Toisenlaisia naposteltavia

Kiinassa ei tunneta Makuunin irtokarkkilaareja ja kaupan karkkihyllykin on köpöinen kokoelma liivatekönttejä, joista on unohtunut niinkin oleellinen seikka kuin makeutus. Karkinnälkää ei siis saa täällä kovin helposti tainnutettua. Varsin kauan on jo siitä, kun koin sokerihumalan, tuon taivaallisen ihanan olotilan. Täällä harrastetaan ihan eri tyyppisiä naposteltavia.

Löytyy mauttomalla marmelaadilla yhteen liimattuja jättiöylättejä, karkkipaperiin käärittyjä, kuivattuja lihakimpaleita sekä paikallista erikoisuutta, kuivattua ankan kaulaa. Tuotetta mainostaa koomisesti, kuka muu kuin hilpeä ankka itse. Heppu muistuttaa kyllä varsin erehdyttävästi Aku Ankkaa, mutta paketista ei löydy minkäänlaista viittausta Disney´in. Kyseessä taitaa siis olla kiinalaisten oma, melkein jäljittelemätön Pekingin Ankka.

Purevaa tuulta 15 m/s

Tänään on taas Mongolian arojen hyytävä tuuli riepotellut Pekingiä. Tuuli on tarttunut kaikkeen, mikä ei ole vähintään sementillä kiinni muurattu. Vaikka pakkasta ei ole kuin vajaa viisitoista, näin kovalla tuulella se tuntuu purevan kaksin verroin pahemmin. Ilman toppahousuja, huppua ja kilometrin mittaista kaulaliinaa, ei ole ollut ulos menemistä.

Suuri osa paikallisista asumuksista lämpiää kivihiilellä. Kivihiilen katkun voi aistia varsinkin iltaisin. Köyhimmissä majoissa nukutaan toppavaatteet päällä. Varastomyymälöissä ja pikkuputiikeissa kauppaa käydään hengitys huurussa ja ravintoloissakin keittoa hörpitään takki päällä. Tänään lämmikkeeksi tarjoiltiin lämmitettyä soijamaitoa. Kuulemma yleinen talvijuoma täällä teen lisäksi.






Olen kantanut huolta pienestä villakoirasta, joka on juoksennellut asuinalueellamme. Eilen illalla havahduin, että tuo koirapoloinen oli jo edellisenä päivänä juoksennellut vapaana. Se kipitteli ja haukuskeli pimeänä olevan talon ympärillä. Näin kylmällä ilmalla se olisi vaarassa paleltua, jos ei pääsisi lämpimään yöksi. Selitin porttivahdille tilanteen ja patistin vielä miestäni soittamaan management-officeen.

Aamulenkillä Oonan kanssa huomasin, että tuo pieni villakoira oli taas/edelleenkin ulkona. Mietin mitä ihmettä siinä oikein pitäisi tehdä. Mieheni on kieltänyt ottamasta kulkukoiria kotiimme. Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa, mutta sieluani riipi. Minun piti lähteä, kyyti odotti ja pieni tirpana hävisi kulman taa.

Kotiin palattuani ja Oonan kanssa lenkille lähtiessäni oli aamuinen edelleen mielessäni. Kiertelin samoja kulmia ja pelkäsin, että näkisin sen pienen villakoiran kohmettuneena ja kangistuneena johonkin koloon tai sillan alle. Nyt olin päättänyt, että kaikesta huolimatta ottaisin sen mukaani ja toisin eteiseemme kylmältä suojaan. Pientä tepastelijaa ei näkynyt. Voi kunpa se olisi päässyt kotiinsa ja olisi nyt takan edessä lämmittelemässä.

Miao avautuu

Otin vastaan Piparmintun lähettämän haasteen paljastaa kuusi satunnaista asiaa itsestäni. Leikkiin kuuluisi haastaa vastaavasti muita mukaan, mutta minulla on tapana vähän pyöristellä sääntöjä, joten en nyt haasta ketään henkilökohtaisesti. Sen sijaan kukin, joka asiasta innostuu voi leikkiin ryhtyä. Piparmintun blogista löytyy myös tarkemmat ohjeet.

Elikkäs ne kuusi randomia olkoon tässä:

1. Tunnen itseni jonkinlaiseksi joutokäyntivekkuliksi. Mieheni on keksinyt tuon termin kiinalaisille, jotka kykkivät kadunvarsilla ja tienposkissa, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä ne siellä tekee.

2. Olen pohtinut elämäntarkoitusta, tutustunut monenlaisiin aatteisiin ja ideologioihin sekä koittanut omaksua jotain elämää suurempaa. Olen ajatuksissani kiertänyt läpi universumin ja silti palaan toteamaan itselleni, tarkoitukseni on kai pysytellä hengissä ja katsoa miten käy.

3. Tuota edellistä teemaa lähdin tarkentamaan ja kysyin eräältä hoitolapseltani taannoin, mikä on tärkeintä elämässä. "No pitää huoli, ettei omat tärkeät tavarat joudu imuriin!" Voi miten valaisevaa! Siinähän se on koko totuus. Voiko asiaa enää yksinkertaisemmin sanoa!?

4. Ihailen vanhojen ihmisten uurteisia ja elämää nähneitä, ja silti niin iloisia kasvoja. Ehkä sillä tavoin tavallaan myös kunnioitan heidän olemuksestaan huokuvaa viisautta ja kokemusta.



5. Näen paljon unia, tai siis muistan ne. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että nukun normaalia enemmän. Tarkemmin ilmaistuna rakastan nukkumista. Voisin nukkua yöt päivät ja katsella unia kuin filminauhaa.





6. Uneksin upeista vuoristomaisemista, mutta pelkään kiipeämistä ja korkeita paikkoja. Silti haluaisin käydä Tiibetissä, vaikka se sijaitseekin niin korkealla pilvissä. Haluaisin nähdä ja kokea, miten ne karujen olojen iloiset hengensoturit siellä mantrojaan hymisten pärjäilevät.

Ei mikään yhdenillanjuttu

Sillä aikaa kun olen ollut blogitauolla, täällä on ruvetty valmistautumaan kiinalaisen uuden vuoden viettoon. Punaisia lyhtyjä on ilmestynyt ympäriinsä ja rihkamakojut myyvät kaikenlaisia hyvän onnen amuletteja sekä rekvisiittaa härän vuotta varten. Jo pari iltaa on paukkunut niin, että luulin raksamiesten jääneen ylitöihin jysäyttelemään kivenlohkareita yhdentoista aikaan illalla. Nähtyäni rakettienmyyntikojuja teiden varsilla, hoksasin että täma juhla ei taida ollakaan mikään yhdenillanjuttu.



Kiinalainen uusi vuosi on vuoden tärkein juhla. Sitä vietetään perheen ja suvun kesken. Ajankohta vaihtelee tammikuun lopusta helmikuun loppuun. Kansallisen vapaaviikon vuoksi Kiina on käytännössä silloin kiinni. Meidän ayimmekin matkustaa kotiseudulleen ja saa mukaansa punaisen kirjekuoren, jossa on hänen edellisen kuukauden palkka tuplana. Tämä on yleinen käytäntö Kiinassa. Kotiin on hyvä olla rahaa viemisiksi.

Pekingiä ristiin rastiin

Menoa ja huisketta on riittänyt niin, etten ole blogia ehtinyt päivittämään. Ollaan kierrelty Pekingiä ristiin rastiin, jaloiteltu Tiananmenin aukiolla, tutustuttu paikallisiin nähtävyyksiin, kuten Kiellettyyn kaupunkiin, kiivetty Kiinan muurille, kokeiltu kiinalainen sokeahieronta sekä vyöhyketerapia, ja käyty valaistumassa tiibettiläisessä Lama-temppelissä.









On shoppailtu ja opeteltu tinkimään, tavattu kiinalaisia taideopiskelijoita ja oltu minun edelliskertaa viisaampia. On nautittu ruuasta ja opeteltu syömään puikoilla, maisteltu kiinalaisia viinejä, poikettu yöelämään ja muutenkin katsastettu ja koettu kaupunkia ja kulttuuria kaikin aistein.







Tänään laitoin tytöt keskenään tien päälle etsimään elämyksiä, koska olen itse harmillisesti kipeä. Tytöt käyvät katsomassa olympiastadionin ja menevät shoppailemaan. Mukaan annoin kartan, muutamia kiinalaisia fraaseja sekä lapun, johon on kiinaksi kirjoitettu osoitteemme ajo-ohjeineen. Toivotaan jännittävää ja mielenkiintoista päivää!