontua yhteen viettämään aikaa, syömään ja ehkä vähän juhlimaankin.

Kyselinpä muuten kuusen hintaa, tinkimättömänä 400 yuania, eli 40 euroa. Aikamoinen hinta jopa Suomenkin hintatasoon nähden, saatikka sitten paikalliseen tasoon suhteutettuna. Sehän on noin kolmannes taloudenhoitajan kuukausipalkasta!



Täkäläiset joulukuuset myydään juuripaakkuineen isoissa sammioissa. Ei yhtään hassumpaa, kun vertaa meidän tapaamme pätkäistä ronskisti puu poikki ja sallia joulupuulle vain muutamien viikkojen elinaika. Tässä asiassa annan kyllä auliisti pisteet kiinalaisille.

Uuden opettelua

Tässä nyt koitan laajentaa osaamistani ja opetella tekemään kuvista kollaaseja sekä liittämään blogiini videotiedostoja netistä. Nuo kuvat olen näpännyt eräästä ravintolasta, jossa jokin aika sitten kävin. Alla olevan musiikkikappaleen bongasin taannoin Itkupillin blogista, ja ihastuin siihen heti. Esittäjä on kiinalainen Sa Ding Ding ja hän laulaa tässä versiossa sanskriitin kielellä.

Annan tässä samalla julkisesti tunnustusta Itkupillin blogeista. Ehdottomasti tutustumisen arvoiset sivut. Linkin liittäminen ei minulta vielä onnistunut, mutta koitan opetella senkin. Jos joku kokeneempi konkari osaa neuvoa miten linkin liittäminen täällä Blogspotissa käy, otan kyllä auliisti neuvoja vastaan. Nyt kajarit päälle ja kuuntelemaan.

edit. Kiitokset Eerolle varsin nopeasta neuvonnasta! Nyt pääsettekin tästä suoraan kurkistamaan Itkupillin blogiin. bOheMiaN *iTkuPiLLi*