torstai 3. helmikuuta 2011

Wimpatti Wompatti


Guest star jatkaa Miao:n blogissa tälläkin kertaa.

Jokainen on kuullut kenguruista ja koaloista, mutta Australian eläimet ovat myös paljon muuta. Kenguruiden söpöys ei näytä vakuuttavan paikallista väestöä, vaan he pitävät noita voimakaskoipisia pussieläimiä agressiivisinä, reviiritietoisina kiusankappaleina. Eniten kenguruja näkee teiden varsilla auton alle jääneinä, mutta toki niitä voi nähdä siellä täällä elävänäkin.

Eläimet jaksoivat ihmetyttää ja Australiassa jopa siili on puolen metrin mittainen. Koaloitakin näimme ihan luonnossa, enimmäkseen puiden oksilla nukkumassa nenä pyllyssä. Ihmekkös tuo, eläin kun nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa. Koala näyttä kyllä todella söpöltä (joskin hiukan tyhmän pulskealta) ja kaiken kaikkiaan onnelliselta eläimeltä. Mikäs siinä kun saa nukkua ruokapöydassä. 

Sana "koala" tulee aborginaalien kielestä ja tarkoittaa "ei juo". Koalat tosiaan eivät juo juuri laisinkaan, vaan saavat tarvitsemansa veden eukalyptuspuun lehdistä, joita ne mussuttavat kaiken hereilläoloaikansa. Kuulostaa ihan makealta elämältä. Vaikka koalat söpöiltä näyttävätkin, ei niiden ääni todellakaan ole mikään korvia hivelevä sulosävel, vaan ääntelee kuin sian ja virtahevon risteytys niin ikään. 







Kaikista pelottavin eläin ei suinkaan ollut myrkkykäärmeet tai hämähäkit, joita Australiassa toki on paljon, vaan uskokaa tai älkää, Emu. Se on ruma ja yhtä kalju kuin minä, mutta sen pää tuntui keikkuvan paljon korkeammalla. Aborginaalien tarina kertoo voimakkaasta linnusta, joka oli niin vahva, että pystyi lentämään paljon muita lintuja korkeammalla. Vahvuus ja sen mukana tuoma ylpeys kävi kuitenkin emulle kalliiksi, sillä eräänä päivänä se lensi liian lähellä aurinkoa ja poltti siipensä. (Muistuttaa aika paljon tarinaa Ikaruksesta, lienekö siinä jokin yhteys.) 

Ehkäpä juuri siitä suivaantuneena tämä lähes parimetrinen lintu pelotteli ainakin tätä turistia ja uskon muistavani ensitapaamisemme jonkin aikaa. Taisivat nämä kyseiset yksilöt pitää hauskaa kustannuksellani, sillä aivan sama mihin kuljin, niin kääntäessäni päätä tuijotti emu minua aina suoraan silmiin. Meinasi siinä jo usko loppua, kun kipitin munaravia etäämmäksi vain huomatakseni että siinähän emu seisoi taas vieressä, muljautellen silmäluomiaan jotka kätevästi sulkevat silmän alhaalta ylöspäin. Ei tullut kavereita minusta ja emuista.





Australiassa on luonnon- ja eläimien suojelu viety pidemmälle kuin missään käymässäni maassa. Kansallis- ja luonnonpuistoja on taajaan ja niitä arvostetaan. Parhaan esimerkin eläinsuojelusta antavat villieläinklinikat, joiden puhelinnumeroja löytyy teiden varsilta. Vierailimme yhdellä klinikalla ja pääsimme katsomaan, kun autoon törmännyttä papukaijaa operoitiin. Sairaalassa pyöri video, jossa hiirelle tehtiin leikkausta ja siellä oli toipumassa orpo 3-viikkoinen lepakko, jota täytyi syöttää 25 minuutin välein. Tilat oli hienot ja asialle omistautuneita ihmisiä kävi kertomassa kokemuksiaan eläinklinikasta ja sen tärkeydestä. Näin Kiinasta tulleelle tuli väkisinkin mieleen, että peltomyyrällä on siellä enemmän arvoa kuin pellon viljelijällä meidän tämänhetkisessä kotimaassa.




Loput eläimet, mitä emme luonnossa bonganneet, käytiin katsomassa sitten Healesvillen sanctuaryssa, joka on toiminut eläinten asialla jo 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien. Siellä oli taas jos jonkinlaista kulkijaa. Hampaan koloon jäi legendaarisen Tasmanian tuholaisen piilottelu. Turisti halusi nähdä tuholaisen, mutta tuholainen ei halunnut nähdä turistia. Joku toinen kerta kai sitten.



That's all folks!



4 kommenttia:

Illusia kirjoitti...

Ihania eläimiä!! <3 Ja todella kiva kuulla, että siellä on luonnon- ja eläinsuojeluasiat hyvällä tolalla! Voi, kun pääsisin siellä joskus käymään, saattaisin jopa jäädä.. ;)

Erityiskiitos siitä, että ei ollut yhtään kuvaa hämähäkeistä, hrrr.

MiaO kirjoitti...

Hei Illusia! Miao tässä vastailee. Arvasin, että aihe puree sinuun. Tulit mieleeni reissussa ja mietin, että se olisi ihan sinun paikkasi. :)

Vaikka normaalisti hämähäkit ei meidän kummankaan sykettä sen kummemmin nosta, niin tuolla niihin suhtautui hyvinkin epäluuloisesti, ihan pienen pieniinkin. Ja muutenkaan kun ei paikallista luontoa eikä sen eliöitä tunne, niin kylläpä sandaalit jalassa _hieman_ jännitti, kun pääpolulta eksyttiin. Joku iilimato kun tarras, niin kummasti sitä heti rupes hengitystä ja sydämenlyöntejä tarkkailemaan... :/

Nina kirjoitti...

Eläimet ja luonto olivat kyllä aivan fantastisia! Oli hauskaa katsella autonikkunasta, kun pelloilla parveili kakaduita kuin kotosuomessa lokkeja :-D
Ja tien varsilla oli niitä pieniä, värikkäitä papukaijoja syömässä...

Eläintarhassa oli tosiaan melkoiset varotuskyltit emuhäkin vieressä. Ja emut oli kyllä tosiaan sen näköisiä, että ne tulee päälle jos vähänkään liian pitkään katsoo :-D

MiaO kirjoitti...

Nina, tosiaan, ihanan väriset papukaijat lentelivät vapaina, kuin meillä lokit konsanaan.

Emu oli kyllä pelottavan utelias tunkeilija. Pitkän kaulansa avulla ylsi aidan raosta säikyttelemään viatonta turistia. :D