Juna oli parikymmentä vaunua pitkä ja hardsleeper-vaunut oli ahdettu täyteen makuupaikkoja. Väkeä oli kolmessa kerroksessa ja ylimpään petiin olikin melkoinen kapuaminen. Positiivisena yllätyksenä oma peitto ja tyyny sekä petivaatteiden puhtaus.
Selän oikaisemisen lisäksi oli mahdollisuus istua kapealla käytävällä seinästä taitettavalla istuimella ja katsella ohikiitäviä maisemia. Taakse jäivät vuoret Pekingin kupeessa, matalat käppyräkattoiset talot ja pelloilla työskentelevät, tummaksi paahtuneet viljelijät sekä aaseiksi ja muuleiksi tunnistettavat vetojuhdat.
Reilun kuuden tunnin matkan aikana junan käytävää pitkin työnnettiin monenlaista myyntikärryä. Tarjolla oli purtavaa, lämpimästä juna-ateriasta lähtien. Siinä samalla kaupattiin karttoja, koruja kuin kolmiulotteisia kuviakin. Kaupantekijäkansalta ei jää tilaisuudet käyttämättä. Ja eipä silti, etteikö kannattaisi. Sorruinpa minäkin ostamaan 3D-kuvan, mitä en varmaan koskaan muuten olisi tullut ostaneeksi. Päätyköön sitten vaikka kesämökin vessan seinään.
Junan jyskyttäessä tasaisesti ja vaunujen kitistessä raiteilla oli aikaa havannoida ja aistia menemisen tunnelmaa. Moni kävi pitkällensä ja kulutti matkansa päiväunelmilla.
Katon rajassa maatessani uppoudun minäkin omiin ajatuksiini. Mihinkähän nämä kiskot meidät johtaa? Millaista on määränpäässä? Aika ajoin ajatukseni katkesivat naapuruston kuorsauksiin. Välillä myyntikärryä työntävä henkilökunta herätti kaupusteluhuudoillaan.
Ikkunasta ulos katseleva tyttö hytkyy hänkin junan rytmissä. Millaisia ajatuksia kätkeytyy tuon katseen taakse? Minne hän on menossa? Minne kiharatukkainen kiinalaisnainen on viemässä ikääntyneitä vanhempiaan? Entäpä minne sinä olet menossa?
6 kommenttia:
Ihana postaus ja kauniita kuvia. Tuollaisen junamatkan tekisin itsekin mielelläni!
Noi vanhukset olivatkin aivan ylivetoja! Olin vallan kateellinen. Minä en edes muista miltä mun loossinaapurit näyttivät! Tai olivatko he miehiä vai naisia? Taisi olla liian jännää.
Olen samaa mieltä, junassa onpi tunnelmaa...ja tuo tokavika kuva on ihan loisto!
Kiitos Yaelian, tuo junamatka jää kyllä ikimuistoisena ennakkotapauksena mieleen. Nyt jo tässä mietin, mihin junaan sitä seuraavaksi hyppäisi. :)
Vilijonkka, tuon vanhan parin junamatkaa oli kyllä kiva seurata. Ja miten jännittävä käydä pienen pientä keskustelua kiinaksi. Tässä kohtaa harmittelin, kun ei kielitaito anna vielä enempää mahdollisuuksia. Olisin niin mieluusti jutellut heidän kanssaan enemmänkin. Vanhoissa ihmisissä on jotain niin kiehtovaa. Siitä elämänviisaudesta ja -kokemuksesta haluaisin päästä osalliseksi.
Susadim, kiitos, tuo kuva on minunkin mielestä aika jännä. Salaa näpsäisty peilaus termarin kannesta. Tarkemmaksi sitä ei siitä syystä saanut, mutta toimii onneksi ihan hyvin noinkin.
Loistavia kuvauskohteita ja riitävän näköisesti eväitä itsekullakin. Junamatkalla on ehdottomassti oltava eväät matkan pituudesta riippumatta.
Juu eväät pitää aina olla matkassa retkellä kuin retkellä! Eväshetkihän on juuri monen retken kohokohta. Voi miten rupesinkaan kaipaamaan sieniretkien eväshetkiä, istahtaa kannon nokkaan ja kaataa termarista kahvia ja puraista ruisleipää. Oih! Ruisleivästä puheenollen, tänään sitä saatiin! Vappuvieraamme tulivat ja toivat limpun tullessaan. :P
Lähetä kommentti