lauantai 27. helmikuuta 2010

Voiko autuaammin aamu enää alkaa

Majapaikkamme sijaitsi aivan luostarin vieressä. Siinä oli omat hengelliset etunsa. Miten viehtättävää olikaan herätä munkkien aamurukouksiin. Joskus viiden jälkeen alkoi noin tunnin mittainen mantrojen mumina. Siinä puolitranssissa unihiekkoja varistellen uudistui vallan itsekin ja piristyi uuteen päivään.

Aamut ovat Luang Prabangissa erityisiä. Jo kuuden aikaan alkaa kaduille herätä elämää. Tässä kohtaa täytyy mainita, että hiljaisuus tulee yleensä jo illalla yhdentoista aikaan. Paikalliset asettuvat istumaan luostareiden lähistölle kadun varteen. Mukanaan he ovat tuoneet riisiä ja muuta syötävää. Muutamia turisteja näkyy seisoskelevan kameroidensa kanssa. Hetkessä on odotuksen tunnelmaa.



Puoli seitsemältä munkkien mantrat hiljenevät ja kaduille alkaa valua oranssikaapujen harras joukko. On aamupalan aika. Paikalliset pitävät huolta munkeistansa ja tulevat joka aamu tarjoamaan heille syötävää. Traditio on ulkopuolisesta tarkkailijasta varsin sydämellinen. Munkit saavat vatsansa täyteen ja paikalliset siunauksen päiväänsä.










Me sensijaan aloitimme joka aamun rituaalinomaisesti täytetyllä patongilla. Mainittakoon, että Laos oli Ranskan alusmaana vuosisadan vaihteesta 1950-luvulle asti. Ranskalaisuuden läsnäolo näkyy edelleen mm. kahvila- ja ruokakulttuurissa. Laosilaiset toden totta osaavat tehdä patonkia ja sitä saa ihan joka kulman takaa. Rapeakuorinen täytetty kanapatonki ja musta lao-kahvi, aah, taivaallista.



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mia, nyt istutin miehenikin jo näiden kuvien ääreen ja "matkustetaan" tosiaan uudestaan mielikuvissa sinne. Mies alkoi jo googlata seuraavaa matkaa... Upeita kuvia olet saanut noista munkeista! Hienoa että jaat täällä näin paljon kuvia, itse katsoisin vaikka kuinka paljon, ihanaa :) Ja tuosta kanapatongin kuvasta voi melkein ruudun läpi maistaa miltä se maistuu... nams
-Marjo

MiaO kirjoitti...

Hei Marjo! Kiva kuulla, että pääsitte miehesi kanssa takaisin reissunne tunnelmaan. Ja mikäs onkaan sen mukavampaa kuin uuden reissun suunnittelu. :) Eilen kirjakaupassa minulla tarttui mukaani matkailu-kulttuuriopas eräästä vieläkin vähemmän tunnetusta maasta... ;) Kiehtovaa...

Nuo munkit on kyllä todella valokuvauksellisia oransseissa kaavuissaan ja kaikessa asketismissaan ja pyhyydessään. Ja tuo kanapatonki, se oli kerrassaan taivaallista!

Jael kirjoitti...

Hienoja kuvia! Laos vaikuttaa todellakin kiintoisalta ,rauhalliselta lomapaikalta.Ja ranskalaiset patongit ovat vielä lisäetu...;-)

Anonyymi kirjoitti...

Minkä maan kirja?? Kuiskaa edes... t. utelias
-Marjo

MiaO kirjoitti...

Yaelian, jos etsii rauhallista lomapaikkaa, Laos on juuri sellainen ja aamupalapatonki aivan ehdoton.

Marjo, psst, Bhutanin kulttuurista tässä lueskelen... Sattuuko olemaan omakohtaista tietoa??

Vilijonkka kirjoitti...

Nuo oranssit kaavut edustavat mulle SUURTA eksotiikkaa. Jotain kauhean hienoa ja oikeaa elämää. Mistähän moisetkin ajatukset tulevat?

MiaO kirjoitti...

Vilijonkka, samantyyppisiä ajatuksia on minullakin. Askeettisessa luostarielämässä on jotain mistä ehkä salaa jopa haaveilen, tietäen ettei minusta koskaan siihen olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Bhutanista ei kyllä ole kokemusta, kuulostaa paikalta jossa aika on pysähtynyt.
-Marjo