keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Evakkoretkelle

Kiinalainen uusi vuosi tekee tuloaan ja härän vuosi on pikkuhiljaa kääntymässä tiikerin vuodeksi. Punaisia lyhtyjä ripustellaan ja kaupat ovat täyttyneet punaisesta juhlakrääsästä. Liikennevaloissa autojen lomassa kulkee köyhiä kerjäten matkarahoja kotiseudulleen ja ihmisiä hyppää pitkänlinjanbusseihin suurien nyssäköidensä kera. Tienposkiin on ilmestynyt raketti- ja papattikojuja ja iltaisin kuulee, että ampumaharjoitukset on jo aloitettu.

Uuden vuoden mammuttijuhlan kun on kerran kokenut, niin omasta puolestani se riittää. Tämä sota ei yhtä miestä kaipaa, voin siis aivan hyvin lähteä evakkoon. Huomenna siis hyppäämme koneeseen ja lähdemme maasta. Menemme eteläiseen naapurimaahan, Laosiin, missä taatusti on rauhallisempaa.

Edessä on varmasti mielenkiintoinen lomaretki yhteen Aasian köyhimmistä maista. Reissu voi olla varsin haastava, sillä tiet ovat kuulemma kehnot. Suunnitelmissamme on körötellä bussissa reilun kolmensadan kilometrin matka pääkaupungista Vientianesta Luang Prabangiin. Hiukan arveluttaa, että riittääköhän viikon reissu tuon siivun kulkemiseen. Takaisinkin pitäisi ehtiä, joten saa nähdä kuivuuko lentolippumme käsiin.

Ayimme on lomalla kotiseudullansa, joten Oona menee nyt ensimmäistä kertaa kenneliin. Kävin tarkastamassa kennelin tilat ja ihan hyvältä näyttää. Luotamme kennelin omistajaan, sillä hän auttoi taannoin Oonan maahantuonnissa. Luulenpa että Oonalla on edessään ihan kiva loma, sillä leikkikavereita siellä ainakin riittää. Nyt on nimittäin kenneleiden sesonkiaika, kun monet ulkomaalaiset tekevät samoin kuin me ja lähtevät uutta vuotta pakoon.

Nyt pitää ruveta pakkaamaan. Lämpötila paikan päällä keikkuu kolmessakymmenessä, joten kesävaatteita on kaivettava kaapin perältä. Malarian estolääkitys on aloitettu ja aurinkorasvat ostettu. Kamera on viritetty ja lisämuistia hommattu. Lukemista kannattaa ottaa mukaan, sillä odottamaan kuulemma joutuu. Ravintolassakin ruokaa voi joutua odottamaan eräänkin tovin, kun kokki käy välillä katsomassa, että kotona on kaikki hyvin ja koirat ruokittu. Laosilaiset eivät siis ole mitään hötkyilijöitä. Mutta mihinkäs meillä siellä kiire olisi, muuta kuin sille paluulennolle ehkä.

5 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Oikein antoisaa matkaa! Mahtaa olla todella mielenkiintoiset ajat tiedossa. Varmaan yksi uudenvuoden "pommitus" riittää, ja kun Oonankin asiat ovat kunnossa, voitte nauttia matkasta täysillä.

Jael kirjoitti...

Laos on varmaankin tosi mielenkiintoinen paikka.Odotankin kuvareportaasia... Hyvä kun Oonalle on löytynyt hyvä paikka lomanne ajaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa lomaa!Oonalle leppoisia kennelpäiviä. Tarvitsiko Pekingissä koirien olla tarhakaranteenissa maahantulon jälkeen?Shanghaissa oli viikon karanteenijakso(melko rankka tilanne kotikoiralle).Lisbet

MiaO kirjoitti...

Kiitoksia lomamatkan toivotuksista blogiystävät. Reissu olikin mukava ja mielenkiintoinen kokemus. Nyt vain kyhäilemään jotain rapostaasia ja valitsemaan kuvia.

Lisbet, täällä Pekingissä karanteenin pystyy välttämään rahalla. Mikäli ei halua/hoksaa maksaa, viikko karanteenia yleensä riittää, vaikka määräyksissä puhutaan useammista. Lahjontasumma oli aikamoinen, meillä vallankin, kun tulimme olympiavuonna, jolloin kaikkia sääntöjä kiristettiin ja valvottiin tarkemmin. Mutta saatiinpahan koiruus kotiin samantein, eikä tarvinnut huolehtia. Noista karanteenioloista kun ei ollut paljoa tietoa, eikä nytkään juuri sen enempää.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta.Tervetuloa lomalta.Jälleennäkemisen riemu taisi olla suuri Oonan osalta.Shanghaissa ei selvinnyt edes rahalla.Yritin hoitaa asiaa Suomesta käsin,mutta jotkut ei-kiinalaiset liikemiehet olisivat lennättäneet koiruuden Hongkongiin ilman varmuutta asiasta,Koiruuden mukaan laitettiin englannista kiinankielelle käännetty opastus+omat ruuat ja pullotettua vettä,kerroin koiran olevan championin(mikä on totta)ja kehoitin hoitamaan hyvin.Luppakorvamme laihtui viikon aikana 4 kg 20 kg:n elopainostaan (on fieldspanieli).Rapsutuksia Oonalle.Lisbet ja luppakorva