Korealainen keittiö

Totta. Korealaiset syövät lattialla istuen. Muutama lituskainen tyyny pepun alle ja siinä sitä on sitten kököttäminen. Alkuun moinen tapa voi tuntua puuduttavalta, jos ei ole tottunut joogaamaan ja istumaan lootusasennossa. Mikäli epäilee, että puikoilla syötävällä ruualla on lattianrajasta suuhun liian haasteellinen matka, tarjolla on myös varalta esiliinoja. Paikalliseen tapaan kengät riisutaan aina. Ravintolaan ei astella ronttoset jalassa, vaan ne jätetään oven suuhun.



Korealainen ruokalista on yllättävänkin suppea. Monissa ravintoloissa ei ollut saatavilla kuin muutamaa sorttia. Usein ravintolat ovat erikoistuneet vain johonkin tiettyyn. Alkupaloiksi tarjotaan aina paikallista erikoisuutta, kimchiä. Se on chileillä, valkosipulilla, retiisillä ja inkiväärillä maustettua, hapatettua kaalta, tai muuta kasvista. Maku on voimakas ja se vaatii vähän totuttelua.




Grillaaminen sen sijaan on ehkä parasta korealaisessa keittiössä. Siinä kun lihan kylkiäiseksi voi annostella maustettuja hörsseitä ihan oman mielensä mukaan. Salaatinlehden mutkaan kietaistaan pala grillattua lihaa, kastiketahnaa ja kimchikasviksia ja nyytti on valmis nautittavaksi. Nam!





Palan painikkeeksi kuuluu tietenkin paikallinen Soju. Lempeä, parikymmentäprosenttinen koskenkorva. Sitä saa myös puolta laimeampana lemon-versiona, mikä oli meidän suosikkimme. Juoma ei myöskään ole hinnalla pilattu, vaan menee oluen kanssa tasoihin. Itse asiassa Koreassa olisi pärjännyt vallan hyvin pelkästään juomalla Sojua, nimittäin kylkiäisenä tuli aina monenlaisia snacseja ja pikku purtavaa. Kerran jopa ihan kunnon tofukeitto. Ja snacsikipot täytetään sitä mukaa kun ne tyhjenee. Niissä talo ei pihtaile.

Matkaraporttia

Reissu on tehty ja hivenen raapaistu korealaista elämää ja kulttuuria. Tässä tulee nyt muutamia aiheeseen liittyviä postauksia, kunhan vain koneeni suostuu pelittämään. Olen havainnut, että asettamani tunneli hidastaa yhteyksiä ja kuvien lataaminen on uskomattoman hidasta. Mutta mihinkäs tässä kiire olisi. Päivän työt on tehty ja mieskin on taas työmatkalla.

Näin alkuun ihan jotain faktaa ja yleissivistävää Koreasta. Vuoteen 1945 asti Korea oli yhtenäinen valtio, mutta jakaantui sotaisasti kommunistiseen pohjoiseen ja kapitalistiseen etelään. Keskinäiset välit ovat edelleenkin kireähköt ja Koreat ovat muodollisesti yhä sotatilassa keskenään. Raja-aluetta valvotaan tarkasti ja Pohjois-Korea on maailman suljetuimpia valtioita.

Etelä-Korea, virallisemmin Korean tasavalta, lähti perustamisensa jälkeen voimakkaaseen taloudelliseen nousuun. Alkuun maa kamppaili Japanin miehityksen jälkipyykin ja sotilasdiktatuurin kanssa, kunnes demokratiaa vaativat mielenosoitukset johtivat vapaisiin vaaleihin vuonna 1987. Nykyään Korean tasavalta on demokratia, jossa on monipuoluejärjestelmä.



Yleisvaikutelma maasta on siisti ja sivistynyt. Tämä oli silmiinpistävää Kiinasta tulon jälkeen. Korea voisi olla kuin mikä tahansa länsi-Euroopan valtio. Ihmiset ovat aidon ystävällisiä ja auliita, sekä ottavat ulkomaalaiset vastaan luontevasti, vaikka tavallisen väestön keskuudessa englanti ei juuri taivukaan. Mitäpä tuosta, korealaiset papattavat vuolaasti omaa kieltänsä, vaikka vastapuoli ei ymmärtäisi sanaakaan. Silti homma toimii ja asiat tulevat hoidetuksi, jopa yllättävänkin tehokkaasti.




Katukuvasta puuttuu köyhin kansanluokka kokonaan, eikä epämääräisiä kuljeskelijoita näe. Kaikkialla on siistiä ja puhdasta ja ihmiset pukeutuvat hyvin. Turhaa mekkalaa ei myöskään pidetä, ja liikenne sujuu ilman jatkuvaa torven soittamistakin. Kanssaihmiset otetaan huomioon, eikä jonoissa ryykäillä eikä etuilla. Ilmapiiri on vapautunut, mielipiteitä saa ilmaista ja kaduilla uskalletaan ottaa kantaa erinäisten oikeuksien puolesta.






Korea kyllä yllätti meidät positiivisesti. Kuvittelimme sen enemmän aasialaiseksi ja Kiinan kaltaiseksi, mutta todellisuudessa se on lähempänä länsimaita. Vaikka välimatkaa ei ole kuin mokoma lahden poukama, ei yhtäläisyyksiä Kiinaan juurikaan näe. Mitä nyt ihmisten aasialainen ulkonäkö ja tuhannen sykkyrällä olevat sähköjohdot.

Kaikella on kuiten hintansa, niin myös kehityksellä ja hyvinvoinnilla, turistille vallankin. Korea ei nimittäin ole mikään halpa maa, vaan hintataso on moninkertainen Kiinaan nähden, kuta kuinkin samaa luokkaa kuin Suomessa. Ja kun valuutta on vieläpä onnettoman pieni, niin kovin hurjalta tuntui maksaa tonnin ja kymppitonnin seteleillä. Ja mitäpä sillä tonnilla saa? No, litran vettä.

Lomalle lomps, kohti eteläistä Koreaa!

Näin heti alkuun tulee blogitauko, kun lähdemme mieheni kanssa viikon lomalle. Aika ummikkoina matkaan lähdemme, emme juurikaan tiedä maasta mitään. Hieman jännitystä aiheutti, kun meinasin juuri lähdön alla tulla kipeäksi. Lentsua hiukan pukkaa ja lämpöäkin taisi illalla olla. Nyt on olo ihan ok. Varalta nappaan buranaa, etten jää lentokentän lämpökameroihin kiinni. Suuremmasti ei olla reissua edes suunniteltu. Souliin ollaan varattu pari yötä guest housesta. Senpä jälkeen kaikki on auki. Tarkoitus olisi matkata lounaissaaristoon pieniin kalastajakyliin, pois suurkaupunkien melskeestä ja hektisyydestä. Ihan vain rauhoittumaan. Ja olemaan. Meren äärelle.

Juhlaparaateja ja voimannäytettä

Eilen täällä Kiinassa vietettiin suuren suurta syntymäpäivää. Taivaat räjähtivät ilotulitteista ja kansallistunne nostettiin korkeuksiin. Kommunistihallinnon 60-vuotistaivalta juhlistettiin näyttävin menoin.

Spektaakkelimainen juhlanäytös Tiananmenilla ja Kielletyn kaupungin edustalla naulitsi kansalaiset tv-ruudun ääreen. Huikea määrä sotilas- ja juhlaparaateja näytettiin kaikilta valtion kanavilta ja tarkkaan hiotussa ohjelmassa oli taas sitä Kiinalle ominaista volyymia ja näyttävyyttä. Sotilaat marssivat monistettuina viivasuorissa riveissä ja mahtipontinen sotakalusto mannerten välisine ohjuksineen vyöryi pitkin valtakatua.






Paikan päällä oli 200 000 kutsuvierasta, kutsumattomat pidettiin loitolla satatuhatpäisen poliisi- ja sotilasvartioinnin turvin. Edes paraatikadun kerrostalojen ikkunoista ei ollut lupa kurkkia. Turvallisuudesta pidettiin huolta lukuisin keinoin. Pääkaupungissa ei eilen saanut lennätellä leijoja, eikä pitää kyyhkyjä vapaana. Veitsien ja teräaseiden myynti on ollut pannassa ja kaikenlainen kontrollointi on taas huipussaan. Mitäpä ei valtio tekisi huolehtiakseen ettei mikään pääse pilaamaan heidän näytöstään. Viime päiviä vaivannut samea sääkin kirkastettiin kemikaaleilla.

Kukaan ei liene voi väittää, etteikö Kiina olisi yksi nykymaailman suurimmista mahdeista. Maa on noussut kuin Feenix-lintu tuhkasta. Vaurastuminen ja kehittyminen on tapahtunut sosialismin ja maailmalle avautumisen myötä. Silti voidaan sanoa, että maa on vielä keskeneräinen. Yksipuoluejärjestelmä jyrää toisiajattelijoiden äänet ja vastalauseet tukahdutetaan järein keinoin. Kurinpitomenetelmiä perustellaan sillä, että valtion yhtenäisyys menee kaiken muun edelle.

Juhlaparaatien ja ohjelmanumeroiden sujuvuutta, saumatonta yhteistyötä ja huippuunsa hiottua suoriutumista katsellessa tulee kieltämättä hiukan koominen olo. Kunpa arkielämässä olisi edes hiukan tuota samaa tahtoa tehdä asiat kunnolla. Mutta vuoden Kiinassa olon perusteella voin sanoa saaneeni aivan eri käsityksen. Tahtoa ja taitoa kyllä on, mutta sen kohdistamisessa on vielä toivomisen varaa. Yleensä huomio kiinnitetään ulkokultaisuuteen ja siihen miltä asiat ensisilmäyksellä näyttävät.

(Kuvat on televisiosta räpsittyjä, joten laatu on vähän kehno.)

Breaking the Wall

Jiihaa! Iloinen tervehdys teille ystävät sekä kaikki blogiini eksyneet! Miao täällä kurkistelee piiiitkästä aikaa. Jo loppui nettisensuurin aika minunkin elämässäni, toistaiseksi ainakin. Ostin osuuteni ruotsalaisesta nettitunnelista, jonka suojissa voin ujuttautua läpi Kiinan mahtipontisen nettimuurin.



Juhlistamme tätä hetkeä edellisten Suomi-vieraidemme tuomalla Salmiakkikossulla. Mikä olisikaan miellyttävämpi hetki korkata pullo ja nostaa maljaa. Eläköön sananvapaus! Eläköön mielipiteen ilmaus! Eläköön vapaa tiedonkulku!



(Tämä lähikuva ei ole Kiinan muurista, mutta olisi laastin puuttumisen vuoksi ollut ehkä helpommin murrettavissa.)