Kiinalaisen uuden vuoden pakopaikaksi Laos oli mitä onnistunein valinta. Ei minkäänlaista mekkalaa, melua eikä ylenmääräistä hälinää. Ei pommeja, paukkuja eikä ainuttakaan rakettia. Vain reilun kuuden miljoonan asukkaan Laos oli muutenkin ihanaa vastapainoa Kiinaelolle. Ihmisiä ei tunkenut vastaan joka kulman takaa, kukaan ei tuuppinut, soittanut suotta torvea, eikä muutenkaan pitänyt isoa ääntä.
Laosin rauhallinen elämä tuntui tavallaan jopa meditaativiselta. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Epäilen, että löytyyköhän laon kielen sanakirjasta edes vastinetta moiselle käsitteelle. Laosin virallinen nimi Lao PDR, People´s Democratic Rebublic, onkin ulkomaalaisten nimittämänä osuvasti Please Don´t Rush.
Ihmiset puuhastelevat arkiaskareissaan hyvinkin vaatimattomissa oloissa, mutta silti heistä huokuu tyytyväisyys elämään. Perusolemukseltaan he ovat iloisia, hyväntuulisia ja mikä ihastuttavinta, aidosti ystävällisiä.
Ihmiset puuhastelevat arkiaskareissaan hyvinkin vaatimattomissa oloissa, mutta silti heistä huokuu tyytyväisyys elämään. Perusolemukseltaan he ovat iloisia, hyväntuulisia ja mikä ihastuttavinta, aidosti ystävällisiä.
Suuri osa laoista on buddhalaisia ja vaikka jotkut heimot eivät tunnustaisikaan mitään uskontoa, leimaa heidän elämänkatsomustaan shamanistis-animistinen käsitys sielusta ja korkeammista voimista. Temppeleitä ja luostareita, paikallisittain watteja, on paljon, pelkästään jo 22 000 ihmisen asuttamassa Luang Prabangissa yli 30. Katukuvassa lepattaa munkkien oranssisia kaapuja, ja jo hyvinkin nuoret pojat laitetaan usein luostariin vuodeksi tai pariksi.
4 kommenttia:
Osasitpa hienosti kuvata: kenelläkään ei tosiaan ole kiire siellä mihinkään. Mekong-joki, pitkähäntäveneet, oranssit kaavut... hmmm, lentoliput tänne ja heti!! :)
-Marjo
Miellyttävältä kuulostaa paikka,jossa ei ole kiire minnekään.Hienoja kuvia taas:-) Ja kiva uusi ilmekin blogillasi.
Hei Marjo, tuotapa se Laos, erityisesti Luang Parabang oli; kiireettömyyttä, Mekong-jokea, pitkähäntäveneitä (hauska ilmaus muuten) sekä oransseja kaapuja. Mutta Marjo, tulee mieleen kysyä, että missähän määrin siellä oli turismia silloin kun v.2006 kävitte? Nyt vaikka meno on edelleen rauhallinen, oli turisteja mielestäni aika paljon. Vaikka Luang Prabang aivan ihana, erikoinen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka olikin, uuden Laosin reissun suuntaisin vielä tuntemattomiin pohjoisen heimokyliin, paikkoihin mitä ei vielä Lonely Planetista löydy. :)
Yaelian, ihana että maailmasta löytyy vielä sellaisia kolkkia, kuten Laos, missä ei ole kiire minnekään. Tuntuu kuin olisi ollut vallan eri todellisuudessa (varsinkin tällaisen kiinalaisen hullunmyllyn jälkeen).
Mia, kyllä niitä turisteja oli jo silloinkin vaikka varmasti lisääntynyt entisestään. Olet aivan oikeassa siinä että aidompaa tunnelmaa voisi hakea vielä piilossa olevista helmistä.
-Marjo
Lähetä kommentti