Pingviiniparaati

Pitääpä minunkin tulla näyttäytymään tänne pitkästä aikaa, kun isäntä armollisesti kävi polkaisemassa homman taas käyntiin. Sen verran innokkaasti juttuja naputteli, että ei liene vaikea houkutella häntä vierailemaan täällä useamminkin. 

*****

Australian ainutlaatuinen eläinmaailma todellakin ihastutti meidät. Luonnossa elää vapaana jos minkälaista menijää. Villieläimiä on paljon, toisin kuin täällä Kiinassa, missä kaikki mikä liikkuu, on jo syöty. Runsas eläimistö näkyi myös liikennemerkeissä. Tiellä liikkujia varoiteltiin milloin minkäkinlaisista mönkijöistä, eikä autoilija juurikaan voi välttyä kohtaamasta tietä ylittävää villieläintä tai raatoa tien poskessa. Kunnon aussiautoihin onkin asennettu ns. "kengurupuskurit". 

Koala tosiaan oli karusta äänestään huolimatta ihastuttava, söpö karvapallero. Suloisimman eläimen tittelin vei silti minipingviini. Tuohon frakkiin ja valkoiseen paitaan sonnustautuneeseen 30 senttiseen taapertajaan pääsimme tutustumaan lähemminkin. Melbournen kupeessa sijaitseva Phillip Island on tunnettu suuresta pingviiniyhdyskunnastaan ja yleisölle onkin järjestetty mahdollisuus seurata pingviinien jokailtaista maihinnousua kalastusreissuiltaan, pesäkoloihinsa rantatörmän pöhelikköön. 

Pingviinit rantautuvat aina auringonlaskun aikaan, kun hämäryys luo sopivan turvan nousta mereltä. Seurantapaikalle piti saapua hyvissä ajoin ennen oletettua h-hetkeä. Rannalle kohti aavaa merta oli rakennettu katsomo tätä elävää luontodokumenttia varten. Kameroita eikä minkäänlaista kuvaamista sallittu, sillä salamavalojen räiske olisi taatusti säikäyttänyt pingviinit. Yleisön tuli myös pysytellä hiljaa. 

Noin tunnin päästä aurinko alkoi painua mailleen ja tarkkakatseinen saattoi huomata rantaveden tuntumaan uineet pingviinit. Päät pysyivät vielä turvallisesti veden alla. Joku rohkea uskalikko nosti päätään, tarkasteli tilannetta ja kohottautui pystyyn. Muutamia päitä nousi perässä ja kohta oli puolen tusinaa pingviiniä jonossa rantavedessä. Mutta hui ja molskis....! Vielä oli liian aikaista ja lauma pulahti takaisin veden suojiin. 

Yleisö odotti jännittyneenä ja kohta alkoikin pulpahdella pingviinejä pystyyn siellä täällä. Ne asettuivat hauskausti jonoihin ja etummaiset kärkkyivät rantavesissä lähtövalmiina. Välillä meni joillakin pupu pöksyyn ja ne sukelsivat hetkeksi takaisin turvaan veden alle. Kun tilanne oli todettu riittävän turvalliseksi, lähtivät jonot purkautumaan kuin yhteisestä sopimuksesta. Voi sitä vipellystä ja suloista vaappumista, kun pingviinit lähtivät hupaisassa etukenossa ylittämään rantahietikkoa kohti pesäkolojansa. Kyllä siinä yhdellä jos toisella meni askeleet sekaisin ja moni tömpsähti nenilleen, honteloihin jalantynkäsiin sotkeutuneena.  

Mereltä nousi koko ajan lisää pingviinejä ja jonot tuntuivat ihan loppumattomilta. Yleisö pääsi kulkemaan aidatulla korokepolulla yhtä matkaa näiden suloisten taapertajien kanssa ja seuraamaan vain reilun metrin päästä niiden hupaisan näköistä vaappumista kohti pesäkolojansa. Loppujen lopuksi pingviinejä laskettiin tulleen sinä iltana reilu tuhat. Eli aikamoisesta paraatista ja luonnon näytelmästä oli siis kyse. 

Tässä yleisön kulkureitti päiväseltään kuvattuna.

Pingviinien jäädessä touhuilemaan pesäkolojensa suojiin ja yleisön lähtiessä paikalta tuli kaikkien vielä kurkistaa autonsa alle. Jos vaikka joku taapertaja olisi tallustellut parkkipaikalle asti. Melko varmoja oltiin, että juuri meidän Hundain alle olisi pujahtanut joku viipottaja. Mutta harmi vain, ei ollut, tai toisaalta onneksi niin. Olisi nimittäin ollut suuri kiusaus kaapata tuollainen suloinen minipingviini mukaamme. 

Wimpatti Wompatti

Guest star jatkaa Miao:n blogissa tälläkin kertaa.

Jokainen on kuullut kenguruista ja koaloista, mutta Australian eläimet ovat myös paljon muuta. Kenguruiden söpöys ei näytä vakuuttavan paikallista väestöä, vaan he pitävät noita voimakaskoipisia pussieläimiä agressiivisinä, reviiritietoisina kiusankappaleina. Eniten kenguruja näkee teiden varsilla auton alle jääneinä, mutta toki niitä voi nähdä siellä täällä elävänäkin.

Eläimet jaksoivat ihmetyttää ja Australiassa jopa siili on puolen metrin mittainen. Koaloitakin näimme ihan luonnossa, enimmäkseen puiden oksilla nukkumassa nenä pyllyssä. Ihmekkös tuo, eläin kun nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa. Koala näyttä kyllä todella söpöltä (joskin hiukan tyhmän pulskealta) ja kaiken kaikkiaan onnelliselta eläimeltä. Mikäs siinä kun saa nukkua ruokapöydassä. 

Sana "koala" tulee aborginaalien kielestä ja tarkoittaa "ei juo". Koalat tosiaan eivät juo juuri laisinkaan, vaan saavat tarvitsemansa veden eukalyptuspuun lehdistä, joita ne mussuttavat kaiken hereilläoloaikansa. Kuulostaa ihan makealta elämältä. Vaikka koalat söpöiltä näyttävätkin, ei niiden ääni todellakaan ole mikään korvia hivelevä sulosävel, vaan ääntelee kuin sian ja virtahevon risteytys niin ikään. 

Kaikista pelottavin eläin ei suinkaan ollut myrkkykäärmeet tai hämähäkit, joita Australiassa toki on paljon, vaan uskokaa tai älkää, Emu. Se on ruma ja yhtä kalju kuin minä, mutta sen pää tuntui keikkuvan paljon korkeammalla. Aborginaalien tarina kertoo voimakkaasta linnusta, joka oli niin vahva, että pystyi lentämään paljon muita lintuja korkeammalla. Vahvuus ja sen mukana tuoma ylpeys kävi kuitenkin emulle kalliiksi, sillä eräänä päivänä se lensi liian lähellä aurinkoa ja poltti siipensä. (Muistuttaa aika paljon tarinaa Ikaruksesta, lienekö siinä jokin yhteys.) 

Ehkäpä juuri siitä suivaantuneena tämä lähes parimetrinen lintu pelotteli ainakin tätä turistia ja uskon muistavani ensitapaamisemme jonkin aikaa. Taisivat nämä kyseiset yksilöt pitää hauskaa kustannuksellani, sillä aivan sama mihin kuljin, niin kääntäessäni päätä tuijotti emu minua aina suoraan silmiin. Meinasi siinä jo usko loppua, kun kipitin munaravia etäämmäksi vain huomatakseni että siinähän emu seisoi taas vieressä, muljautellen silmäluomiaan jotka kätevästi sulkevat silmän alhaalta ylöspäin. Ei tullut kavereita minusta ja emuista.

Australiassa on luonnon- ja eläimien suojelu viety pidemmälle kuin missään käymässäni maassa. Kansallis- ja luonnonpuistoja on taajaan ja niitä arvostetaan. Parhaan esimerkin eläinsuojelusta antavat villieläinklinikat, joiden puhelinnumeroja löytyy teiden varsilta. Vierailimme yhdellä klinikalla ja pääsimme katsomaan, kun autoon törmännyttä papukaijaa operoitiin. Sairaalassa pyöri video, jossa hiirelle tehtiin leikkausta ja siellä oli toipumassa orpo 3-viikkoinen lepakko, jota täytyi syöttää 25 minuutin välein. Tilat oli hienot ja asialle omistautuneita ihmisiä kävi kertomassa kokemuksiaan eläinklinikasta ja sen tärkeydestä. Näin Kiinasta tulleelle tuli väkisinkin mieleen, että peltomyyrällä on siellä enemmän arvoa kuin pellon viljelijällä meidän tämänhetkisessä kotimaassa.

Loput eläimet, mitä emme luonnossa bonganneet, käytiin katsomassa sitten Healesvillen sanctuaryssa, joka on toiminut eläinten asialla jo 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien. Siellä oli taas jos jonkinlaista kulkijaa. Hampaan koloon jäi legendaarisen Tasmanian tuholaisen piilottelu. Turisti halusi nähdä tuholaisen, mutta tuholainen ei halunnut nähdä turistia. Joku toinen kerta kai sitten.

That's all folks!

Great Ocean Road

Postausta on toivottu monelta taholta, mutta inspiraatio päivittämiseen on ollut kadoksissa. Nyt päätimme yhdistää voimat ja puhaltaa uutta tulta hiipuneeseen hiillokseen. Tällä kertaa tekstin takana onkin Don. 

*****

Se on sitten virallisesti tehty. Nimittäin päiväntasaaja on ylitetty ensimmäistä kertaa. Ylitykseen ei meidän kohdalla kuulunut perinteisiä merimiesriittejä kuten kölin alta köydessä uittamista tai edes rommipullon juontia yhdellä kulauksella. Ylitys tapahtui kuluneen oloisella Boeing 737 koneella, China Easternin operoimalla lennolla. Päiväntasaajan ylittämisen juhlisen sijaan tyydyimme potkimaan toisiamme liian ahtaissa turistiluokan penkeissä, punaviinin turruttamana unen tapaisessa horteessa.

Australia on kaukana kaikesta ja jopa suora lento Shanghaista Melbourneen kestää lähes 12 tuntia. Mantereen koosta saa hyvän vertauksen liimaamalla Euroopan kartan sen sisälle. Ensivaikutelma Australiasta oli ehdottoman siisti, toimiva, ystävällinen, mutta mahdottoman kallis. Täytyy kuitenkin muistaa lähtömaamme, joten Suomesta lentävä tuskin pitäisi Australiaa erityisen kalliina, mutta allekirjoittaneet se pääsi yllättämään pahan kerran. Paikalliset kertoivat turismin kärsivän vahvasta aussidollarin kurssista. Suurin shokki on kuulemma USA:sta tuleville, sillä dollareiden 1:1 kurssi yllättää asiaan perehtymättömän.

Puolentoista päivän levon jälkeen alkaa matkan yksi etukäteen suunnitelluista retkistä. Alle kaapataan vuokrakärry. Kärry on tässä tapauksessa erittäin hyvä ilmaus, sillä Hyundai Gets 1,2 litran moottorilla ja automaattivaihteistolla ei ole ehkä juuri se auto, josta haaveillaan työpaikan kahvipöydässä miesporukalla.

Matkan kohde, Great Ocean Road, on maailman kuulu tie Melbournesta länteen, joka kulkee aivan rannikon tuntumassa lukuisine näköalapaikkoineen ja retkeilyreitteineen. Mittaa maisemaosuudella on 270 kilometriä. Se ei kuulosta paljolta, mutta jos on käynyt Norjassa, tietää että maantieteelliset asiat eivät ole aina ihan yksiselitteisiä. 

Great Ocean Road alkaa varsinaisesti Torquaysta, joka on varsinainen surffausteollisuuden piilaakso. Hieman Torquaysta länteen on Bells Beach. Kaikki jotka tuntevat klassikkoelokuvia, muistavat mahtipontisen loppukohtauksen elokuvasta Point Break (Myrskyn ratsastajat), joka kuvattiin kyseisellä beachilla. "Where am I gonna go, cliffs on both sides, paddle to New Zealand?" 

Biitsejä ja kalliomaisemia on Ocean Roadilla lähes kyllästymiseen asti, mutta yksi asia on huikaisevaisuudessaan ylitse muiden. Rannikolta aukeaa meri, jonka vastarannalla on etelämanner. Raivo joka merestä huokuu, koitui 1800-luvulla yli 50 laivan kohtaloksi ja rannikko sai nimekseen Ship Wreck Cost.

Maailman kuulu 12 Apostolia oli tottakai hieno kokemus, mutta omaksi kohokohdaksi jäi apostolien tuntumassa sijainnut kallio, johon aallot löivät raivolla mudostaen yli 10 metrin pärskeitä ja lopulta kastellen innokkaan turistin pahanpäiväisesti. Kuten olen aina sanonut, parhaista kokemuksista ei saa valokuvia.

Jatkuu...

 

12 Apostolia. Etualalla näkyy yksi romahtaneista.

Olet ollut liian kauan Suomessa kun...

Törmäsin netissä hauskaan aiheeseen, mistä ulkomaalainen tietää, että on ollut Suomessa liian kauan. Yhdistelin muutamaa eri listaa ja lisäsin vähän omaa näkemystä ja sain aikaan tällaisen kriteeristön.(Kävin siis kurkistelemassa hiljaiseloa viettävään blogiini näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Oi ihana, omituinen, tuttu ja turvallinen kotimaa. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!)

                          

* Mielestäsi on normaalia syödä lounas klo 11:00 ja päivällinen viideltä.
* Torstaisin tekee mieli hernekeittoa ja pannukakkua.
* Päivittäinen kahviannokseksi on vähintään 6 kuppia.

* Mennessäsi postiin, pankkiin tai apteekkiin, alat ensimmäiseksi etsiä jonotuslappua.
* Mielestäsi on normaalia jonottaa jonotuslapun saamista.
* Syvä huokaus on osa päivittäistä sanastoasi, samoin lausahdus "mmmh".
* Hiljaisuus on hauskaa.

* Olet aina ajoissa.
* Pienet myöhästymiset eivät enää ole hyväksyttäviä.
* Hermostut, jos bussi tai juna on kaksi minuuttia myöhässä.
* Mielestäsi on edesvastuutonta kävellä päin punaisia, vaikka näköpiirissä ei olisi yhtään autoa.

*Perjantai-iltapäivisin ei voi käydä liikeneuvotteluja.
* Ymmärrät, että luonnollinen osa liikeneuvotteluja on istua alasti kuumassa huoneessa ja hikoilla kylki kylkeä vasten.
* Mielestäsi 70 astetta saunassa on viileää, mutta 25 astetta ulkona on kuuma.

* Ventovieras joka hymyilee sinulle on a) hullu b) humalassa c) ulkomaalainen d) kaikki edellämainitut yhtä aikaa
* Mielestäsi on normaalia jatkaa kävelemistä, kun ventovieras kysyy sinulta jotain kadulla. 

* Olet oikeasti kiinnostunut siitä, kuka on Matti Nykäsen tämänhetkinen tyttöystävä/vaimo 

* Menet risteilylle a) ostaaksesi verovapaata viinaa b) ostaaksesi verovapaata olutta c) juhlimaan

* Työtoverisi pyytäessäsi sinua lasilliselle töiden jälkeen tiedät, että seurauksena on pitkä ilta ja armoton krapula seuraavana päivänä.

* 10 euroa leivoksesta ja kupista kahvia on mielestäsi käypä hinta.
* Tomaattilohkoa salaatinlehdellä voi kutsua salaatiksi.

* Vaatekaappisi koostuu 20 erilaisesta harmaasta ja mustasta.
* Pikkukengät ja tennissukat ovat hyväksytty yhdistelmä.
* Sukkia ja sandaalejakin voi käyttää yhtä aikaa.
* Urheiluhousut eivät ole pelkästään vapaa-aikaa varten, vaan myös melko muodollinen asu.

* Käytät lämpimiä vaatteita huhtikuussa, vaikka on 25 astetta lämmintä. Koska on huhtikuu.
* Käytät t-paitaa ja shortseja heinäkuussa, vaikka on vain 10 astetta. Koska on heinäkuu.
* 5 astetta tarkoittaa leutoa säätä.
* Kieltäydyt käyttämästä lakkia, vaikka ulkona on -20 astetta.
* Pakkassää ja lumi ei ole esteenä pyöräilylle.

* Laitat kätesi automaattisesti taskuun, kun kuulet kännykän soivan lähelläsi.
* Olet kiinnostunut uusimmista kännykkämalleista ja siitä, onko kännykkäsi viimeisimmän muodin mukainen.

* Kirkollisina pyhäpäivinä juodaan kännit.
* Jäät mieluummin kotiin juomaan, kuin että lähdet ravintolaan juomaan.
* Mielestäsi on normaalia mennä mökille keskelle metsää itikoiden syötäväksi ja juomaan viinaa.
* Mielestäsi on melko turvallista kävellä ydinkeskustan läpi perjantaiyönä kahdeltatoista
* Sunnuntaikävelyllä et hämmästy oksennuksista puistoissa ja tien varsilla. 
* Olet alkanut harrastaa sauvakävelyä.

* Sinulla on vain kaksi ilmettä: iloinen ja totinen.
* Halaaminen on tarkoitettu seksuaaliseksi esileikiksi.
* Olet ollut 4 vuotta kihloissa suunnittelematta naimisiin menoa.
* Vaimosi katsoo televisiota kun vahdit lapsia. 

* Olet alkanut elämään futuurissa. Rupeat odottamaan kesää jo jouluna ja toteat, että kesä on ohitse jo juhannuksena.
* Juot keltaista jaffaa, kun vatsasi on sekaisin.
* Sinusta on tulossa laktoosi-intolerantikko
* Olet alkanut pitämään salmiakista.

* Ymmärrät, että "En kommentoi" on osa poliittista keskustelustrategiaa.
* Olet vihdoin lakannut kysymästä luokaltasi "Onko mitään kysyttävää?"
*Näet alastoman ihmisen kieriskelevän lumessa, hätääntymättä hänen henkisestä tilastaan. 
*Suomalainen aikuiskaste: dipata jäiden lomasta itseään hyiseen veteen.
*Todellinen suomalaisuuden mittari: tehdä se vapaaehtoisesti uudelleen.

Nämä päivät pitäisi lailla kieltää

On päiviä jolloin ei kerta kaikkiaan huvita nousta peiton alta. Eilen oli juurikin sellainen päivä. Edellisillan hauskanpito kostautui kadotettuun huomiseen. Krapulat ovat aina olleet minulle ihan vihonviimeisiä olotiloja. Pari lasillista viiniä on ihan ok, mutta jos yhtään raja ylittyy, seuraavan päivän karma on jäädä vellomaan johonkin loputtomaan, psykedeeliseen välitilaan. Onneksi pystyn melko hyvin pakenemaan unimaahan, paitsi en ole varma onko se yhtään sen lohdullisempaa.

Pekingin ilma on ollut viime päivinä ihan pelottavan sakeaa! Saastelukemat ovat hiponeet ihan pilviä, liekö mitta-asteikko loppunut jo keskenkin. Karmaisevaa harmautta, jota melkein voi jo veitsellä leikata ja jonka aistimus ei tunnu pelkästään nenässä, vaan myös suussa. Urgh! (Päätös poismuutosta ensi keväänä oli taatusti oikea.) Mutta viime yönä satoi saasteet alas, narulla roikkuville pyykeilleni ja taivas on suorastaan sininen. Hetkeksi on taas valoa tunnelin päässä. Mutta hmmm, melkein tekisi mieli pestä pyykit uudelleen. Ei oikein houkuttais hypätä valmiiksi saastuneisiin kalsareihin... :/

.......

Kuvat ovat Guilinin Reed Flute -luolasta. Maankuoren liikkeet ja eroosio ovat aikaansaaneet  alueelle muutakin kuin kukkuloita. Luolien onkaloista paljastuu mahtavia kivimuodostelmia ja karbonaattikerrostumia, joiden värikkyyttä vielä korostetaan erilaisilla valoilla. Kieltämättä luolakierros oli kuin olisi astunut johonkin sadunomaiseen mielikuvitusmaahan. Nämä alemmat kuvat ovat muuten ylösalaisin. Oikeasti kivipiikit ovat luolan katosta roikkuvia tippukiviä.