Soulissa ja muuallakin Koreassa viehätti erityisesti ilmapiirin vapautuneisuus ja rentous. Ehkä sellaisiin asioihin ei Suomesta matkannut olisi liiemmälti huomiota kiinnittänyt, mutta Kiinaan verrattuna tunnelma oli niin selkeän erilainen. Monenlaisia alakulttuureja tuli nähtyä ja varsinkin Hongikin yliopiston lähitienoo huokui punk-henkisyyttä ja vahvaa asennetta. Katukuvaa elävöitti myös nuorten järjestämät kulttuuri- ja taidetapahtumat.
6 kommenttia:
Voi vitsit, meilta taisi jaada paljon nakematta. Hienoja kuvia! Aistin kylla tuon vapautuneemman ilmapiirin, koska kaduilla oli esimerkiksi mielenosoituskyltteja Kiinan tilanteesta.
Mutta sen sijaan Etela-Korealla on oma kana kynittavana pohjoisen puoliskon kanssa. Etta kylla siellakin sita sensuuria ja propagandaa harrastetaan. Vai huomasitko sina? Totuutta pohjoisen ja etelan suhteista ei taida saada ainakaan etelan puolella, sellainen olo minulle tuli...
Hei Tarja! Kiitos kommentistasi. Voih, niin paljon jäi näkemättä meiltäkin. Mutta eihän sitä viikossa ehdi koko maata kokea. Eikä onneksi ole tarkoituskaan.
Hmmm, minkälaista sensuuria tarkoitat? Jäin miettimään tuota. Pohjois-Koreahan on pyrkinyt eristäytymään muusta maailmasta, joten maasta voi kyllä olla vaikea saada puolueetonta tietoa. Toisaalta diktatuuristaan ja lähes olemattomista ihmisoikeuksistaan tunnetusta valtiosta voi olla vaikea edes keksiä valoisia ja hyviä puolia.
Nythän Koreat ovat jo aavistuksen lähentyneet kohti rauhansopimusta. Valtionjohtajat ovat tavanneet muutaman kerran ja mediassa on näytetty kuvia kädenpuristuksesta. Ilmeisesti Pohjois-Korean on aika avautua maailmalle ja sitä kautta avustuksille, sillä se ei näytä pystyvän pitämään kansaa hengissä, kun suurin osa bruttokansantuotteesta menee sotateollisuuteen ihmisten nähdessä nälkää.
Vaude mikä talo! Tosiaan Kiinassa noita tiilipintaisia taloja riittäisi maalattavaksi, mutta eihän tuollainen sovi.
Jollain ei ole ollut hyvä päivä kun on pitänyt noin monta kertaa kirjoittaa "ei" - vai tarkoittaisiko "e"i koreaksi jotain muuta.
Vilijonkka, eikö vain olekin kiva talo! Se on nuorten taiteilijoiden valloittama purkukohde. Sisältä löytyy taidenäyttely. Yllätys yllätys, kuviot seinässä ei olekaan maalia, vaan teippiä! Kyllä vain! Teippiä!
Ei, ei ei! Jollakin on tosiaankin tainnut olla kehno päivä. :/
Sensuuri on vahan vaara sanavalinta, mutta propagandaa oli nahtavissa esimerkiksi siella Pohjois-Korean rajalla olevassa museossa. Museossa oli aika yksipuolisesti tietoa Koreoiden valisesta sodasta, mielestani vain etelan nakokulmasta. Siita siis jai tama fiilis. Info ei ollut puolueetonta. Lisaksi meidan opas haukkui siihen malliin Pohjois-Koreaa, etta tuli mieleen onnistuuko rauha ikina jos asenteet ovat tuollaiset. Mutta tama nyt oli fiilis mika meille jai, asiaa sen kummemmin syvallisesti pohtimatta. Ylipaataan jai kuitenkin sellainen olo, etta ristiriitaisia tunteita on Etela-Korean puolella Usa:ta ja pohjoista kohtaan.
Onpas teille sattunut varsin epäkorrekti opas. :/ Mälsää että jäi noin ikävä maku. Kyllähän sitä soisi, että opaskin osaisi kertoa tilanteesta asiallisesti, vaikkakin realistisesti.
Tuosta suhtautumisesta Amerikkaan tuli mieleen, että vanhempi väki tuntui kovasti ylistävän heidän pelastajiaan. Eräs pappa jopa nosti hattua kadulla kohdatessamme, kun luuli meitä jenkeiksi. Mutta myös toisenlaista suhtautumista nähtiin. Muutamat ravintolat olivat asettaneet porttikiellon jenkkisotilaille. Olivat laittaneet ilmoituksen ovelle, asiallisen ja pahoittelevan. Vetosivat ongelmiin mitä oli päässyt syntymään. Ilmeisesti jenkkisoltut ovat käyneet paikallisissa vähän rellestämässä ja riehumassa. :/
Lähetä kommentti