Tässä viinilasin äärellä kun kyselen, mitkä asiat ja havainnot nousevat pintaan nyt ensituntuman jälkeen, on "kontrasti" se sana. Vaurauden ja köyhyyden välinen ristiriita tulee esiin ihan silmiinpistävästi. Kaikkea on löydettävissä valtavalla skaalalla. Rikkaiden ja köyhien asuinalueet ovat rinta rinnan. Jopa viisikerroksiset omakotitalot kohoavat ylhäisyyteensä harmaiden hökkelikylien vierellä.
Ravintoloiden annoshinnat vaihtelevat muutamasta yuanista (0,1 eurosta) satoihin yuaneihin, riippuen lähinnä ravintolan miljööstä. Sen minkä olosuhteissa menettää, ei kuitenkaan ruoan maussa häviä. Kulinaristisia nautintoja saa yhtä lailla raksamiesten ruokalassa, kuin tasokkaammassa ravintolassa. Halvemmissa paikoissa saa lisäksi kokea myös aidon kiinalaisen elämisen sykkeen.
Myös turistien huijaus tulee esille esille ensimmäisen viikon kokemuksista. Ystävämme tulivat tyhjien laukkujen kera, joten ensitöiksemme suuntasimme turistien suosimaan vaatemarkettiin hakemaan jotain päällepantavaa. Heti sisään astuttua vastaan humahti painostava pakkomyynnin meininki. Joka puolella vedetään hihasta ja samoja myyntilauseita kuulee kojusta toiseen.
"Special price, only for you my friend!" Yhtäkkiä olemmekin kaikille myyjille mitä parhaimpia kavereita. Kuuluupa myyntipuhetta ihan jopa suomenkin kielellä. "Mita kuuluu? Halapa hinta, halapa hinta!" Myyjät tunnistavat suomalaiset jo ulkonäöltä, viimeistään puheen perusteella. Eikä ihme, taitaa harva se viikko suomalaiset matkatoimistot lennättää turistiryhmiä Pekingiin.
Alun tinkimisopetuksen jälkeen ystävämme suuntasivat samaan muurahaispesään ihan jo keskenäänkin. Neljän tuhannen yuanin laukku putosi tinkimällä 250 yuaniin, mikä vieläkin oli reilusti ylihintainen. Samaa sattuu vielä kokeneemmallekin konkarille. Monesti joutuu turhautuneena huomaamaan, kuinka omasta mielestä hyvin tingityn tuotteen saisi seuraavasta kojusta puolta halvemmalla.
Parituntinen sessio vilkkaassa ostoskeskuksessa kiertelyyn on maksimi. Sen jälkeen mehut on ihan loppu. Myyjät ja kaupankäyntiväittelyt ovat imeneet niin energiat kuin rahatkin. Tällöin on aika mennä levähtämään paikalliseen katukeittiöön, tilata annos nuudeleita ja pari kaljaa.
Kiinalaiset itse syövät klo 12 ja kuuden aikaan. Muina aikoina ravintolat ja ruokapaikat ovat tyhjillään ja tällöin voi syödä aivan rauhassa. Meidän ruokaillessa työntekijät viettivät avoimesti lepohetkeä ja valmistautuivat illan ruuhkaan.
Kiinalainen Hot pot on mielenkiintoinen elämys. Keskelle pöytää tuodaan tulikuuma kasari kiehuvine liemineen. Syötävät ainekset keitetään itse mausteisessa liemessä. Liemeen heitetään lihoja ja kasviksia oman maun mukaan. Moinen touhu on mukavaa yhdessä puuhastelua illan ratoksi.
Tuhdin illallisen jälkeen ruuansulatusta voi edistää kiinalaisella kansallisviinalla, Baijiulla, (äännetään "paitsio"). Aistimus ei erikoisemmin hivele makuhermoja ja saattaa moneltakin jäädä nimensä mukaisesti paitsioon. Maku muistuttaa lähinnä huonosti keitettyä pontikkaa. Hauska koomisuus sattui, kun naispuolinen ystävämme makuaistiaan elvyttääkseen tilasi hedelmäisen drinkin ja saikin eteensä pullon viinaa ja lautasellisen hedelmiä!
6 kommenttia:
Oi voi kuinka täällä Suomessa kaipaankaan "veristä" tinkimistä. Jaksan vääntää parhaimmillani melko tuntitolkulla, ihan vaan rehellisestä tinkimisen ilosta; olen mm. jankannut liki 10 minuuttia Indonesiassa riksakuskin kanssa, että sain 35 centistä, nipistettyä 5 centtiä pois.
Ja vielä varsinkin näissä kiinalaisissa "turisti ostareissa", kuten "Silk Marketilla" jossa lähtöhinnat on aina jossain ihan taivaissa (pyytävät ehkä härskeimpiä ylihintoja mihin ole missään ikinä törmännyt, ja minäkin nyt olen jo jonkin verran ehtinyt matkustaa), koko homman hienous kulminoituu. Sitä paremmalta minusta siellä tuntuu, mitä enemmän hinnasta tippuu, vaikka tiedän automaattisesti silti jääväni aina kakkoseksi. Eihän myyjä vaan yksinkertaisesti myy tavaraa alihinnalla ja kaikki minkä maksan yli siitä millä hän myisi, on myyjälle pelkkää plussaa. Mutta yhtä hauskaa se on silti aina. :D
Mutta tuosta hot potin hienoudesta uskallan olla kyllä eri mieltä. Kerran eksyin Malesiassa yhteen kiinalaisravintolaan tuota nälissäni kokeilemaan ja kokemus oli ennen kaikkea ikimuistoinen, mutta ei niin positiivisessa mielessä. Kysyivät vaan, että iso vai pieni annos ja lihaa vai kalaa. Onneksi sentään tilasin "pienen kalan", koska siinäkin oli kokemusta ihan kerrakseen. Pöytään tuotiin kattilallinen suhteellisen haaleaa tiskivedeltä näyttävää lientä jonka alla oli pienen pieni nokare savuttavaa kivihiiltä, jonka tarkoitus ilmeisesti oli kai pitää veden lämpöä, tässä tapauksessa haaleutta, yllä. Tämän lisäksi pöytään tuotiin noin 15 pikkulautesellista erilaisia kalatuotteita, joiden sisällöstä ei vieläkään ole hajua. Oli jotain limaisia kumimaisia kalapullia, kuin ihan kalafileetä ja jotain katkarapujakin, mutta yhtä kaikki sellaisia jotka eivät kyllä mitenkään niin haalessa vedessä pystyneet kypsymään, eikä raakanakaan mitään mieltä ylentävää syötävää olleet. Siinä minä sitten ihmeissäni niitä siellä aina hetken lilluttelin ja koitin urhoollisesti syödä. Muutaman kalapullan jälkeen tyydyin sitten jo kiitollisena taputtelemaan mahaani ja valittelin tarjoilijalle, että tulinpa jo täyteen. Tarjoilija siinä isoon ääneen ihmetteli, että oletko tosissasi, kun suurin osa lautasista oli vielä kokonaan koskematta, mutta toi kuitenkin lopulta pyynnöstäni laskun pöytään. Lopputuloksena oli 3kk reissuni kallein ateria ja siihen täytyi nöyrtyä hakemaan vielä mäkkäristä safkat päälle, kun nälkä kurni vatsassa.
Sen jälkeen olen suhtautunut hyvin suurella varauksella näihin hot potteihin, vaikka ihmiset niitä yleensä tuntuvatkin ylistävän. Ei vaan ilmiselvästi ollut minun herkkua. :D
Tulipas taas pitkä tarina... t: doni
Täälläkin kerätää "voimia" turistina oloon. Vieraita on tulossa muutaman viikon päästä ja sitten sitä taas mennään... Täytyy muistaa pitää pää kylmänä tinkamarkkinoilla ;-)
Doni, et voi olla tosissasi, että nautit tinkimisestä!?! Minusta se on silkkaa ajan- ja energianhukkaa! En millään pysty ymmärtämään, miksi tehdä asioista suotta niin monimutkaisia. Minä mieluummin asioin liikkeissä, missä tuotteista löytyy hintalappu, eikä hinnasta ole kahta puhetta.
Kyllähän täällä tietyissä turistipaikoissa on ihan törkykalliit lähtöhinnat. Siinä koetellaan turistin tietämystä ja tinkimisen kestävyyttä. Me ei olla vielä Silk Marketilla käytykään, mutta Yashowlla jo useampaankin otteeseen.
Onpas harmi tuo sinun Hot pot -kokemuksesi. Kaikkein kallein ateriasi täällä ja muutama väkisin syöty limapulla vatsassa! Voi mikä pettymys. Meille on aika vähän tullut vastaan mitään suurempia fiaskoja. Itse tosin pidättäydyn erikoisemmista herkuista, kuten kiveksistä, aivoista ja silmämunista. Liian gourmeeta minulle. Ja spesiaaliammat friteerausörkit jää myös tilaamatta.
Nina, aa teillekin on tulossa vieraita. Kiva! Juu, ehdottomasti kannattaa pitää pää kylmänä tinkausmarkkinoilla. Kutkuttavaa odottelua sinne ja voimia turistikierroksille! ;D Käynpäs kurkistelemassa sitten blogiisi, mitä kaikkea keksitte.
Täälläkin on paikkoja, jossa tinkiminen on ihan must!Juuri tänään tingin yhdestä puserosta, mutten lopuksi ostanut..
Täälläkin olen joissain paikoissa nähnyt tuota hotpotia,mutta sitä kutsutaan mongolialaiseksi.
Hotpot oli Kiinassa yksi herkullisimmista kokemuksista. Lämmön lähde oli pöydän alla piilossa, ilmeisesti kaasulla toimiva härveli, ja liemi oli tulikuumaa, jossa ruoka kypsyi todella nopeasti ja kuumaksi...nam.
Ja kun kokki on sitä tyytyväisempi mitä sottaisempi on liina ruokailun jälkeen, siitä saatiin varmaan hyvät pojot.
Yaelian, tuo tinkiminen taitaa olla aika yleinen ilmiö eri puolilla maailmaa. Mietinkin tässä, että mitenköhän sitten kun tulee paluu takaisin Suomeen, tuleekohan sitä vaistomaisesti tingittyä sielläkin...
Tuosta hot potista taitaa olla monia eri versioita. Vielä en tiedä mikä ero on kiinalaisella ja mongolialaisella. Pitääpä suunnata joku kerta mongolialaiseen ravintolaan ottamaan asiasta selvää.
Seija, taitaa olla monenlaisia kuumennustekniikoita tuossa hot potissa. Meillä oli sen kasaripytyn sisässä kekäle kivihiiltä tai jotain. Ihmeen kauan liemi pysyi kiehuvana silläkin tavoin.
Tuo on niin totta tuo ruokailun sottaisuus! Ihan kaamea sotku jää jälkeen ja kokki on tyytyväinen. Se on jokin kiinalainen juttu. Toisaalta melkoisen hankala kiinalaista ruokaa on kovin siististi syödäkään. Ruoat kun on matalilla lautasilla liemineen päivineen ja niitä sitten sieltä keskeltä pöytää kukin omilla puikoillaan koittaa ronkkia. :/
Lähetä kommentti