Yleensä kotipihaa vartioi koira tai jokin elektroninen vekotin ja aika hämmentävää onkin, kun vastaan hyökkää kovaääninen ankka- ja hanhilauma. Hyvin ovat reviiritietoisia nämä kaakattajat. Ja taatusti pitävät odottamattomat tunkeilijat loitolla, varsinkin tällaiset mokomat koirantaluttajat ja hännänheiluttajat.
Kaula pitkällä, nokka pystyssä, päättäväisesti tepastelee lauma lättäjalkoja. Välillä suivaantuvat ihan uhittelemaankin ja tekevät selväksi, että parempi olisi kai valita toinen reitti. Peräännymme nöyrästi ja jäämme katselemaan kauempaa, kun toinen ruskeaveriköistä ottaa suunnan kohti tien toisella puolella olevaa lampea. Muu lauma seuraa nätisti perässä.
Aika jännä sinänsä, kun lauma ei ole pienentynyt näiden parin kuukauden aikana, mitä olemme täällä asuneet. Voisi hyvinkin olettaa, että aika ajoin olisi jonkun kohtalona päätyä "Pekingin ankaksi" ruokapöytään. Mutta nämä ankat ja hanhet taitavat olla ihan aidosti lemmikkejä. Joka ilta ulkoiluttaa kiinalaismummo laumaansa korttelin ympäri. Ankat ja hanhet tepastelevat uskollisesti perässä, vieläpä nätisti jonossa.
9 kommenttia:
Tunnetusti ärhäkkää väkeä nuo hanhet eli hatunnosto rohkealle paparazzille. Hauska postaus! Etenkin Pekingin ankka sai hymyn huulille.
Kiitos kommentista! Juu, varsin sähäkkää sakkia nämä hanhet. Mutta kiva on niiden touhuja seurata, vähän kauempaa siis.. Kamerassani taitaa olla ihan hyvä zoomi, sillä ihan noin lähelle ei hanhet minua päästäneet.
Otsikon nimi vaihtui mieheni ideasta "Hanhivaaraksi". Sehän passaa kuin nenä päähän. :o)
Aikamoisia kaulansa ojentelijoita nuo hanhet! Hyökkäilevät linnut ovat pelottavia.. Vaikka en lintukammosta kärsikään, niin tuommoista laumaa varmaan väistäisin -ja nopeasti :)
Hihittelysta en meinaa saada loppua! ;o)
Mua on joskus puraissut (kylla, puraissut!!!) musta joutsen. Kamalia nekin. Sama hyokkays - geeni niilla varmaan kuin noilla lemmikkihanhilla. Ei mitaan lempeaa noissa - kuvista tulee hyvin lapi heidan arhakkyys! :)
Rauhallisia koirantalutus lenkkeja toivotellen!
Piparminttu, juu kyllähän tuota laumaa joutuu väistämään, vaikkei lintukammoinen olisikaan. Kovin vaan ovat laajalti omineet reviiriä, kun kadun ovat blokanneet ja läheisen lammen merkanneet :)
M´man, voi hurjaa, miten sinua on joutsen päässyt puraisemaan?? Et kai vain ollut kamerasi kanssa liian lähelle menossa, kuten minä? ;)
Minulle nimittäin kerran sattui hassu tilanne, kun eläintarhassa menin papukaijaa kuvaamaan. Koitin saada kaijan kunnolla kuvaan ja taisin siinä zoomiani verkon raosta tunkea. Niin kaijapa nappasi nokallaan zoomista ja minähän säikähdin ja hämmennyin ihan totaalisesti. Ja papukaija ei käkätykseltään meinannut saada loppua. Se oikeasti nauraa käkätti ja sai naurun tarttumaan seuralaisiini. Minä siinä nolona nuolin haavojani... Vahingonilo on paras ilo, näköjään linnuillakin :DD
Toivottavasti koiranulkoilutus sujuu rauhallisemmin, kun välttelee hanhien reviiriä, eikä itsekään ole aina nokkaansa joka paikkaan työntämässä. ;)
Voi miten suloista ulkoiluttaa ankkoja ja hanhia. Ei ole kyllä mikään tuttu näky entuudestaan tollanen. Voin kyllä kuvitella, että noita saa kyllä väistää, sen verran kunnianarvoista porukkaa ne näyttää olevan.
Kivoja kuvia ja tosi hauska postaus.
Itkupilli, mummon perässä taapertava ankkajono on kyllä tosi hellyttävä näky. Vielä kun mummo niille juttelee jollain hassulla kielellä, niin että ankat vastailevat. Sitä näkyä pysähtyy kyllä hymyssä suin sivusta seuraamaan. :)
AIVAN ihania kuvia..
Johanna: Vielä kun sais napattua sellaisen kuvan, missä se mummo edellä ja ankat perässä :D
Lähetä kommentti