Viime viikolla mieheni sai Sisä-Mongolian kuvernööriltä lahjaksi viisi kiloa perunoita. Moinen liikelahja kieltämättä laittoi vähän hymyilemään, mutta oli taatusti meidän riisiin tympääntyneiden mieleen. Laatikollinen perunoita on kyllä lukuisista roskiin tai kaapin perälle päätyneistä liikelahjoista ehdottomasti mieluisin ja käytännöllisin. Se päihittää mennen tullen mm. tympeän makuiset kuukakut, krumeluurilla koristellun kiinankielisen kalenterin, tarpeettoman inkstonen ja puisen kamman. Kammassa koomista on sekin, kun miehelläni ei ole ollut vuosiin enää mitään kammattavaa.
Tämä lahja siis ilahdutti saajaa sekä vaimoa ja keittiössä onkin jo viikon verran hyörinyt iloinen perunateatteri. On kokeiltu kermaperunoita, uuniperunoita, muusia ja sitä perinteistä keitettyä kuoripottuakin. Vähän ituisia oli osa potuista, jotain olympiaperunoita kun olivat. Mutta kyllä on kelvannut ja hyvältä maistunut!
Tämä lahja siis ilahdutti saajaa sekä vaimoa ja keittiössä onkin jo viikon verran hyörinyt iloinen perunateatteri. On kokeiltu kermaperunoita, uuniperunoita, muusia ja sitä perinteistä keitettyä kuoripottuakin. Vähän ituisia oli osa potuista, jotain olympiaperunoita kun olivat. Mutta kyllä on kelvannut ja hyvältä maistunut!
9 kommenttia:
Heipsis pitkästä aikaa sinne! Olikohan tuossa lahjassa ihan ajatuskin mukana, että saattaisitte perunasta kovastikin tykätä vai olikohan ihan sattumaa..?
Näinpä sitä ihan kotoisat, täällä itsestäänselvyydet, nousee ihan arvoon arvaamattomaan kun ei niitä ole jatkuvasti siellä tarjolla. Minä iloitsen nyt juoksevasta vedestä, kun pakkanen katkaisi vesijohdon eilen illalla ja vettä alkoi vasta äsken tulla. Et usko kun tuntuu mukavalta kuunnella iloista veden solinaa.
Hei Susadim ja tervehdys pitkästä aikaa! Luulenpa, että tuon lahjan suhteen ei oltu meitä sen enempää ajateltu, mieheni kiinalaiset työkaverit saivat nimittäin samanlaisen perunalaatikon hekin. Ajatusta siinä on sen verran, että Sisä-Mongolian (mikä on yksi Kiinan maakunnista) pohjoisilla aroilla viljellään riisin sijaan perunaa. Riisi kun vaatii kasvaakseen paljon vettä ja lämpöä, niin sen viljely painottuu tuonne maan eteläiseen osaan. Taisi kuvernöörin ajatuksena olla lahjoittaa jotain paikallista. :)
Seija moi! Niin se on, että kotoiset itsestäänselvyydet todellakin nousee arvoon, kuten esimerkiksi astiakaappi. Sehän onkin ihan suomalainen keksintö, eikä sitä tapaa ulkomailla juurikaan. Täälläkin astiat täytyy kuivata pyyhkeellä ennen kaappiin nostoa. Huoh, miten turhan monimutkaista!
Voi että, pakkanen tekee siellä kaikenlaisia kepposia. Kyllä varmasti juoksevaa vettäkin osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun sitä ei yhtäkkiä tulekaan. Onneksi vikä saatiin jo korjattua. Meillä oli myös yhtenä talvena tosi kuivat oltavat, ja vedet oli poikki useamman viikon! Kaupungin vesiauto jakoi talouksille juoma- ja ruuanlaittovettä kanistereissa. Pesulla ja pyykkäämässä piti käydä työpaikalla ja kavereiden luona. Oli sekin aikaa! :/
Kiva kuulla, että paikallislahja iladutti vaikka kyllä Kiinassa perunaakin saa ja vielä hyvin tehtynä. Hangzhoussa saimme eteemme jotain sellaista, joka näytti, maistui ja tuoksui samalta kun äitini tekemä karjanpaisti, johon perunat ja vihannekset lisätään loppumetreillä lihan kanssa hautumaan. Kysyinkin oppaaltamme, että onko äitini pujahtanut meiltä salaa keittiöön kun on niin kotoista sapuskaa. Vähän hämmästelivät...
Hei Rusina! Oih, sattuipa eteesi kovin kotoisa ruoka! Ihan karjalanpaistin veroista ei ole vielä vastaani tullut. Juu kyllä täältä toki perunaa saa. Ihan joka ravintolassa sitä ei ole tarjolla, mutta pääsääntöisesti kyllä. Perunaa on mukana monissa lihapadoissa ja monelta listalta löytyy vähintään wokatut suikaleperunat.
Hih, kieltämättä hieman erilainen liikelahja, kuin mihin ollaan totuttu :-D
Noh, miehelläsikään ei ole paineita vastalahjasta, vaikka porkkanoita muutama kilo ;-)
Niina, todellakin hieman erilainen lahja. :D Eikä ole turhia paineita vastalahjasta.
Liikelahjoja täälläkin aina välillä tulee ja syötävät usein menee sitten ayin pyöränkorissa seuraavaan osoitteeseen.
Kerran miehen koko ryhmä sai asiakkaalta jotkin paketit joiden sisältä löytyivät arvokkaat helminauhat. Hintalaput jätetty luonnollisesti paikoilleen. Ei kun palautukseen, arvo kun ylitti moninkertaisesti firman "lahjusrajan". Jotenkin älytöntä, näin asiakas kyllä asetti itsensä noloon tilanteeseen ja kauhea säätö kenelle ja minne ja miten korut palautetaan.
Perunalota kuulostaa oikein hyvältä, jos jotain on pakko antaa.
Eikä?! Tuo on jo niiiin noloa! :/
Lähetä kommentti