Jotenkin jo aamusta tuntui, että tämä on kyllä ihan menetetty päivä. Katselin ikkunasta sankkaan harmauteen ja vastapuolen talot hädin tuskin piirtyivät esiin. Pekingin ilmanlaatu on ollut uskomattoman huono jo monta päivää. Ulkona liikuskellessa tuntuu kuin olisi sukeltanut jonkin kalmaisen kauhuelokuvan kulisseihin. Olo on jotenkin varautunut, pälyilevä, ehkä jopa hivenen säikky. Voihan toki sumun seasta hypätä esiin vaikka mitä.
Ilma haisee kivihiilelle. Se on talven merkki. Lähiseudun hökkelikyliä on ruvettu lämmittämään. Ussakka ei voi kuitenkaan johtua pelkästään siitä, sillä jopa moottoritie on ollut suljettuna huonon näkyvyyden vuoksi. Ei kai siis ihme, että päätä särkee ja on huono olo.
Luin muuten taannoin tutkimusartikkelin, jossa oli laskettu kuinka paljon Kiinaan muuttaneen länsimaalaisen odotettu elinikä laskee parin vuoden maassa olon seurauksena. En muista tarkkaa tulosta, mutta taidettiin puhua kuitenkin vuosista. Se oli aika yllättävää, mutta nyt kun täällä asuu, niin en ihmettele niinkään. Toki syitä tuollaiseen tulokseen on monia, mutta saasteet vähintäänkin yhtenä merkittävimmistä.
No, eipä tämä päivä mennyt oikein putkeen muutenkaan. Mies oli palaamassa työmatkalta ja ilmoitti, että lento on myöhässä. Kuulemma ei ollut paluukone päässyt vielä edes lähtemään Pekingin kentältä. Liekö sumu syynä siihenkin? Jätin siis illallisen muhimaan uuniin ja sinnehän se sitten kärähti. No onneksi lento oli reilummasti myöhässä, niin ehdin tehdä uudet sapuskat. Paitsi että riisin keitin ensin liedelle. Jotenkin en ole sujut noiden kiinalaisten kaasuhellojen kanssa. Puurokin palaa aina pohjaan, eikä mitään voi oikein hauduttaa. Hö. Löytyisköhän täällä jotain Keittiö hallintaan -kurssia?!
Ilma haisee kivihiilelle. Se on talven merkki. Lähiseudun hökkelikyliä on ruvettu lämmittämään. Ussakka ei voi kuitenkaan johtua pelkästään siitä, sillä jopa moottoritie on ollut suljettuna huonon näkyvyyden vuoksi. Ei kai siis ihme, että päätä särkee ja on huono olo.
Luin muuten taannoin tutkimusartikkelin, jossa oli laskettu kuinka paljon Kiinaan muuttaneen länsimaalaisen odotettu elinikä laskee parin vuoden maassa olon seurauksena. En muista tarkkaa tulosta, mutta taidettiin puhua kuitenkin vuosista. Se oli aika yllättävää, mutta nyt kun täällä asuu, niin en ihmettele niinkään. Toki syitä tuollaiseen tulokseen on monia, mutta saasteet vähintäänkin yhtenä merkittävimmistä.
No, eipä tämä päivä mennyt oikein putkeen muutenkaan. Mies oli palaamassa työmatkalta ja ilmoitti, että lento on myöhässä. Kuulemma ei ollut paluukone päässyt vielä edes lähtemään Pekingin kentältä. Liekö sumu syynä siihenkin? Jätin siis illallisen muhimaan uuniin ja sinnehän se sitten kärähti. No onneksi lento oli reilummasti myöhässä, niin ehdin tehdä uudet sapuskat. Paitsi että riisin keitin ensin liedelle. Jotenkin en ole sujut noiden kiinalaisten kaasuhellojen kanssa. Puurokin palaa aina pohjaan, eikä mitään voi oikein hauduttaa. Hö. Löytyisköhän täällä jotain Keittiö hallintaan -kurssia?!
Tällaista mehevää kanapataa, runsaassa, ihanan keltaisessa curry-kastikkeessa. Nam.
4 kommenttia:
Ei varmaankaan kiva tunne,että on saastetta niin paljon ympärillä.Venezuelassa,Caracasissa mietitytti tuollainen myös,sillä kaupungin (joka on ikäänkuin altaassa vuorten ympäröimänä) päällä oli usein harmaa iso saastepilvi,ja monet ajoivat tosi ikivanhoilla autoilla ,jotka saastuttivat takuulla,bussien kanssa oli sama juttu.Täälläkin on aivan liikaa autoja täällä keskisessä Israelissa, mutta ei onneksi ihan kauhean saastunutta sentään.
Nuo ilmansaasteet olivat kyllä ehdottomasti huonoin asia Kiinassa. Ei edes juoksulenkille voinut lähteä, eikä muutenkaan tehnyt mieli ulkoilla siinä kivihiilen katkussa.
Toivottavasti ei tullut suurempia terveydellisiä haittoja kiinavuosista...
Jostain luin, etta muutaman Kiinan vuoden EI pitaisi lyhentaa elinikaa tai vaikuttaa muutenkaan terveydentilaa huonontavasti. Mikali jotain huononnuksia on, ne korjautuvat kun muutetaan parempaan ilmastoon. Toivotaan nain =)Tosin taalla Shanghaissa ilmanlaatu on parempi kuin Pekingissa, vaikka talla hetkella nakyvyys on meillakin ihan nolla.
MiaO, kuinka kauan olette viela Pekingissa?
Yaelian, voin kuvitella tuon Caracasin tilanteen, kuinka vuorten ympäröimässä laaksossa saastepilvi vain jämähtää paikoilleen. Ja voi sitä katkua mikä vanhoista autoista usein pöllähtää. Pekingissä henkilöautokanta on suhteellisen uusi, olihan tämä vielä 80-luvulla polkupyöräkaupunki. Mutta se on enää kaukainen muisto vain. 1200 uutta autoa ilmestyy liikenteeseen joka päivä. Hurjaa!
Nina, kyllä, saasteet on ehdottomasti kurjin asia Kiinassa. Samaa olen minäkin joutunut miettimään, että viitsiikö aina edes lenkille lähteä. Toivotaan ettei teille jäänyt mitään terveydellisiä haittoja. Expateille suurin vaara täällä kuitenkin on liikenne. Miten muuten olette kotiutuneet takaisin kotimaahan? Täytyypä käydäkin kurkistelemassa blogiisi.
Tarja, kiinnostuin itsekin siitä artikkelista, minkä taannoin luin, mutta en kuollaksenikaan muista enää mistä sen luin, enkä googlettamalla onnistunut sitä enää löytämään. Sen sijaan löysin kyllä tietoa, että asiantuntijat ja lääkärit ovat montaa mieltä Kiinassa asumisen terveysvaikutuksista expateille. On niitä, jotka eivät ole niinkään huolissaan, kuin myös niitä, jotka toteavat että sillä selvästi on merkitystä.
Mutta tätä omaa lähipiiriä kun seuraa ja kuuntelee, niin varsinkin jos ihmisellä on taipumusta hengitystiesairauksiin, niin ne tuppaavat pahenemaan täällä. Ja yksi tuntemani expat-puoliso sai kotiinviemiseksi astman.
Törmäsin myös tietoon, että Kiinan hallitus on myöntänyt WHO:n tekemän arvion, että 750 000 kiinalaista kuolee vuosittain ennenaikaisesti saasteiden vuoksi. Ongelmaa siis tuskin voi ihan kintaallakaan viitata.
Mieheni parivuotinen työsopimus loppuu ensi keväänä. Vielä emme tiedä jatkosta, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että töitä olisi tarjolla pitempäänkin. Silti emme tiedä jäisimmekö, vaikka mahdollisuus olisi. Asioissa kun on aina monta puolta.
Lähetä kommentti