Keväällä Oona sai uuden ystävän. Kultainen noutaja Tudu oli tuolloin kasvanut jo sen kokoiseksi, että hänet uskalsi laskea Oonan kanssa leikkimään. Melkein joka päivä ovat he saaneet kirmata ja painia, iloita ja leikkiä, kaksi eläväistä haukkua, kuin paita ja peppu. Kotiin tulee yleensä leikeistä väsynyt, nälkäinen ja vähän kurainenkin karvaturri. Mutta niin onnellinen! Tänään ei ollut turkki nuhraantunut, eikä Oona ampaissut suoraan ruokakupille. Ayi kertoi, että tämä iloinen kultainen noutaja ei ollutkaan portilla vastassa. Hän oli nimittäin kuollut.
Vielä perjantaina aamupäivällä oli Tudu leikkinyt Oonan kanssa aivan voimissaan. Iltalenkillä kuulemma oli sitten yhtäkkiä alkanut yökkimään ja oksentamaan, kouristellut hetken ja kuollut nopeasti. Voi hurjaa! Miten nuori koira voi kuolla tuolla tavoin ihan yhtäkkiä?! Hämmentyneinä olemme pyöritelleet tätä mielessämme. Olemme miettineet, oliko se kenties jokin myrkytys, koska minkäänlaista aiempaa oirehdintaa ei tiettävästi ole ollut. Mistä myrkkyä olisi ollut mahdollista saada? Oliko se vahinko, vai olisiko joku voinut niin tarkoittaa. Epätietoisena mieli kelailee kaikenlaista. Surullinen olo on Oonan puolesta. Oma rakas leikkikaveri on poissa.
6 kommenttia:
Voi surkeus, voi vaan kuvitella Oonan ihmetyksen, miksi kaveri ei tule leikkimään.
Voi miten surullista! Olen pahoillani Oonan puolesta...
No johan, Oona parka, kun ei sillä muutenkaan varmaan kauhean laaja sosiaalinen verkosto ole! Oletteko keksineet vielä syytä, tai mistä mahdollinen myrkky olisi voinut koiraan joutua?
Oona kiittää osanotosta, tai ainakin minä hänen puolestaan. Syy ei ole selvinnyt, ja lieköhän selviääkään. Mahdollisuuksia on monia. Kuulin että viime keväänä eräällä villa-alueella oli useampikin koira kuollut tongittuaan maata ja saatuaan jotain puutarhamyrkkyä. Täällä kun ei turhan tarkat direktiivit ole rajoittamassa... Ja rotanmyrkkyjä sun muita käytetään aika yleisesti.
Eräs asuinalueellamme pitkään asunut tuttuni osasi sanoa, että tahallisiakin myrkyttämistapauksia on joskus sattunut, ihan täällä meidänkin alueella. Kieltämättä huolestuttavaa tuollainen. Mutta täytyy pysyä valppaana ja mahdollisimman rauhallisin mielin. Liika pelko, ei sekään ole hyväksi.
Voih Oona-parkaa. Kurjaa menettää kaveri ja vieläpä Kultainen sellainen. :( Haluaisin uskoa vielä ihmisen hyvyyteen, ja toivoa, että menehtymisen syynä olisi muu kuin myrkyttäminen. Isäni koira menehtyi vastaavalla tavalla oksentaen verta. Eläinlääkäri epäili syyksi tuolloin jonkinlaista suolen solmua/tukkeentumista. Rauha Kultaiselle kaverille.
SatuK.
Hei Satu! Tahallisesti aiheutettu kuolema tuntuisi kyllä liian julmalta. Minäkin haluan uskoa, että totuus on armollisempi kuin meidän kuvitelmamme siitä. Suolisolmu ja vatsalaukun kiertymä kävivät minullakin mielessä. Jospa syy olikin elimellinen. Joka tapauksessa, sinun sanoin, Rauha Kultaiselle kaverille.
Lähetä kommentti