All Hallows Eve

Saimme kutsun Halloween-juhliin. Aiheesta ja perinteestä varsin tietämättömänä turvauduin Wikipediaan ja koitin evästää tietämystäni iltaa varten...

Halloween on noitien, aaveiden ja kummitusten juhlapäivä, jota vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Nimi on lyhenne englannin sanoista "All-Hallows-Eve" eli pyhäinpäivän aatto. Alunperin se oli pakanallinen juhla, jota vietettiin Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa ja se pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uudenvuoden juhlaan Samhainiin. Suomessa samhainia vastaava juhla tunnettiin nimellä kekri ja se oli myös suomalaisille vuoden tärkein juhla.

Samhainin aikaan aaveiden uskottiin voivan sekaantua ihmisten elämään, koska silloin menneen vuoden aikana kuolleiden sielut matkasivat kuolleiden asuinsijoille. Ihmiset uhrasivat yhdessä ruokaa ja eläimiä ja sytyttivät suuria tulia kunnioittaakseen ja auttaakseen kuolleiden vaellusta.

Siirtolaisten myötä Halloween-ajatus levisi Amerikkaan ja on nykyään voimakkaasti esillä paikallisessa populaarikulttuurissa. Halloweenin merkittävävyyden amerikkalaisille voi huomata täällä Pekingissäkin. Varsinkin ne alueet ja talot, joissa asuu amerikkalaisia, on koristeltu luurangoin, hämähäkin seitein ja kurpitsalyhdyin.

Kurpitsa muuten liittyy Halloween-teemaan sillä tavoin, että erään tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa perinteinen nauris on vaihtunut mahtipontisempaan kurpitsaan.




Juhlapaikka oli koristeltu asiaan kuuluvasti. Emäntä ja isäntä olivat selvästi nähneet vaivaa. Pääkalloja, hämppejä, seittejä... irtokäsiä ja sormia yllätyksekseen siellä täällä.



Illan menuuseen kuuluin luonnollisesti kurpitsakeitto. Kääk, mitä siellä keitossa uiskentelikaan?! Barbin käsi ja reisi. Joku jo lienee hotkaissut pään.





Muutaman Bloody Maryn jälkeen itse Draculakin paljastui varsin mukavaksi hepuksi.

Hard Rock Cafe

Hard Rock Cafe´n maailmanlaajuinen ketju on leiriytynyt myös tänne Pekingiin. Liverockia, valitettavan kallista kaljaa, drinksuista puhumattakaan, mutta mukavan leppoisa tunnelma. Mielenkiintoinen miljöö, runsaasti rekvisiittaa, paljon kivoja kuvauskohteita ja ehkä Pekingin ainoat partasuut.









Pääalttarilla rockin vaikuttavimmat ikonit huokuvat legendaa. Myös pyöreä kattomaalaus Beatleseista tavoittelee kirkollista tunnelmaa. Seiniä koristaa artistien lahjoittama rekvisiitta. Soittimia, esiintymisasuja, julisteita, nimikirjoituksia ... Hmmm, löytyyköhän maailmanuskontojen listalta kenties Rock´n´roll?? ;)

Matalapainetta ja harmillisia episodeja

Toissapäivänä ilma oli niin painostava ja seisahtunut, että sillä oli jo vaikutusta mielialaankin. Harmaus oli ihan aavemaista. Vastaan pyöräili ja mopoili tavallista enemmän naamasuojuksin varustautuneita menijöitä. Myös luonnon nuupahtaneisuus korosti väsynyttä tunnelmaa.


Eilen ilma lähtikin sitten liikkeelle ja saimme kunnon puhurit. Puutarhatuolit kaatuilivat ja tuuli riepotteli puiden oksia ja ravisutteli kuivuneet lehdet lentoon. Sen verran kylmäksikin kävi ilma, että piti jo pukeutua paksumpaan takkiin ja vetää päähän lakki.

Tänään ja huomenna on täällä Pekingissä Aasian ja Euroopan johtajien huippukokous. Sen huomasi jo eilen liikenteessä. Illalla katkaistiin tavallisilta menijöiltä kulku lentokentän moottoritielle. Sen aiheuttamat ruuhkat olivat ihan mielettömät.

Olimme sopineet, että menen miestäni vastaan, kun hän pääsee töistä. Taksimatka vei puolitoista tuntia reilun parinkymmenen minuutin pyyhkäisyn sijaan. Ehkäpä pojottaisin siinä taksissa vieläkin, mikäli kuskilla ei olisi palanut kiinni. Jupinaa, tupinaa ja paikallisia kirosanoja. Uhkarohkeita koukkauksia ja ohituksia oikealta, töötti pohjassa risteyksiin mitään ja ketään väistämättä. Allejääneitä luojan kiitos, nolla.

Jotenkin on ollut matalapainetta omassa pääkopassa viime päivinä. Tämäkään päivä ei kyllä yhtään sen lupaavammin alkanut. Yleensä olen pystynyt pitämään Oonaa irti aamuisella pissareissulla takapihan puoleisessa maastossa. Tänä aamuna hän sitten sattuikin olemaan tavallista kuurompi. Omapäisesti laajensi reviiriään ja huomasi kiinalaispapan pihalla vapaana jolkottelevat kanat.

Ja siitähän kunnon kanasoppa syntyi! Oona vallan riemastui uusista tuttavuuksistaan, viiletti kanojen perässä ja tulkitsi homman kivaksi leikiksi. Kanat hädissään kaakattivat ja höyhenet pöllyten pyristelivät pakoon sen minkä koivistaan pääsivät. Minä huudan ja koitan saada koiruutta edes hännästä kiinni, kiinalaispappa huitoo harjalla ja mummu heristää nyrkkiä ikkunasta.

Vihdoin saan ketaleemme kiinni, näytän taivaan merkit ja jään pahoittelemaan tilannetta. Kiinalaispappa tekee elekielellä hirttosilmukkaa koirallemme. Nyökyttelen, olen sillä hetkellä täysin samaa mieltä. Pappa etsii kanat piiloistaan ja laskee eloonjääneet. Luojan kiitos, kaikissa vielä joten kuten henki pihisee.

Aika surkea mieli jää tuosta episodista. Mietin mitenköhän tämän mielipahan kiinalaispapalle hyvittäisin. Ainakin Oonalle koitti remmikomennus. Nyt ei sitten enää takapihan metsissäkään vapaana juoksennella.

Ravintolakierros osa 1

Ravintola Circle voisi olla hyvä paikka aloittaa vieraiden tutustuttaminen kiinalaiseen ruokakulttuuriin. Tarjolla on sekä kiinalainen että länsimaisempi lista. Myös haarukoita ja veitsiä on saatavilla, mikäli puikoilla syömisestä meinaa jäädä nälkä. Miljöö on kiinalainen, mutta tyylitelty. Tarjoilu pelaa myös englanniksi. Paikka ei ole kuitenkaan pelkästään länsimaisten suosiossa, vaan asiakkaina on ihan yhtä lailla paikallistakin väkeä.



Hedelmäinen kana-ananaspeti on yksi suosikeistani. Friteerattua kanaa, sekä ananasta, sipulia ja paprikaa hapan-imelä -kastikkeessa. Nam. Miten olisi jättikatkaravut majoneesi- ja friteerauskuorella? Ei todellakaan mikään kevyt vaihtoehto, mutta taatusti nopea tie nirvanaan. Entäpä teelehdillä savustettu ankka? Lihan nimeen vannoville wagnereille tiedoksi, että kiinalaisen keittiön vihanneksetkin ovat ihan uskomattoman hyviä. Jopa antivegaaniksi itseään nimittävälle miehelleni ne uppoavat ihan suosiolla.









Ruoka on ehdottomasti tämän maan parhaita puolia. Raaka-aineita on monipuolisesti ja mausteet vie kielen mennessään. Ennakkovaroitus annettakoon, näin hyvää ruokaa tulee helposti syötyä liikaa. Sitä paitsi ruokaa tilatessa ei osaa aina arvioida annosten kokoa. Lähtiessä Buddha hymyilee ovensuussa vatsa pulleana. Hyvä ruoka - parempi mieli. Totta totisesti. :)

Hemmottelua jalkahoitolassa

Mies on työmatkalla Etelä-Kiinassa ja oloni on jotenkin haikea ja melankolinen. Koira on varsin tyytyväinen tilanteeseen. On saanut erityisen paljon rapsutuksia näinä päivinä. Sanovat että kolme kuukautta ulkomailla olisi jokin rajapyykki. Alkuvaiheen kiehtovuus ja uutuuden viehätys alkaa kaikota ja koti-ikävä hiipii. Kaikki tuntuu vielä korostuvan, kun mieskin on muualla. Ajatukset ovat lennelleet kotikonnuille ja ystävien luokse Suomeen.

Mielialan huomioon ottaen, annoin itselleni luvan pieneen hemmotteluun. Aamupäivän työrupeaman jälkeen ei rahat ehtineet kuin käväistä taskussani. Valitsin kiinalaisen jalkahoidon. Jotenkinhan tämä päivä täytyi pelastaa.

Kaunis ja rauhoittava miljöö, eteeriset öljyt ja meditatiivinen musiikki kutsuivat lempeästi astumaan peremmälle. Pehmeä nojatuoli hukuttaa minut uumeniinsa ja jalkani sujahtavat lämpimään veteen. Olen yllättynyt, sillä jalkahoitajani onkin mies. Itse asiassa huomaan, että sermin takana toisen asiakkaan varpaita työstävä, on sekin mies. Tulen miettineeksi, että lakkaavatko he myös kynnet. Omaan tarjoukseeni ainakin kuuluu värin uusiminen.

Jalkahoitajani asettelee työpisteensä kuntoon, laittaa kohdevalaisimen päälle ja teroittaa veitset. Heti ensimmäisistä otteista huomaan, että hän ainakin osaa hommansa. Nautin ja rentoudun hänen räpeltäessä varpaitani.




Hoito oli tehokas ja kovettumat poissa. Lattialle jäi vain keko juustoraastetta :/ Jäin vielä odottelemaan, että kynnet kuivuisivat. Meditatiivinen ja esoteerinen musiikki vaivuttivat minut jonnekin sielujen maailmaan. Herättyäni huomasin, että olikin jo paljon parempi mieli. Lähtiessäni otin käyntikortin. Tänne täytyy palata.

ps. Ei muuten lakannut tämä mies. Tuli nainen ja veti värit ;)

Palvelualttiutta valtion ravintolassa

Valtion omistaman ravintolan tunnistaa ainakin siitä, että työntekijöitä tuntuu olevan enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Eikä ole ollenkaan sopimatonta ottaa jonain rauhallisena hetkenä vaikkapa pienet nokkaunet. Astuimme ravintolaan ja siellä täällä salia nuokkui työntekijöitä pää pöydällä. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Jotenkin onnistumme usein valitsemaan aivan eri ajankohdan ruokailuun, kuin kiinalaiset yleensä.

Pikkuhiljaa ravintola heräsi eloon. Vuoronvaihdon aikaan työntekijät kokoontuivat riviin kuulemaan työtehtävät. Valtion omistamissa paikoissa sulkeiset ovat edelleenkin yleinen tapa ja usein sen näkee tehtävän ulkona.



Tänään riviin kokoonnuttin kahteen eri kertaan. Toinen oli palkan jakoa varten. Jokainen kävi vuorollaan hakemassa ruskean, ohuen kirjekuoren. Joidenkin kohdalla taputettiin. Lieköhän työntekijöiden kesken ollut jotain kilpailua. Jostain syystä joku oli onnistunut saamaan erikoismaininnan.



Kenties nimenomaan palkkapäivästä johtuen saimme osaksemme oikein hyväntuulista ja huomaavaista palvelua. Ehkä palvelu oli jopa liiankin hyvää. En nimittäin millään meinaa tottua siihen, että joku vartioi pöytäämme ja seuraa herkeämättä ruokailuamme puolentoista metrin päässä. Siirrettyäni katseeni hiukan kauemmaksi, huomasin että vähän taaempana seisoo puolisen tusinaa tarjoilijaa rivissä katseet kohti meitä. Ja katseidemme kohdatessa jokaisen naama venyi iloiseen virneeseen.

Hämmennyn moisesta huomiosta ja ruoka alkaa kummasti liukastella puikoissani. Sitäpaitsi onnistun vahingossa nielemään liian paljon chiliä. Kurkustani leimahtaa lieskat ja naamani alkaa irrota. Tarjoilija kipittää johonkin. Luulen hänen hakevan vaahtosammutinta. Hän tuo minulle lasin tulikuumaa vettä. Poltan sekä näppini että kurkkuni. Mutta ainakin chilinpolte häviää.

Tämän episodin jälkeen saan osakseni vieläkin enemmän huomiota ja ruokailuani seurataan entistä intensiivisemmin. Mieheni lohduttaa ja toteaa, että hyväähän he tarkoittavat ja että tuijottamiseenkin tottuu. Ehkä, mutta silti taidan valita ensi kerralla muun kuin valtion ravintolan ja pidän huolen että siellä on salin täydeltä muitakin asiakkaita kilpailemassa huomiosta. Tai sitten ei muuta kuin samaan paikkaan karaistumaan ja katsomaan miten nopeasti noihin katseisiin tottuu.

Unidentified Flying Objects

Pekingin taivasta katsoessa voi saada ajoittain outoja väristyksiä. Asumme lentokentän lähettyvillä ja olen kyllä tottunut näkemään liikkuvia kohteita taivaalla vähän väliä ja vieläpä lukuisia yhtäaikaa. Mutta kun näkökenttään osuu lentokoneen liikkeestä poikkeava kohde, epätavallisen hidasta liikehdintää ollakseen kyse minkäänlaisesta lintulajista, ja kun havaittu kohde näyttää jopa jämähtävän paikoilleen, herää mielenkiinto, että mitä ihmettä?!

Toki olisi ollut mielenkiintoista saada varsin raskauttavaa ainesta tänne blogiini, mutta ainakin toistaiseksi mennään näillä eväillä ;D







Leijaharrastus on täällä ihan eri tavalla arvossaan ja kuuluu selvästi paikalliseen perinteeseen ja kulttuuriin. Leijoja myyviä liikkeitä voi bongata sieltä täältä ja lennättämään voi päästä mitä ihmeellisempiä figuureja. Kelat ovat jättisuuria, joten leijoja voi havaita hyvin epätavallisissa korkeuksissa. Kieltämättä se oli aluksi aika hämäävää ;)

Valmistautumista talveen

Tiettyjä merkkejä talveen valmistautumisesta on ilmassa. Peittoja näkyy tuulettumassa siellä täällä. Myös paksummat takit on kaivettu kaappien kätköistä odottamaan talven tuloa. Ilma on jo käynyt melko viileäksi täälläkin Pekingissä. Asteista en tarkemmin tiedä, mutta olisikohan jotain viitisentoista päivisin. Täytynee lisätä ostoslistaan se lämpömittari.

Eilen illalla pyöräilin pelkkä pitkähihainen päällä ja olin jäätyä. Kiinalaisethan ovat kulkeneet takki päällä jo monta viikkoa. Monilla vilahtaa housunlahkeesta pitkät kalsaritkin. Takin jo kaivoin esille sentään minäkin.

Vähän jo alkaa tuntua vilpoiselta täällä sisälläkin. Kohta varmaan täytyy ruveta perehtymään kiinalaisiin lämmityslaitteisiin. Ei nyt ihan vielä kuitenkaan, sen verran oli tukala kesä nimittäin. Vähän täytyy nauttia siitä, että iho osaa sentään mennä vielä kananlihalle.







Siinä samalla narulla vaatteiden kera kuivuu myös munakoisot.

Tiantanin eli Taivaan temppelin puisto

Samaisella puistoalueella, jossa sijaitsee myös edellisen postauksen Echo Wall, on useita rakennuksia Ming-dynastian ajoilta. Tällä kertaa tarkempi tutustuminen jäi tungoksen vuoksi vähemmälle. Pystyäkseni aistimaan Taivaan temppelin harmonian, tarvitsen hiukan enemmän tilaa itselleni. Mieluummin siis keskityn alueen henkiseen perintöön jonain rauhallisempana aikana.




Alueella on silti paljon nähtävää ja koettavaa rakennusten lisäksikin. Mahdollisuus on myös päästä itse kokeilemaan perinteikkäitä kiinalaisasuja. Katselimme kun kiinalaisnuoret poseerasivat ja kilvan kuvasivat toisiaan upeissa entisajan tamineissa.








Vehreät puistoalueet kutsuvat ihmisiä rentoutumaan ja rauhoittumaan. Ilmassa värähtelee meditatiivinen taustamusiikki. Monisatavuotiset puut huokuvat menneisyyttä ja elettyä aikaa. Pysähdyinkin kuvailemaan ikivanhoja ja kelottuneita oksankäppyröitä, jotka muodostavat mielenkiintoisia silhuetteja taivasta vasten.

Echo Wall

Kaikumuuri oli mielenkiintoinen kokemus. Opaste väitti, että pyöreän muurin välityksellä olisi mahdollista kuulla jopa kuiskausta ja käydä keskustelua oli kumppanista sitten miten kaukana tahansa. Kovin olin epäileväinen ja ajattelin, että no ehkä se ääni juuri ja juuri kuuluu, jos oikein kovasti kailottaa. Ympyrän halkaisija on kuitenkin yli 60 metriä. Eihän sellaisen välimatkan päähän voi mitenkään edes normaalia puheääntä kuulla.



Mutta kuinkas kävikään. Selät vastakkain, kasvot muuriin päin, välissä 60 metriä ja kumppanin ääni kuulosti kuin vieressä puhuisi. Hämmastyttavää! Jotenkin se ääni vain kiersi muuria pitkin ja keskusteluyhteys oli yhtä hyvä, oli sitten missä kohtaa muuria tahansa. Kuiskauskin varmasti olisi kuulunut, mikäli lauma kokeilunhaluisia turisteja ei olisi käynyt keskustelua kaikki yhtä aikaa.



Muurista löytyi myös mielenkiintoisia kaiverruksia. Niitä jäin ihastelemaan ja ihmettelemään. Kävijat ovat jättäneet merkkinsä ja viestinsä. Voi kunpa niitä osaisi tulkita...