keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Great Ocean Road

Postausta on toivottu monelta taholta, mutta inspiraatio päivittämiseen on ollut kadoksissa. Nyt päätimme yhdistää voimat ja puhaltaa uutta tulta hiipuneeseen hiillokseen. Tällä kertaa tekstin takana onkin Don. 

*****

Se on sitten virallisesti tehty. Nimittäin päiväntasaaja on ylitetty ensimmäistä kertaa. Ylitykseen ei meidän kohdalla kuulunut perinteisiä merimiesriittejä kuten kölin alta köydessä uittamista tai edes rommipullon juontia yhdellä kulauksella. Ylitys tapahtui kuluneen oloisella Boeing 737 koneella, China Easternin operoimalla lennolla. Päiväntasaajan ylittämisen juhlisen sijaan tyydyimme potkimaan toisiamme liian ahtaissa turistiluokan penkeissä, punaviinin turruttamana unen tapaisessa horteessa.

Australia on kaukana kaikesta ja jopa suora lento Shanghaista Melbourneen kestää lähes 12 tuntia. Mantereen koosta saa hyvän vertauksen liimaamalla Euroopan kartan sen sisälle. Ensivaikutelma Australiasta oli ehdottoman siisti, toimiva, ystävällinen, mutta mahdottoman kallis. Täytyy kuitenkin muistaa lähtömaamme, joten Suomesta lentävä tuskin pitäisi Australiaa erityisen kalliina, mutta allekirjoittaneet se pääsi yllättämään pahan kerran. Paikalliset kertoivat turismin kärsivän vahvasta aussidollarin kurssista. Suurin shokki on kuulemma USA:sta tuleville, sillä dollareiden 1:1 kurssi yllättää asiaan perehtymättömän.

Puolentoista päivän levon jälkeen alkaa matkan yksi etukäteen suunnitelluista retkistä. Alle kaapataan vuokrakärry. Kärry on tässä tapauksessa erittäin hyvä ilmaus, sillä Hyundai Gets 1,2 litran moottorilla ja automaattivaihteistolla ei ole ehkä juuri se auto, josta haaveillaan työpaikan kahvipöydässä miesporukalla.

Matkan kohde, Great Ocean Road, on maailman kuulu tie Melbournesta länteen, joka kulkee aivan rannikon tuntumassa lukuisine näköalapaikkoineen ja retkeilyreitteineen. Mittaa maisemaosuudella on 270 kilometriä. Se ei kuulosta paljolta, mutta jos on käynyt Norjassa, tietää että maantieteelliset asiat eivät ole aina ihan yksiselitteisiä. 

Great Ocean Road alkaa varsinaisesti Torquaysta, joka on varsinainen surffausteollisuuden piilaakso. Hieman Torquaysta länteen on Bells Beach. Kaikki jotka tuntevat klassikkoelokuvia, muistavat mahtipontisen loppukohtauksen elokuvasta Point Break (Myrskyn ratsastajat), joka kuvattiin kyseisellä beachilla. "Where am I gonna go, cliffs on both sides, paddle to New Zealand?" 

Biitsejä ja kalliomaisemia on Ocean Roadilla lähes kyllästymiseen asti, mutta yksi asia on huikaisevaisuudessaan ylitse muiden. Rannikolta aukeaa meri, jonka vastarannalla on etelämanner. Raivo joka merestä huokuu, koitui 1800-luvulla yli 50 laivan kohtaloksi ja rannikko sai nimekseen Ship Wreck Cost.

Maailman kuulu 12 Apostolia oli tottakai hieno kokemus, mutta omaksi kohokohdaksi jäi apostolien tuntumassa sijainnut kallio, johon aallot löivät raivolla mudostaen yli 10 metrin pärskeitä ja lopulta kastellen innokkaan turistin pahanpäiväisesti. Kuten olen aina sanonut, parhaista kokemuksista ei saa valokuvia.

Jatkuu...






 
















12 Apostolia. Etualalla näkyy yksi romahtaneista.










3 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Moikka pitkästä aikaa!
En ole ennättänyt blogeja juuri käydä lukemassa, mutta nyt pitää ihan kommentoida :-D

Me rakastuttiin Australiaan. Great Ocean Roadilla aivan mahtavat maisemat!!! Valitettavasti ei päästy loppuun saakka näiden tenavien kanssa, vaan noiden Apostolien jälkeen käännyttiin kohti sisämaata ja isompaa tietä takaisin Melbournen "kotiin" :-)

MiaO kirjoitti...

Moi Nina, pitkästä aikaa tosiaankin! Minäkin olen ollut niin katveessa, etten ole blogia päivitellyt, enkä juurikaan täällä blogistaniassa liikuskellut. Mutta jospa sitä nyt taas virkistyisi, kun tuo isäntä innostuksissaan väänsi muutaman postauksen ja potki meikäläistäkin persuuksille. :D

Vai ootte tekin ajaneet ja päässeet kokemaan Ocean Roadia! Se on kyllä kerrassaan huikea! Meillä tuli sen jälkeen suorastaan henkinen maisemakrapula, kun tuolla taipaleella nähtiin niin paljon, ettei sen jälkeen mikään meinannut tuntua enää miltään. Noiden apostolien jälkeen oli vielä upeita paikkoja, mutta mielestäni huikeimmat kalliot ja näköalapaikat aika lailla niiden tuntumassa.

Australialle tosiaan on helppo menettää sydämensä. Sen luonto kun on niin uskomattoman kaunis ja ihmeellinen.

Rusina kirjoitti...

Wow! Olipa ihania näkymiä ja mielenkiitoisia karvapalleroita näissä postauksissa. Kiva kun olet jälleen kirjoitellut kuulumisia =)