sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Harmaa, harmaampi, harmain


Päätöksemme kotiin paluusta tuntuu aina vain oikeammalta. Olkoonkin, että täällä voi viettää taloudellisesti hedelmällisempää elämää. Ulkona syöminen on edullista, jokaista penniä ei tarvitse laskea, ja rahaa jää vielä matkailuunkin. Silti olemme hyppäämässä tyhjän päälle, Suomessa kun ei kummallakaan ole töitä tiedossa. 

Olemme hylänneet kaikki tarjoukset Kiina-elämän jatkon suhteen, vaikka taloudellisesti se on kuin ampuisi itseään jalkaan. Ehkä jotkut pitävät meitä tyhminä, luopua nyt etuoikeutetusta asemasta ja shamppanjabrunsseista silloin tällöin. Mutta asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia, vaan ne voivat olla hyvinkin harmaita. Katsokaa nyt näitäkin viime päivien kuvia. Tänäänkin koiralenkillä käytyä tuntui kuin olisi norttiaskin vetänyt.  














Vaikka Suomeen palaamisessa on omat miinuksensa, on luonnon puhtaus ja ilman raikkaus suurimpia vaikuttajia päätökseemme. Elämästä ei myöskään kulu leijonan osaa taksin takapenkillä ruuhkissa nyhjöttäen. Asiat sujuvat keskimäärin jouhevammin ilman, että jokaisen vähäpätöisenkin asian vuoksi on säädettävä tolkuttomasti. Ihmiset puhuvat ymmärrettävää kieltä, ja muutenkin heidän aivoituksiaan on helpompi käsittää.

Monia muitakin miinuspuolia tänne Pekingiin ja Kiinaan liittyy, mutta haluan nostaa esille vielä yhden. Nimittäin sen, että yksinkertaisessa kaupankäyntitilanteessakin joutuu epäilemään tulleensa huijatuksi, tai että kadulla lähestyvien ihmisten motiiveja alkaa vaistomaisesti epäillä. Kun joku lähestyy hymyillen ja mukavia jutellen, on ensimmäinen ajatus, mitä se minusta haluaa, mitä se haluaa myydä tai millä tavoin huijata. Se on oikeastaan aika raskasta, kun lähestulkoon kaikki suhteet paikallisiin täällä perustuu jonkinlaiseen rahalliseen hyötyyn. Jatkuva epäileminen ja varpaillaan olo on itse asiassa aika surullista. 

Todennäköisesti aika kultaa muistot ja Kiina-elo näyttäytyy tulevaisuuden muistoissa antoisana, kokemusrikkaana ja mielenkiintoisena väriläikkänä. Sitä se osaksi on ollutkin. Nyt vain tuntuu, että kiinnitämme enemmän huomiota niihin haittapuoliin. Se kai kertoo siitä, että aikamme tässä maassa on kypsä ja on aika lähteä. 

Vielä on reilu kolme kuukautta, kunnes pakkaamme kamamme ja suljemme oven. Aika kuluu varmasti nopeasti. Työkuviot on hoidettava loppuun, on myös mietittävä mitä konkreettista täältä haluaa viedä mukanansa ja hankittava ne. Viime hetken mattimyöhäisiäkin on tulossa vieraiksi melko liuta. Nähtäväksi jää, miten käy haaveilemani Tiibetin reissun.. Sillä kun alkaisi olla kohta jo kiire. 

6 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Ymmärrän täysin teidän päätöksen.

Kyllä se aika kuultaa muistot, mutta siitä huolimatta en enää muuttaisi enää Kiinaan, varsinkaan lasten kanssa.

Kiina teki meistä luomuruoan ja puhtaan ilman faneja, sekä lisäaineiden karttajia. Täällä on hyvä olla. Tietää, mitä syö ja tietää, mitä hengittää.

Sorry, en ole saanut vastattua siihen sun taannoiseen kysymykseen tästä Suomeen paluusta. Voisi sanoa, että olen vähemmän stressaava ihminen ;-)

Päivi kirjoitti...

Sinulla on ihan samat fiilikset kuin itselläni oli loka- marraskuussa, kun shanghainelämämme veteli viimeisiään. Allekirjoitan kaikki tunteesi!

Hassua, kuinka sitä vieläkin, Suomeen palattua, kaipaa tukea toisten mietteistä omalle päätökselleen palata Suomeen, vaikka mahdollisuutta jäädä tyrkytettiin kovastikin. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä! Mutta välillä tuntuu, ettei kukaan oikein ymmärrä, miksi tuolta shampanjabrunssien, unelmalomien, kodin-/lastenhoitajien, halvan elintason maasta haluaa pois!

Loppuajasta nauttii ihan uudella tavalla, kun tietää, että lähtee pian pois. Ne huonotkin asiat alkavat yllättäin näyttää aika hyvältä :) Joten nautikaa siitä!

MiaO kirjoitti...

Hei Nina! Kyllä minullakin on tunne, että aika kultaa muistot ja niissä tulee taatusti näyttäytymään saasteverhon takaa myös ne muunlaiset kokemukset. Ihan varmasti. :)

En ihmettele ollenkaan, että Kiina-elo sai teidät kiinnostumaan luomusta yms. terveellisestä. Luomu on ruvennut kiinnostamaan minuakin. Toisaalta mietin, että täältä katsottuna Suomessa kaikki on luomua.

Kiva kuulla, että Suomeen palattua stressi on vähentynyt. Itse en niinkään kanna stressiä, huolta kylläkin. Ja sen toivoisin hälvenevän.


Päivi, kylläpä jaat samoja ajatuksia. Kävin kurkistelemassa Shanghain elämään ja ihan samalta ussakalta näytti maisemat sielläkin. :/ Käyn myös ajan kanssa lukemassa teidän muuttopuuhista ja niihin liittyvistä ajatuksistasi.

Tuo on varmasti totta mitä kirjoitit, että loppuajasta nauttii ihan eri tavalla. Kun päätös lähtemisestä on tehty ja päivät täällä vähenee, voi moniin asioihin suhtautua jotenkin, hmmm, rennommin ja pitkämielisemmin. Asiat ja tapahtumat kokee jotenkin irrallisemmin, kuin etäämmältä katsoen.

Toisaalta en voi väittää, etteikö nämä saastepäivät minua ahdistaisi. Mutta vielä enemmän ne ahdistaisivat, jos päätöksemme olisi ollut toinen.

Anonyymi kirjoitti...

Toivon,että molemmat löydätte mukavaa työtä koti-Suomessa. Elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin työ.Aika kultaa muistot ja ulkomailla asumisesta jää paljon hyviä muistoja.Lisbet,luppakorva kera samanrotuisen (12 vk)pikku-luppakorvan.

Tarja kirjoitti...

Tuttuja ajatuksia =) Päätöksenne palata Suomeen on aivan varmasti oikea.
Jokainen poimii Kiinassa asumisesta ne parhaat puolensa ja eri ihmisillä sitten taas tökkii eri jutut. Itselläni ne asiat jotka tökki eivät olisi korjaantuneet mitenkään. Niin kuin esimerkiksi nuo saasteet. Huoli omasta tai läheisten terveydestä on aika masentava päivittäinen ajatus.

Mutta, aika (saattaa) kullata muistot, sitä odotellessa ;) Tsemppiä viimeisiin kuukausiin!

MiaO kirjoitti...

Lisbet, totta. Työ ei ole se ainoa, eikä edes tärkein asia elämässä. Mikäli olisi, mieheni tuskin valitsisi tällaista urallista itsemurhaa. Kyllä töitä tekevälle riittää, niin että toimeen tulee, vallankaan kun ei käy turhan ronkeliksi.

Voih, mitkä ihanat pentuajat siellä onkaan meneillään! Nauttikaan niistä! Ne on kaikessa suloisuudessaan kyllä parhautta! :)

Tarja, kiitos ajatuksistasi ja tsempeistä! Toivottavasti aika kultaa teidänkin Kiina-muistoja. Saasteisuutta tuskin tarviikaan kullata, sehän on vain surullinen fakta, mutta niitä muita. ;)