Matkalla

Miten miellyttävä tunne, olla menossa jonnekin. Aina viime vuosiin asti olen ollut pikemminkin paikallaan pysyvä kotihiiri, tyytyväinen lähinurkkiin ja tutun turvallisiin kuvioihin. Mutta Kiinan myötä minussa on avautunut uusia ovia ja henkiin on herännyt palava innostus tutkia paikkoja sekä nähdä ja kokea kaikkea uutta. Reppureissun aikana koin oivalluksen, joka tuntuu kutkuttavana levottomuutena jaloissa. Olen tainnut tavoittaa piilossa pysytelleen sisäisen antropologini.




Juna oli parikymmentä vaunua pitkä ja hardsleeper-vaunut oli ahdettu täyteen makuupaikkoja. Väkeä oli kolmessa kerroksessa ja ylimpään petiin olikin melkoinen kapuaminen. Positiivisena yllätyksenä oma peitto ja tyyny sekä petivaatteiden puhtaus.

Selän oikaisemisen lisäksi oli mahdollisuus istua kapealla käytävällä seinästä taitettavalla istuimella ja katsella ohikiitäviä maisemia. Taakse jäivät vuoret Pekingin kupeessa, matalat käppyräkattoiset talot ja pelloilla työskentelevät, tummaksi paahtuneet viljelijät sekä aaseiksi ja muuleiksi tunnistettavat vetojuhdat.

Reilun kuuden tunnin matkan aikana junan käytävää pitkin työnnettiin monenlaista myyntikärryä. Tarjolla oli purtavaa, lämpimästä juna-ateriasta lähtien. Siinä samalla kaupattiin karttoja, koruja kuin kolmiulotteisia kuviakin. Kaupantekijäkansalta ei jää tilaisuudet käyttämättä. Ja eipä silti, etteikö kannattaisi. Sorruinpa minäkin ostamaan 3D-kuvan, mitä en varmaan koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi. Päätyköön sitten vaikka kesämökin vessan seinään.






Junan jyskyttäessä tasaisesti ja vaunujen kitistessä raiteilla oli aikaa havannoida ja aistia menemisen tunnelmaa. Moni kävi pitkällensä ja kulutti matkansa päiväunelmilla.

Katon rajassa maatessani uppoudun minäkin omiin ajatuksiini. Mihinkähän nämä kiskot meidät johtaa? Millaista on määränpäässä? Aika ajoin ajatukseni katkesivat naapuruston kuorsauksiin. Välillä myyntikärryä työntävä henkilökunta herätti kaupusteluhuudoillaan.

Ikkunasta ulos katseleva tyttö hytkyy hänkin junan rytmissä. Millaisia ajatuksia kätkeytyy tuon katseen taakse? Minne hän on menossa? Minne kiharatukkainen kiinalaisnainen on viemässä ikääntyneitä vanhempiaan? Entäpä minne sinä olet menossa?

Junassa ompi tunnelmaa...

Matka Datongiin ja takaisin. Ensimmäinen junakokemukseni Kiinassa. Ei suinkaan niin hurja, kuin mitä olin kuvitellut. Itse asiassa matkustaminen oli varsin miellyttävää, mikäli ei anna hienoisen ahtauden häiritä. Ennakkokäsitykseni pohjautuikin osittain tähän taannoin näkemääni videonpätkään. Youtube on täällä boikotissa, joten en pääse tsekkaamaan toimiiko linkki. Kiinassa asuvat voivat kurkistaa juna-aseman meininkiä snakeme.netin kautta.

edit. Mervi tarkkaavaisena oli hoksannut, että video onkin Japanista.

Onnea voittajille!

Reissu on tehty! Monenlaista tuli nähtyä, nähtävyyksiä ihmeteltyä ja kotiin tuomisiksi repun täydeltä uusia kokemuksia. Kuvia tuli räpsittyä, joten teille lukijoille on tiedossa tirkistelypaikkoja ja jutunpoikasia sieltä sun täältä.

Mutta nyt asiaan! Mikäs olisikaan nyt jännittävämpi tapa aloittaa uusi viikko, kuin suorittaa sadannen Kiina-postauksen juhla-arvonta. Kiitos kaikille osallistujille, oli kutkuttavaa huomata blogilaatikossa 14 kommenttia ja osa ihan uusia tuttavuuksiakin.

Palkintona Miaon poppoon tärkein vientiartikkeli, Tiikeribalsamilaastarit, lukuisia kiinalaisia yrttejä sisältävä kiputeippi. Tuote on itseään telovan jalkapalloilijaveljeni urallisen kehityksen kulmakivi, sekä akuutteja ja kroonisia lihas- ja jäsenvaivoja potevien suosikki. Lisäksi arvontapakettiin kuuluu vihkonen paikallista paperinleikkuutaitoa eläinradan 12 merkin teemalla, perinteinen kiinalainen solmu yhdistettynä Feng shui- härpättimeen sekä koristeellinen bambukampa, joka pakkauksen ohjeen mukaan ei pelkästään avaa takkuja, vaan tuo helpotusta niin päänsärkyyn kuin unettomuuteenkin, sekä virkistää mielen ja auttaa näkemään ja kuulemaan hyvin.



Arvontamaljana toimii Oonan ruokakuppi, joten arvonta saa sen myötä myös virallisen ja karvaisen valvojan. Koskapa olen iloinen runsaasta osanottajamäärästä, arvotaankin kaksi palkintopakettia. ...Jännitys tiivistyy, käsi kolisee kulhossa, valvoja-onnetar tarkkailee tilannetta toivoen että kulhoon ilmestyisi jotain syötävää.



Sokkona sormiini tarttuvat laput Savu ja Pensastasku. Onneksi olkoon voittajille! Toivottavasti lahjat miellyttävät. Osoitetietoja voi laittaa osoitteeseen miaokurkistaakiinaan@gmail.com



Ja nyt myös virallinen valvoja saa palkintonsa, kourallisen nappuloita. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Reppu selkään ja menoks

Nyt tämä tyttö lähtee reissuun! Pikainen päivitys tässä kyytiä odotellessa. Päämääränä Datong ja lähistön muinaiset temppeliluolat. Matkaseurana ystäväni Vilijonkka.

Tämäpä taisikin olla yhtä vaille sadas postaukseni, joten järjestänpä sen kunniaksi pienet arpajaiset. Palkintona ylläripaketti Kiinasta, kenties jotain myös reissusta. Osallistumaan pääsee jättämällä jälki tuonne kommenttilootaan. Nyt kyyti tuli ja eikun menoksi! Mielenkiintoista ja loppuviikkoa kaikille lukijoille!

Maailman ympäri yhdessä päivässä

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Pekingissä on paikka, missä kaikki maailman suurimmat nähtävyydet voi kokea yhdellä kertaa. Suurelle puistoalueelle on rakennettu yli 70 miniatyyrimallia maailman kuuluisimmista maamerkeistä, joista osa jopa ihan luonnollisessa koossa. Nähtävänä on nykyajan arkkitehtuurisia taidonnäytteitä kuin myös muinaisten kansojen upeita temppeleitä ja rakennelmia. Missäpä muualla samaan kuvaan mahtuisi sekä Eiffeltorni että muinainen kivirakennelma Stonehenge?











Moait ovat Pääsiäissaarella (Rapa Nui) sijaitsevia kivipatsaita. Patsaat ovat monoliittisia, eli yhdestä osasta kaiverrettuja. Ne voivat painaa yli 20 tonnia ja olla yli 6 metriä pitkiä. Yleisesti hyväksytty teoria on, että saaren polynesialaiset asukkaat tekivät patsaat noin 1000-1100 -luvulla. Patsaiden uskotaan kuvanneen jo kuolleita esi-isiä ja vahvoja johtajia.

Patsaita on löytynyt yhteensä 887. Jostain syystä tekeminen on jäänyt kesken, sillä saarelta on löytynyt hylättyjä kaivoksia ja keskeneräisiä patsaita. Työn yksityiskohtia ei olla pystytty täysin selvittämään, mutta tutkimusten mukaan patsaiden kaiverruksen loppuessa saaren asukkaat kaatoivat itse lähes kaikki paikoilleen siirretyt patsaat.

Nykyään noin 50 seremoniapaikoilla olevaa patsasta on nostettu uudelleen pystyyn. Viime vuosina kaatuneita patsaita on löydetty koskemattomina kasvot maata päin. Tästä seurasi löytö, että alun perin niiden syvissä silmäkuopissa oli ollut korallista tehdyt silmät. (lähde: Wikipedia)




Ilman ollessa kuin morsian, miljöö oli myös hääparien suosiossa. Kenpä ei tahtoisi ikuistaa satumaista päiväänsä Parthenonin temppelin portailla tai suihkulähteiden alla, Eiffeltorin juurella. Kiinalainen hääasu on perinteisesti punainen, mutta länsimaiset vaikutteet ovat ottaneet jalansijaa tässäkin. Usein vietetäänkin kahdet häät, sekä perinteiset ja varsinkin nuorten kaupunkilaisten keskuudessa myös länsimaiset.