Lomalle lomps, kohti eteläistä Koreaa!

Näin heti alkuun tulee blogitauko, kun lähdemme mieheni kanssa viikon lomalle. Aika ummikkoina matkaan lähdemme, emme juurikaan tiedä maasta mitään. Hieman jännitystä aiheutti, kun meinasin juuri lähdön alla tulla kipeäksi. Lentsua hiukan pukkaa ja lämpöäkin taisi illalla olla. Nyt on olo ihan ok. Varalta nappaan buranaa, etten jää lentokentän lämpökameroihin kiinni. Suuremmasti ei olla reissua edes suunniteltu. Souliin ollaan varattu pari yötä guest housesta. Senpä jälkeen kaikki on auki. Tarkoitus olisi matkata lounaissaaristoon pieniin kalastajakyliin, pois suurkaupunkien melskeestä ja hektisyydestä. Ihan vain rauhoittumaan. Ja olemaan. Meren äärelle.

Juhlaparaateja ja voimannäytettä

Eilen täällä Kiinassa vietettiin suuren suurta syntymäpäivää. Taivaat räjähtivät ilotulitteista ja kansallistunne nostettiin korkeuksiin. Kommunistihallinnon 60-vuotistaivalta juhlistettiin näyttävin menoin.

Spektaakkelimainen juhlanäytös Tiananmenilla ja Kielletyn kaupungin edustalla naulitsi kansalaiset tv-ruudun ääreen. Huikea määrä sotilas- ja juhlaparaateja näytettiin kaikilta valtion kanavilta ja tarkkaan hiotussa ohjelmassa oli taas sitä Kiinalle ominaista volyymia ja näyttävyyttä. Sotilaat marssivat monistettuina viivasuorissa riveissä ja mahtipontinen sotakalusto mannerten välisine ohjuksineen vyöryi pitkin valtakatua.






Paikan päällä oli 200 000 kutsuvierasta, kutsumattomat pidettiin loitolla satatuhatpäisen poliisi- ja sotilasvartioinnin turvin. Edes paraatikadun kerrostalojen ikkunoista ei ollut lupa kurkkia. Turvallisuudesta pidettiin huolta lukuisin keinoin. Pääkaupungissa ei eilen saanut lennätellä leijoja, eikä pitää kyyhkyjä vapaana. Veitsien ja teräaseiden myynti on ollut pannassa ja kaikenlainen kontrollointi on taas huipussaan. Mitäpä ei valtio tekisi huolehtiakseen ettei mikään pääse pilaamaan heidän näytöstään. Viime päiviä vaivannut samea sääkin kirkastettiin kemikaaleilla.

Kukaan ei liene voi väittää, etteikö Kiina olisi yksi nykymaailman suurimmista mahdeista. Maa on noussut kuin Feenix-lintu tuhkasta. Vaurastuminen ja kehittyminen on tapahtunut sosialismin ja maailmalle avautumisen myötä. Silti voidaan sanoa, että maa on vielä keskeneräinen. Yksipuoluejärjestelmä jyrää toisiajattelijoiden äänet ja vastalauseet tukahdutetaan järein keinoin. Kurinpitomenetelmiä perustellaan sillä, että valtion yhtenäisyys menee kaiken muun edelle.

Juhlaparaatien ja ohjelmanumeroiden sujuvuutta, saumatonta yhteistyötä ja huippuunsa hiottua suoriutumista katsellessa tulee kieltämättä hiukan koominen olo. Kunpa arkielämässä olisi edes hiukan tuota samaa tahtoa tehdä asiat kunnolla. Mutta vuoden Kiinassa olon perusteella voin sanoa saaneeni aivan eri käsityksen. Tahtoa ja taitoa kyllä on, mutta sen kohdistamisessa on vielä toivomisen varaa. Yleensä huomio kiinnitetään ulkokultaisuuteen ja siihen miltä asiat ensisilmäyksellä näyttävät.

(Kuvat on televisiosta räpsittyjä, joten laatu on vähän kehno.)

Breaking the Wall

Jiihaa! Iloinen tervehdys teille ystävät sekä kaikki blogiini eksyneet! Miao täällä kurkistelee piiiitkästä aikaa. Jo loppui nettisensuurin aika minunkin elämässäni, toistaiseksi ainakin. Ostin osuuteni ruotsalaisesta nettitunnelista, jonka suojissa voin ujuttautua läpi Kiinan mahtipontisen nettimuurin.



Juhlistamme tätä hetkeä edellisten Suomi-vieraidemme tuomalla Salmiakkikossulla. Mikä olisikaan miellyttävämpi hetki korkata pullo ja nostaa maljaa. Eläköön sananvapaus! Eläköön mielipiteen ilmaus! Eläköön vapaa tiedonkulku!



(Tämä lähikuva ei ole Kiinan muurista, mutta olisi laastin puuttumisen vuoksi ollut ehkä helpommin murrettavissa.)

Piilossa...

Testing, testing... Blogspot on pannassa. Siksipä blogini ei ole viime aikoina päivittynyt. Nyt kokeilen kiertotietä pitkin, joka sekin oli hoksattu, mutta nyt taas valvonta näyttää rakoilevan. Hyvä niin. Ärsyttäviä nämä tällaiset sananvapauden rajoitteet. Mutta ehkä se opettaa meille jonkinlaista nöyryyttä ja muistuttaa, että missä täällä kaappi seisoo. Youtube ei myöskään ole toiminut aikoihin. Ja varmaan monta muutakin foorumia on suljettu. Mutta ehkäpä tässä vielä muutamia postauksia pääsen ujuttamaan tänne ennen kauan odotettua Suomi-lomaani. Kyllä sitä lomaa on jo odotettukin!

Nopeutta ja notkeutta

Hektisemmän jakson jälkeen on taas aikaa istahtaa alas ja palata blogin pariin. Vappuvieraamme Suomesta viipyivät luonamme viikon verran. Kovin paljoa siinä ajassa ei ehdi nähdä, aikaeron ja pitkän lennon tuoma rasitus kuluttaa väkisinkin osansa. Oman extremensä tuo hyppäys Pohjois-Karjalan rauhallisilta seuduilta Pekingin hälyyn ja ihmispaljouteen. Liikennekin toimii ihan omien lakiensa mukaan ja ohitustilanteissa autojen väliin jää tilaa vain karvan verran.

Ensikosketus Kiinaan on usein hämmentävä. Urheasti vieraamme kuitenkin kulkivat mukanamme, vaikka useissa tilanteissa varmasti kieli keskellä suuta. Kiipeily Kiinan muurilla tuntui jaloissa vielä seuraavina päivinä, mutta oli varmasti sen arvoista. Pienenkin pätkän kulkeminen vie tunteja. Auringonpaiste sekä ajoittain lähes pystysuora kiipeäminen vie kehon maitohapoille yllättävän nopeasti. Miten ihanalta maistuikaan eväät taukopaikalla, kahvi, ruisleipä ja vappumunkki.



Pekinki näytti myös parhaat puolensa. Puistot viheriöivät ja kukat ovat loistossaan. Asuinalueemme lukuisat polut ovat kuin keidas hektisessä suurkaupungissa. Täällä on tilaa hengittää, kun ostoskatujen väkisinkaupustelu ja kädestä vetäminen alkaa väsyttää.

Keisarin kesäasunnolla päästiin ihailemaan kaunista rantamaisemaa, tunnusomaisia kaarevia kattoja ja kiinalaista arkkitehtuuria perinteisimmillään. Elämyksiä on yleensä rajoittamassa harmillisen sakea virta kiinalaisia. Täällä totuus iskee usein vasten kasvoja, kiinalaisia todellakin ON paljon.

Elämyksenä kiinalainen akrobaattishow oli ihan omaa luokkaansa. Monelle mutkalle taipuvat tytöt ja luonnon lakeja uhmaavat nuorukaiset saivat yleisön haukkomaan henkeään hurjilla tempuillaan ja mahdottoman tuntuisilla suorituksillaan. Näyttävyyttä esityksestä ei puuttunut myöskään puvuston ja rekvisiitan osalta.




Tässä näytöstunnelmaa teatteriaulan valokuvista ikuistettuna.





Vaikka reissu oli lyhyt, itse asiassa siinä taisikin ehtiä yllättävän paljon. Matkamuistoksi tarttui varmasti monenlaisia kokemuksia ja aistimuksia. Kiinan kohdalla pätee erityisen hyvin sanonta, matkailu avartaa. Vieraamme lähtivät kotiin taatusti monta kokemusta rikkaampana. Tuliaisten tuoksuiset laukut ja kameran ikuistamat tilanteet varmasti tuovat vieraamme aika ajoin tänne uudestaankin. Leppoisan turvallisesti nojatuolimatkaillen.