Eilen täällä Kiinassa vietettiin suuren suurta syntymäpäivää. Taivaat räjähtivät ilotulitteista ja kansallistunne nostettiin korkeuksiin. Kommunistihallinnon 60-vuotistaivalta juhlistettiin näyttävin menoin.
Spektaakkelimainen juhlanäytös Tiananmenilla ja Kielletyn kaupungin edustalla naulitsi kansalaiset tv-ruudun ääreen. Huikea määrä sotilas- ja juhlaparaateja näytettiin kaikilta valtion kanavilta ja tarkkaan hiotussa ohjelmassa oli taas sitä Kiinalle ominaista volyymia ja näyttävyyttä. Sotilaat marssivat monistettuina viivasuorissa riveissä ja mahtipontinen sotakalusto mannerten välisine ohjuksineen vyöryi pitkin valtakatua.
Paikan päällä oli 200 000 kutsuvierasta, kutsumattomat pidettiin loitolla satatuhatpäisen poliisi- ja sotilasvartioinnin turvin. Edes paraatikadun kerrostalojen ikkunoista ei ollut lupa kurkkia. Turvallisuudesta pidettiin huolta lukuisin keinoin. Pääkaupungissa ei eilen saanut lennätellä leijoja, eikä pitää kyyhkyjä vapaana. Veitsien ja teräaseiden myynti on ollut pannassa ja kaikenlainen kontrollointi on taas huipussaan. Mitäpä ei valtio tekisi huolehtiakseen ettei mikään pääse pilaamaan heidän näytöstään. Viime päiviä vaivannut samea sääkin kirkastettiin kemikaaleilla.
Kukaan ei liene voi väittää, etteikö Kiina olisi yksi nykymaailman suurimmista mahdeista. Maa on noussut kuin Feenix-lintu tuhkasta. Vaurastuminen ja kehittyminen on tapahtunut sosialismin ja maailmalle avautumisen myötä. Silti voidaan sanoa, että maa on vielä keskeneräinen. Yksipuoluejärjestelmä jyrää toisiajattelijoiden äänet ja vastalauseet tukahdutetaan järein keinoin. Kurinpitomenetelmiä perustellaan sillä, että valtion yhtenäisyys menee kaiken muun edelle.
Juhlaparaatien ja ohjelmanumeroiden sujuvuutta, saumatonta yhteistyötä ja huippuunsa hiottua suoriutumista katsellessa tulee kieltämättä hiukan koominen olo. Kunpa arkielämässä olisi edes hiukan tuota samaa tahtoa tehdä asiat kunnolla. Mutta vuoden Kiinassa olon perusteella voin sanoa saaneeni aivan eri käsityksen. Tahtoa ja taitoa kyllä on, mutta sen kohdistamisessa on vielä toivomisen varaa. Yleensä huomio kiinnitetään ulkokultaisuuteen ja siihen miltä asiat ensisilmäyksellä näyttävät.
(Kuvat on televisiosta räpsittyjä, joten laatu on vähän kehno.)
4 kommenttia:
Kiva kun taas bloggailet:-) Täälläkin uutisissa näytettiin eilen tuota paraatia ja sitten täkäläisen tv-aseman kirjeenvaihtaja haastatteli tavanomaisia kansalaisia,jotka aika vapaasti kertoivat tyytymättömyydestään,etenkin juuri tuon paraatin johdosta. Itse paraati näytti sujuvan kuin sveitsiläinen kello. Kuinka ne tarkistavat ettei kukaan katsonut ikkunasta`?
Kiva kuulla sinusta Yaelian! Mukava todellakin päästä taas tänne blogistaniaan, omaa pitämään ja toisten blogeja lukemaan.
Varmaan kautta maailman on uutisissa ollut nyt tämä kiinalaisten 60v-juhla. Kieltämättä tuosta juhlasta ja paraatista vallankin sai sen käsityksen, että se oli tavallisen kansan ulottumattomissa. Ymmärrän kyllä paikallisten soraäänet.
Mitä tuohon ikkunoista kurkkimis -kieltoon tulee, niin olivat kehottaneet seuraamaan paraatia televisiosta kurkistelun sijaan. Mutta kukapa sitä on voinut estää etteikö verhon raosta paraatia olisi voinut urkkia. Ikkunoiden täytyi joka tapauksessa olla suljettuina, eikä parvekkeilla saanut oleskella.
Voi koomisuus sentään, mehän valittiin juuri samoja kuvia blogiin. Aika jännää sinäänsä, paraati kun oli aikas pitkä ja kuvattavaa paaaaaaaljon.
Moi Vilijonkka! Juu itse kans hoksasin, etta yksi oli melkein identtinen! Hassua! Kuvasin omani muuten uutisista, en varsinaisesta paraatista. Eli taitaa uutiskuvaajallakin olla sama silma kuin sinulla. :D Terveisia muuten Gwangjusta, etelaisesta Koreasta! Kylla on Kiinaan verrattuna aivan eri maata. Monessakin mielessa paaaljon kotoisampi.
Lähetä kommentti