Nyt on evakkoretki tehty ja ryytyneet matkalaiset huilineet viikonlopun yli. Totisesti oltiin väsyneitä koko konkkaronkka. Oonakin oli kennelistä tultuaan niin puhki, että lähestulkoon nukkui pari vuorokautta. Ei ollut ainakaan päässyt turhautumaan, sen verran paljon oli tainnut leikkiä ja touhua olla. Vilskettä koko rahan edestä.
Laosin reissu oli kyllä raikas ja piristävä tuulahdus tähän Kiinan arkeen. Viikko on kuitenkin lyhyt aika ja siihen sisältyi paljon matkustamista ja paikallaan istumista, joten olihan se aika puuduttavaakin. Helpommallakin voi päästä, mikäli on valmis tinkimään tietyistä omatoimireissun periaatteista ja menemään sieltä mistä aita on matalampi ja hinta tietenkin korkeampi. Mutta mikäs meillä oli körötellessä kymmenen tunnin bussimatka pariinkin otteeseen, olihan toiseen suuntaan bussissa sentään ilmastointikin.
Aika on suhteellista ja taas ehti viikossa tapahtua monin verroin enemmän, kuin kotona arjen rutiineissa ja iltaisin läppäriä tuijotellen. Siinä mielessä reissaaminen on antoisaa ja elämyksellistä. Voi unohtaa itsensä ja omat pienet ympyränsä, ja kuin itsestään sitä virittyy ihan uudelle, vastaanottavaiselle taajuudelle.
Paljon en minäkään tuosta Kaakkois-Aasian vähiten tunnetusta maasta tiennyt, joten uudenlaisia näkökulmia ja monenlaista purtavaa matka kyllä poiki. Ajatuksia virisi ja kokemuksia karttui ja siinä määrin positiivishenkisiä, että kyllä siellä olisi kauemminkin kuin viikon viihtynyt. Ihan heittämällä.
Matkakuulumisia saatte lukea vielä useamman postauksen verran, kunhan saan ajatuksiani vähän jäsenneltyä ja kuvia latailtua. Olen onnistunut näppäilemään jotkin kummalliset asetukset kuvankäsittelyohjelmaani, joten tässä taitaa mennä tovi ihmetellessä, mutta eiköhän niitä kuviakin tule...
Laosin reissu oli kyllä raikas ja piristävä tuulahdus tähän Kiinan arkeen. Viikko on kuitenkin lyhyt aika ja siihen sisältyi paljon matkustamista ja paikallaan istumista, joten olihan se aika puuduttavaakin. Helpommallakin voi päästä, mikäli on valmis tinkimään tietyistä omatoimireissun periaatteista ja menemään sieltä mistä aita on matalampi ja hinta tietenkin korkeampi. Mutta mikäs meillä oli körötellessä kymmenen tunnin bussimatka pariinkin otteeseen, olihan toiseen suuntaan bussissa sentään ilmastointikin.
Aika on suhteellista ja taas ehti viikossa tapahtua monin verroin enemmän, kuin kotona arjen rutiineissa ja iltaisin läppäriä tuijotellen. Siinä mielessä reissaaminen on antoisaa ja elämyksellistä. Voi unohtaa itsensä ja omat pienet ympyränsä, ja kuin itsestään sitä virittyy ihan uudelle, vastaanottavaiselle taajuudelle.
Paljon en minäkään tuosta Kaakkois-Aasian vähiten tunnetusta maasta tiennyt, joten uudenlaisia näkökulmia ja monenlaista purtavaa matka kyllä poiki. Ajatuksia virisi ja kokemuksia karttui ja siinä määrin positiivishenkisiä, että kyllä siellä olisi kauemminkin kuin viikon viihtynyt. Ihan heittämällä.
Matkakuulumisia saatte lukea vielä useamman postauksen verran, kunhan saan ajatuksiani vähän jäsenneltyä ja kuvia latailtua. Olen onnistunut näppäilemään jotkin kummalliset asetukset kuvankäsittelyohjelmaani, joten tässä taitaa mennä tovi ihmetellessä, mutta eiköhän niitä kuviakin tule...
4 kommenttia:
Niin totta tuo, että reissussa on paljon vastaanottavaisempi. Kotiympyröissä kaikki uusi tuntuu lähinnä vain stressaavalta. Osaisipa samoin silmin ja mielin katsella arkeansakin.
Bussinpakkaus touhut näyttää vinkeälle :)
Mielenkiintoista sitten kuulla Laosin reissusta.
Mielenkiinnolla odotellaan! Eipa ole minullakaan paljoa Laosista tietoa.
Susadim, reissussa sitä todellakin on paljon vastaanottavaisempi, jopa oman miehen jutuille. Saman asenteen kun voisikin säilyttää arjessa. ;D
Yaelian ja Satu, mielenkiintoinen ja monella tapaa varsin miellyttävä maa se kyllä on. Laos-postauksia tässä kyhäillessä... :)
Lähetä kommentti