Sanoja on nyt vaikea muotoilla. Haluan kuitenkin aiheesta mainita. Olen käännellyt maan historian sivuja vuosikymmenten taa. Monenlaisia tarinoita. Niin valitettavan tosia. Mieli on mietteliäs ja murheellinen. Tuntuu, että siitä kaikesta on vasta niin vähän aikaa. Menneisyyden jäljet näkyvät vielä. Ehkä ei niin täällä kaupungissa, mutta maaseudulla on vielä omat käytäntönsä. Koitan välttää aiheen tarkempaa käsittelyä. Se tuskin on kovinkaan bloginkestävää. Mutta kovin murheellinen olen Kiinan menneisyydestä ja kaikista niistä julmuuksista, mitä se pitää sisällään. (Ylläolevan kuvan voi klikata suuremmaksi...)
6 kommenttia:
Tuota tekstiä en kyllä enempää voisi lukeakkaan. Tuli jo pahaolo, miten julmasti ihmisä voidaan kohdella ja varsinkin puolustuskyvyttömiä vauvoja... Sairasta, surullista, käsittämätöntä... :-(
Nina, luin kirjan koko ajan toivoen, että se pian loppuisi. Se oli erään kiinalaistytön tarina ja ajattelin, että koska hän ja miljoonat muut ovat sen vallankumouksen tuskan kokeneet, niin tahdon kuulla hänen tarinansa. Minulle se oli kirja, jonka pystyin sulkemaan milloin halusin. Hänelle se oli elämä ja todellisuus, jota ei voinut paeta.
Kyllähän sitä tietää, että maailmassa on paljon pahaa, julmuutta ja käsittämätöntä raakuutta, mutta tällä tavoin se tulee niin paljon lähemmäksi, että se koskettaa omia tunteita. Vieläkin hetkittäin palaan tarinan tapahtumiin ja havahdun miettimästä tätä ihmiseloa ja sitä julmuutta mihin ihminen kykenee. Onneksi tämän kirjan tapahtumat ovat jo mennyttä. Mutta paljon on vielä olemassa jäänteitä siitäkin ajasta.
Näinhän se on, että asiat tuntuvat kaukaisilta, kunnes ne tulevatkin yllättävän lähelle autenttisilla paikoilla. Olen lähdössä kirjastoon, ja yritän saada kirjan tai parikin, joita en vuosi sitten saanut, kun Kiinan asiat alkoivat kiinnostaa enemmänkin.
Onhan ne asiat muuttuneet, mutta eipä se siirtolaisten elämä taida olla kovin yltäkylläistä nykyisinkään. Omat ns. ongelmat asettuvat kyllä oikeisiin mittasuhteisiin kun vähän raottaa muidenkin elämän esirippua.
Seija, se on kyllä niin totta, että omat ongelmat kutistuu aika pieniksi, kun katselee ympärilleen vähän laajemmin. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka etuoikeutettu sitä on, kun on syntynyt maahan, jossa vallitsee ihmisoikeudet. Perusturva on taattu ja ihmisellä on lupa ajatella ja jopa oikeus sanoa, mitä mieltä on.
Toivottavasti löysit kirjat mitä olit etsimässä.
Minä aloin nähdä kiinalaiset aika erilaisin silmin tuon kirjan luettuani. Jo minun ikäisetkin muistavat asioita vallankumouksen ajoilta. Surullista.
Vilijonkka, minäkin katson tätä kaikkea nyt eri silmin. Vaikka totuus tekee mielen surulliseksi, on silti hyvä olla asioista tietoinen. Vaikka lukemaansa ei hyväksykään, se silti avartaa ja auttaa ymmärtämään asioita laajemmin.
Lähetä kommentti