Tänäänpä se sitten alkoi, kiinankielen opiskelu. Kolme tuntia kahdesti viikossa. Sillä tahdilla tässä nyt mennään. Ryhmä on oikein mukavan tuntuinen, neljä naista minun lisäkseni, kukin eri puolelta maailmaa.
Opettajamme on ihastuttavan pirteä ja innoittava nuori nainen, nimeltä Pang. Oikein on pätevän tuntuinen ja perusteellinen. Kovasti meitä ryhmäläisiä huvitti, kun kielen kannat ei meinaa kääntyä kiinalaisittain, ei sitten millään. Ääntäminen ei ole verrattavissa mihinkään tuntemaani kieleen. Heti ensimmäisen tunnin oivallus oli, että haaasteellista tulee olemaan, hyvin hyvin haasteellista...
Ärräähän kiinankielessä ei ole. Tai tavallaan on, mutta hyvin heikko, melkein olematon. Sen ääntäminen lähestulkoonkaan oikein oli tällaiselle suomalaisen ärrän päräyttäjälle se kaikkein haastavin paikka. Espanjattarelle taas puhtaan y:n lausuminen oli hankalaa, samoin brittirouvalle. Meinasi tulla jyy:tä ja y:n ja u:n sekoituksia, mutta ei millään suomalaisittain tuttua y niin kuin Yyteriä. Jännä huomata, miten oma äidinkieli vaikuttaa siihen, mikä on kellekin helpompaa ja mikä vaikeampaa. Mutta kiinankielen ässistä ollaan kyllä kaikki samaa mieltä. Eihän niitä meinaa erottaa edes korvakuulolla, saatikka sitten osaisi niitä omassa suussa muodostaa. Huh huh, ja shuzzshiunatkoon!
Vielä tuohon ärrään palaten. Kiinalaiset ovat siis "ärrävikaisia". Joitakin näistä ulkomaisten hienoista asuinalueiden nimistä on kiinalaisten vaikea ääntää. Meidan asuinalueemme on Merlin Champagne, eli kiinalaisittain Meilin. Tuossa vieressa on Rits Garden, joka ehkä hyvinkin on saatettu tarkoittaa Rich Gardeniksi, mutta kiinalaisittain se on Lits. Eli englannin nykyslangin mukaan siellä asuu humalaisia. Hauska juttu sinänsä. Se siitä rikkaudesta ja loistosta siis.
2 kommenttia:
Ni hao, löysin blogisi juuri muutama minuutti sitten. Olen pari kertaa käynyt Kiinassa ja opettelen Kiinan kieltä enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Vaikuttaa siltä, että sinun tapasi oppia on tehokkaampi kuin minun ;) Huomasinhan sen itsekin, että kieli kummasti aktivoitui siellä suunnalla. Mukava lukea kokemuksiasi. Kiinan kielen opettelu on dementian karkoitusta parhaimmillaan ja itselleen nauraminen pidentää ikää monta vuotta. 3 vuotta opetellut enkä vieläkään osaa ääntää numeroa 4 oikein ja arvaapa huviksesi osaanko kertoa ikääni ollenkaan tällä hetkellä. Olen hengessä mukana :)
Ni hao! Olipas kiva, kun eksyit tänne :) Tervetuloa mukaan kurkistelemaan! Sanoitpas hauskasti tuosta kiinan kielen opettelusta :DD Olen ihan samaa mieltä. Opettaja koittaa sinnikkäästi näyttää mallia, miten ne vaikeimmat s-äänteet syntyy, ja minä koitan suhista ja sössötellä, niin että sylki suusta lentää :/ Voi voi, välillä epätoivoisesti vain tuhisen. Tuntuu, että kieleni ei yksinkertaisesti pysty taipumaan samalla tavalla, vaikka kuinka rautalangan kanssa vääntäisin :( Mutta lohdullista vaiko sittenkin lohdutonta kuulla, että kolme vuotta ei vielä riitä oikein ässien irroitteluun. :/
Lähetä kommentti