Kokemuksia kylpylässä

Mikäs olisikaan rentouttavampaa, kuin viettää lauantaipäivä leppoisasti, lämpimässä ja poreilevassa kylvyssä lilluen. Niin ihanalta kuin se kuulostaakin, kokemus kylpylässä ei ollut ihan sitä mitä odotimme, ainakaan meille naisille. Paikka oli selvästikin miehille suunnattu.

Kylpylän puitteet olivat siistit ja hienostuneet. Henkilökunta johdatti miehet ja naiset eri puolille. Asiakkaita ei ainakaan naisten puolella ollut tungokseen asti. Pesutiloissa vilahti vain muutama pyyhkeeseen kietoutunut nais-immeinen.

Emme löytäneet altaita ja itse kylpylän puolta mistään, ja kuinka ollakaan selvisi, ettei niitä naisille ollutkaan. Kuumista kylvyistä ja poreista lukuisine altaineen pääsivätkin nauttimaan ainoastaan miehet. Maksoimme siis sadan yuanin sisäänpääsymaksun ja pääsimme sillä rahalla käymään suihkussa?! Ou jeah!

Tuloaulassa olimme valinneet hinnastosta kullekin kiinalaisen hieronnan ja me naiset lisäksi vielä kuivakuppauksen. Hierontaosuus ei kyllä mennyt ihan tasan sekään. Ailan hieroja näppäili samalla tekstiviestejään ja minä puolestani sain selkäni kipeäksi villin kiinalaisen hyppiessä rankani päällä.

Kuppaus sensijaan oli yhtä kiristävä kokemus kumpaisellekin. Lasikupuihin saatiin alipaine liekin avulla ja kymmenminuuttisen aikana kupit imivät ihoon hurjan näköiset mustelmat. Mitä pahempi jälki - sen parempi. Ainakin näin meille vakuuteltiin. Nähtäväksi jää miten moinen hoito vaikuttaa, pysyykö pöpöt loitolla ja siunautuuko ylimääräistä virtaa jostakin.



Miehille kylpyläkokemus oli, sanoisinko, eksoottinen. Tässä kohtaa tyrkyllä oli kyllä toinenkin ilmaus, nimittäin eroottinen. Miehemme oli johdatettu ylempiin kerroksiin hierontaa varten. Eteen oli tuotu rivi tyttöjä, joista heitä oli pyydetty valitsemaan mieluisensa. Tässä kohtaa miehemme taatusti olivat hieman hämmentyneet, mutta onnistuneet kuitenkin pyytämään ihan pelkkää, tavallista hierontaa.

Esimies oli vakuuttanut tyttöjen osaavan kyllä hieroakin. Hierontasessio olikin edennyt ihan perinteiseen, turvalliseen malliin, joskin hierontavolyymi oli muistuttanut enemmän pitsin nypläystä. Jossain vaiheessa miehillemme oli ehdotettu vielä housujen poisottamista. Ihan kai varmuuden vuoksi.

Yhteinen kylpyläretki jäi meiltä naisilta harmillisen kuivaksi ja lyhyeksi. Miehemme sen sijaan saivat täyden palvelun. He jäivät lekottelemaan kuumiin poreisiin ja saivat kokea mm. ihon kuorinnan altaassa, jossa parvi pikkuisia kaloja näykki iholta kuolleet solut. Olipahan pesuhuoneessa vielä palvelija ollut vaatteita ojentamassa ja päälle pukemassa. Sillä aikaa lähikadun kuppilassa oli pari murjottavaa emäntää tätä paikallista maailmanmenoa ihmettelemässä.

Yötorin erikoisia herkkuja

Vieraamme ovat asettuneet uuteen kulttuuriin ihailtavan avoimin mielin. Mottona tuntuu olevan, maassa maan tavalla. Kun kerran ovat Kiinaan asti tulleet, niin ovat he päättäneet myöskin tehdä asioita paikalliseen tapaan. Syömme enimmäkseen boheemeissa muutaman yuanin katuravintoloissa ja tilaamme ruokia ennakkoluulottomasti. Kaikkea mitä eteen tulee, ainakin maistellaan.

Selailtuaan Pekingin matkaoppaita päättivät nämä elämyshakuiset vieraamme, että Donghuamenin kulinaristinen yötori pitää nähdä ja kokea. Ja maistaa. Torilla oli vastassa pitkä rivi ruokakojuja, joissa myytiin toinen toistaan erikoisempia herkkuja. Kiinalaisethan syövät melkein kaikkea mikä liikkuu, joten grillivartaisiin oli pistelty jos minkänäköistä ötökkää ja sisäelintä.




Miten olisi rapeaksi paistettu heinäsirkka tai jättikokoinen kovakuoriainen? Maistuisiko meritähti tai merihevonen, kenties muutama suikale käärmeenlihaa? Entäpä grillatut pässin kivekset ja mädätetyt kananmunat? Miten olisi mustan puhuva skorpiooni?





Itse en varmaankaan olisi oma-aloitteisesti örkkivarrasta ostanut, mutta seurueen patistamana rohkaistuin minäkin. Hassusti rutisi sirkan siivet hampaissa ja urheasti tuli nielaistua se skorpioonikin. Mieluummin kuitenkin pysyttelen vähän tavanomaisemmissa ruuissa. Moiset kulinaristiset erikoisuudet taitavat mennä minun suussa vähän hukkaan. Jalomielisesti ojensin puoliksi syödyn vartaani miehelleni. Jakamisen ilo, se paras ilo.

Tähän loppuun vielä: Olen saanut luvan esitellä vieraamme lähemmin. Tässä ovat siis Aila ja Make, örkinmaistajaistunnelmissa. Kevään aikana he varmasti vilahtavat blogissa tämän tästä.




Make lähettää terveisiä!




(kuvat ryhmätyönä: Make, Aila ja Mia)

Villa-alueiden takana

Eilen kävimme aistimassa kiinalaiskylän tunnelmaa. Kylät on piilotettu maavallien tai muurien taakse, jotta ne ovat poissa näkyvistä. Turisti harvoin pääsee näkemään sitä elämää, mitä suurin osa kiinalaisista viettää.

Kujien ja kortteleiden tunnelmaa leimaa sottaisuus. Roskat heitetään kadulle. Talot ovat rähjäisiä. Ihmisten elinkeino on kaupata jotakin, kuka mitäkin. Koti ja työpaikka ovat samassa, pienessä ja ahtaassa kymmenen neliön sopessa. Ehkä jokin väliseinä erottaa sängyn työtilasta.

Kujia kulkiessa nenään lemahtaa monenlaisia hajuja. Niitä on hankala kuvailla. Ne ovat aivan uusia mihin olemme tottuneet. Osa hajuista on ihan miellyttäviäkin. Grillattua lihaa ja erikoisia mausteita.

Kulman takaa paljastuu jätelampi. Haju on etova, varsinkin kesäkuumalla. Lapset leikkivät kaatopaikan reunalla. Iloisina. Heitä ei tunnu häiritsevän moiset aistimukset. He ovat myös autuaan tietämättömiä siitä ristiriidasta, mikä piilee ihan lähellä. Hulppeat asuintalot nousevat korkeuksiinsa aivan muurin takana.








Karuilla kujilla kulkeminen herättää monenlaisia ajatuksia ja vetää mielen mietteliääksi. Oma etuoikeutettu asema tulee esille. Jo pelkästään olalla roikkuvat kameramme ovat paikallisen pyöränkorjaajan monen vuoden ansio. Köyhätkin kiinalaiset ovat yllättävän hintatietoisia, joten paidan alle hiipii nolouden tunne.

Silti vaikka kontrasti on julmaa, eivät nämä köyhät ihmiset näytä ainakaan sen surullisemmilta kuin me masentuneisuuteen taipuvaiset länsimaiset. He kärsivät meidän mielestämme monenlaisista puutteista, mutta tulevat silti jotenkin ihmeesti toimeen. He jaksavat nauraa ja iloita. Ihmetellä kummallisen näköisiä turisteja ja tervehtiä ohimennen. Ne jotka osaavat edes yhden sanan englantia, eivät taatusti jätä sitä käyttämättä. "Ni hao!", me vastaamme ja sanomme jotain kohteliasta kiinaksi.

Vieraiden ensitunnelmia

Tervehdys teille blogini lukijat! Nyt ei ole kirjoittaja ollut vähään aikaan koneen äärellä tarinoita kertoilemassa. On ollut niin paljon menoa ja muuta touhua Suomi-ystävien kanssa. Monenlaista on jo ehditty kokea tässä vajaan viikon aikana. Uusi maa ja kulttuuri ovat aukaisseet vieraille ensimmäisiä oviaan.

Tässä viinilasin äärellä kun kyselen, mitkä asiat ja havainnot nousevat pintaan nyt ensituntuman jälkeen, on "kontrasti" se sana. Vaurauden ja köyhyyden välinen ristiriita tulee esiin ihan silmiinpistävästi. Kaikkea on löydettävissä valtavalla skaalalla. Rikkaiden ja köyhien asuinalueet ovat rinta rinnan. Jopa viisikerroksiset omakotitalot kohoavat ylhäisyyteensä harmaiden hökkelikylien vierellä.

Ravintoloiden annoshinnat vaihtelevat muutamasta yuanista (0,1 eurosta) satoihin yuaneihin, riippuen lähinnä ravintolan miljööstä. Sen minkä olosuhteissa menettää, ei kuitenkaan ruoan maussa häviä. Kulinaristisia nautintoja saa yhtä lailla raksamiesten ruokalassa, kuin tasokkaammassa ravintolassa. Halvemmissa paikoissa saa lisäksi kokea myös aidon kiinalaisen elämisen sykkeen.

Myös turistien huijaus tulee esille esille ensimmäisen viikon kokemuksista. Ystävämme tulivat tyhjien laukkujen kera, joten ensitöiksemme suuntasimme turistien suosimaan vaatemarkettiin hakemaan jotain päällepantavaa. Heti sisään astuttua vastaan humahti painostava pakkomyynnin meininki. Joka puolella vedetään hihasta ja samoja myyntilauseita kuulee kojusta toiseen.

"Special price, only for you my friend!" Yhtäkkiä olemmekin kaikille myyjille mitä parhaimpia kavereita. Kuuluupa myyntipuhetta ihan jopa suomenkin kielellä. "Mita kuuluu? Halapa hinta, halapa hinta!" Myyjät tunnistavat suomalaiset jo ulkonäöltä, viimeistään puheen perusteella. Eikä ihme, taitaa harva se viikko suomalaiset matkatoimistot lennättää turistiryhmiä Pekingiin.

Alun tinkimisopetuksen jälkeen ystävämme suuntasivat samaan muurahaispesään ihan jo keskenäänkin. Neljän tuhannen yuanin laukku putosi tinkimällä 250 yuaniin, mikä vieläkin oli reilusti ylihintainen. Samaa sattuu vielä kokeneemmallekin konkarille. Monesti joutuu turhautuneena huomaamaan, kuinka omasta mielestä hyvin tingityn tuotteen saisi seuraavasta kojusta puolta halvemmalla.

Parituntinen sessio vilkkaassa ostoskeskuksessa kiertelyyn on maksimi. Sen jälkeen mehut on ihan loppu. Myyjät ja kaupankäyntiväittelyt ovat imeneet niin energiat kuin rahatkin. Tällöin on aika mennä levähtämään paikalliseen katukeittiöön, tilata annos nuudeleita ja pari kaljaa.




Kiinalaiset itse syövät klo 12 ja kuuden aikaan. Muina aikoina ravintolat ja ruokapaikat ovat tyhjillään ja tällöin voi syödä aivan rauhassa. Meidän ruokaillessa työntekijät viettivät avoimesti lepohetkeä ja valmistautuivat illan ruuhkaan.



Kiinalainen Hot pot on mielenkiintoinen elämys. Keskelle pöytää tuodaan tulikuuma kasari kiehuvine liemineen. Syötävät ainekset keitetään itse mausteisessa liemessä. Liemeen heitetään lihoja ja kasviksia oman maun mukaan. Moinen touhu on mukavaa yhdessä puuhastelua illan ratoksi.



Tuhdin illallisen jälkeen ruuansulatusta voi edistää kiinalaisella kansallisviinalla, Baijiulla, (äännetään "paitsio"). Aistimus ei erikoisemmin hivele makuhermoja ja saattaa moneltakin jäädä nimensä mukaisesti paitsioon. Maku muistuttaa lähinnä huonosti keitettyä pontikkaa. Hauska koomisuus sattui, kun naispuolinen ystävämme makuaistiaan elvyttääkseen tilasi hedelmäisen drinkin ja saikin eteensä pullon viinaa ja lautasellisen hedelmiä!

Jännitystä ilmassa

Pisti vähän jännittämään tuo Finnairin lakkouhka, mutta onneksi sopu löytyi. Meillä sattui olemaan aivan erityinen syy seurata tilannetta, nimittäin ylihuomenna saamme luoksemme innolla odotettuja Suomi-vieraita. Oikeastaan enää ei voi kyllä vieraista puhua, kun koko kevät tullaan kimpassa asumaan. Sanotaanko siis osuvammin ja tuttavallisemmin vaikkapa "meidän Pekingin kämppikset".

Lentokoneet oli tänään myös kerhossa teemana. Kahden kulttuurin kasvatteina kerholaiset ovat nuoresta iästä huolimatta tottuneita lentäjiä. Leikkipuistossa se on juuri lentokoneen jyrinä mikä havahduttaa keskeyttämään jännimmätkin leikit ja silmät suurina ruvetaan tähyilemään taivaalle. Se on myös niitä harvoja hetkiä, jolloin kerholaiset malttavat olla hiljaa.

Upeita ja persoonallisia lentokoneita syntyi yksinkertaisesti talouspaperirullien hylsyistä. Voi miten ihana oli seurata pienten kätösten touhua ja katsella miten keskittyneesti lapset loihtivat kukin oman näköisensä lennokin. Kyllä näiden rinnalla tavalliset koneet kalpenee!

Kiinalaista jojottelua

Varsinkin viikonloppuisin Pekingin lukuisat puistot houkuttelevat liikkeelle ulkoilijoita. Ihmiset kokoontuvat yhteen mitä erilaisimpien harrastusten pariin. Puistoalueen läpi kulkiessani, huomioni kiinnittyy muutaman miehen porukkaan, jotka harrastavat jonkinlaista kiinalaista jojottelua.

Miehet pyörittävät narun varassa tuollaista hyrrää. Taitavissa käsissä hyrrä pysyy liikkeessä ja tekee mitä erilaisimpia silmukoita ja kieppejä. Touhusta lähtee miellyttävän kumea, värähtelevä ääni. Tunnelma on jotenkin hartaan keskittynyt ja meditatiivinen.





Tuo on jotain mitä olisi kiva osata itsekin jo ihan siitä kantautuvan äänen vuoksikin. Miehet esittelivät taitojaan mielellään, mutta en vielä tohtinut pyytää lupaa kokeilla itse. Joskus vielä rohkaistun.



edit. Ystävälliset blogini lukijat valaisivat minua, että kyseinen kiinalaisjojo on nimeltään diabolo. Pieni historiikki löytyy mm. täältä.

Omituisia numeroita

Täällä Kiinassa on ihmeellinen ilmiö, puhelinnumeroita laitetaan sinne tänne kaiken kansan nähtäville. Ystäväni kanssa tätä asiaa ihmettelimme, mutta eipä ollut miehellänikään tähän mitään vastausta. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä noiden puhelinnumeroiden tarkoitus on. Niitä kun löytyy ihan joka paikasta; talojen seiniltä, lyhtypylväistä, kaiteista, muureista, maasta, itse asiassa kaikkialta, mistä löytyy vähänkin jonkinlaista pintaa.

Puhelinnumerot on kirjoitettu tussilla, maalattu spraylla, tulostettu tarroihin tai vain raaputettu johonkin. Mietin, että onko ne jotain mainoksia, mutta aina ei löydy edes kiinalaisia karaktereja viitteeksi, vaan ainoastaan sarja numeroita. Perin omituista.