Jotenkin on kerrassaan päätön olo. Pähkäilin tämän bloginikin kanssa, että mistä ihmeestä minä mitään aiheita keksin, kun ei täällä oikeastaan mitään edes tapahdu. Mietin myös, että mihin on kadonnut se into ihmetellä ja huvittuneena havainnoida ympäristöä ja elämisen kulkua täällä. Mitä on vaivihkaa tapahtunut tässä puolentoista vuoden aikana?
Monia asioita pitää jo niin itsestäänselvyyksinä, ettei niitä enää näe tai niihin ei jaksa kiinnittää enää sen koommin huomiota. Ihminen tottuu ja sopeutuu, ehkäpä myös kotiutuu. Ennen kuljeskelin tarkkaavaisena kamera kaulassa, mutta nykyään yhä useammin kamera jää kotiin.
Yhä useammin huomaan olevani omiin ajatuksiini käpertyneenä. Maisemat ja tilanteet vilisevät ohitse eikä katse tarkennu sen kummemmin mihinkään. Tuntuu, että Kiina-elämäni on ajautunut uriin, jotka vain vievät elämää päivästä toiseen. Kaipaan jotain muutosta, ihan vaikka pientäkin. Uutta näkökulmaa, uutta tapaa katsella, havahtumista ylipäätänsäkin. Ehkäpä olisi aika ottaa pää pois hupusta ja avautua hiukan. Luopua kyynistyneestä realismista ja kääntää suunpielet hymyyn. Jospa sitä osaisi pian taas huvittuakin.
Monia asioita pitää jo niin itsestäänselvyyksinä, ettei niitä enää näe tai niihin ei jaksa kiinnittää enää sen koommin huomiota. Ihminen tottuu ja sopeutuu, ehkäpä myös kotiutuu. Ennen kuljeskelin tarkkaavaisena kamera kaulassa, mutta nykyään yhä useammin kamera jää kotiin.
Yhä useammin huomaan olevani omiin ajatuksiini käpertyneenä. Maisemat ja tilanteet vilisevät ohitse eikä katse tarkennu sen kummemmin mihinkään. Tuntuu, että Kiina-elämäni on ajautunut uriin, jotka vain vievät elämää päivästä toiseen. Kaipaan jotain muutosta, ihan vaikka pientäkin. Uutta näkökulmaa, uutta tapaa katsella, havahtumista ylipäätänsäkin. Ehkäpä olisi aika ottaa pää pois hupusta ja avautua hiukan. Luopua kyynistyneestä realismista ja kääntää suunpielet hymyyn. Jospa sitä osaisi pian taas huvittuakin.
14 kommenttia:
Kuulostaa siltä, että tarvitset nyt seuraavanlaisen harjoituksen apua:
Valitse itsellesi jokin kasvi, puu tai jokin muu, johon kiinnität seuraavan kuukauden ajan huomiota. Tarkkaile tuota valitsemaasi kasvia päivittäin, yritä nähdä sen kasvin ominaisia piirteitä, haistele ja maistele (Tarkista ensin, että se ei ole myrkyllinen)! Älä ajattele järjellisesti, anna vain aistien toimia. Kirjoita havainnoistasi päiväkirjaa, voit myös piirtää (osaat kyllä) keskittyen vaikkapa pienen pieneen silmuun tms.
Yritä muistella ja piirtää/kirjoittaa, miltä kasvi näyttää,tuntuu, tuoksuu... Vältä suoraa mallista piirtämistä. (Kerro kuin sokealle!)
Pysähdy siis havannoimaan ja anna aistien viedä. Anna kasvin kertoa sinulle tarinasi.
Halaus ja rutistus sinulle, Ystäväni.
Satu :)
Toivottavasti se inspiraatio jostain löytyy vielä....
Luovuuskin tarvtsee lepoajan.Minustakin tuntui Kiinassa asuessa samanlaiselta.Loppujen lopuksi ihmiset ja tapahtumat ovat lähes samanlaisia kaikkialla.Alamäkiä ja ylämäkiä on jokapuolella maapalloa.Lisbet
Kokeilehan hurahtaa johonkin. Se on hauskaa ja saa maailman näyttäytymään uudessa valossa :)
Haluan jättää kommenttia jälkijunassa aiempaan blogiaiheeseen.Luin koskettavan tarinan kultaisesta noutajasta Tudusta.Toivon,että hän on koiraenkelinä jossain ihanassa paikassa.Mitä Oonalle kuuluu?Meilläkin oli koira(oma rakas suomalainen) mukana Kiinassa.Koin vaikeita aikoja,kun kaunottaremme jouduttiin operoimaan siellä ja odoteltiin tuloksia.Onneksi eläinlääkäriasema oli länsimaalainen(PAW) ja kaikki sujui hyvin loppudiagnooseihin asti.Ihana luppakorvakaunottaremme lähettää pusuja ja hännänheilutuksia Oonalle ja kaikille suomalaisille koirille Kiinassa!Lisbet
Onpa kiva kun uutta tekstia on taas syntynyt. Aina valilla olen kaynyt taalla katsomassa olisiko mitaan uutta kerrottavaa Kiinasta.
Missa pain Kiinaa muuten asutte?
Mimmi
Voi Satu, kiitos tuosta ihanasta harjoituksesta. Se totisesti on minulle paikallaan. Juuri tuollaista havahtumista kaipaankin. Pitääpä nyt miettiä, minkä ottaisinkaan kohteekseni. Halaus ja rutistus sinulle, Ystäväni! :)
Yaelian, kiitos, sitäpä juuri toivon, että se inspiraatio jostain löytyisi. Katsotaan ja toivotaan...
Anonyymi, hurahtaa johonkin! Miten hauskasti ilmaistu. Itse asiassa olen tuota miettinytkin ja juuri jonkinlaista hurahtamista tässä elämääni kaipaankin. Miehenikin kanssa ollaan puhuttu, että hurahtaminen kyllä toisi elämään mielenkiintoa ja intoa. :D Ei vain olla vielä keksitty, että mihin sitä hurahtaisi. Vinkkejä?! ;)
Lisbet, kiitos kommenteistasi! Totta, luovuus kyllä tarvitsee lepoajan. Niinhän sitä sanotaan, että joutilaisuus on kaiken luovuuden äiti. Tuo on kiintoisaa, että olet myös itse elänyt arkea Kiinassa. Tiedät siis omakohtaisesti mistä puhun.
Kauniisti otit osaa Tudu-ystävän poismenoon. Siellä se varmaan kirmaa jossain kivassa paikassa. *** Oona voi hyvin, ja kiittää luppakorvakaunottarenne terveisistä! :D Tuossa se vieressä kävi kuonolla tökkimässä ja silmiin tuijottamassa ja kävi jalkojeni juureen maate. Nyt vain on taas tulossa ne hermostuttavat ajat Oonalle, kun kiinalainen uusi vuosi on jo ovella. Ulkonakin täytyy olla niin varuillaan, kun minä hetkenä hyvänsä voi nurkan takana paukahtaa. :(
Onneksi luppakorvakaunottarenne leikkaus kaikkinensa meni täällä hyvin. Ymmärrän, että se varmasti oli hermostuttavaa ja vaikeaa aikaa. Oona on ollut tosi terve, mitään ei ole ilmennyt yhtä korvatulehdusta lukuunottamatta. Käyttämämme eläinlääkäri tuntuu ihan luotettavalta ja pätevältä. Kovasti näyttää olevan ulkomaalaisten suosiossa, joten sekin luo tiettyä luottamusta.
Mimmi hei! Kiitos käynnistäsi. Välillä ilmenee uutta kerrottavaa täälläkin, nyt kun olen saanut taas loman jälkeen avattua nämäkin kanavat. Pekingissä asustellaan, sitä kun kyselit. Lähiviikkoina selvinnee, kuinka kauan vielä.
Hei MiaO,kiitos itsellesi.Sinulla on uusi ystävä kaukana Suomessa (tällainen henkinen ystävyys koiraihmisenä ja ehkä jotain samanlaisia asioita kokeneena).Jaksamista ja voimia kaikkeen.Lisbet
Kiitos Lisbet! :) Ihana kuulla. On ilo löytää yhdistäviä juttuja ja samankaltaisia kokemuksia. Pirteyttä päivään, sinulle ja luppakorvakaunottarelle!
Hurahtaminen on sikäli vaikeaa, kun täytyy oikein laittaa itsensä likoon. Onhan noita kursseja täällä tarjolla, fengsuista (mitenköhän se kirjoitetaan?) kokkailuun, mutta onko ne sittenkin tarkoitettu totaalitylsistyneille? Mites ois retki torstaina vaikka Shunyihin, noin ensihoidoksi?
Äääh, muistin juuri sun kerhopäivän. No lomien jälkeen ainakin, jooko?
Vilijonkka, retki Shunyihin kuulostaisi kyllä kivalta, mutta huomenna eli torstaina lähdemme sinne Laosiin. Kerhopäiväthän meillä ovat tänä keväänä maanantai ja keskiviikko. Sikäli olisin ollutkin ihan vapaa. Mutta ensihoitoa kiinaelämään kaivataan kyllä varmasti loman jälkeenkin.
Voi veikkonen, kyllä tälläkin suunnalla on aiheet välillä kadoksissa. Kuvia riittää, mutta sanat on hukassa tai väkisin väännettyjä. Totta kai luovuuskin tarvitsee lepoa siinä missä kaikki muukin.
Laosin retki tuo varmaan uusia näkökulmia. Innolla odottelen matkakertomusta sieltä, missä ja minne itse en ehkä koskaan menisi. Ja kun tulet takaisin Pekingiin, rupattele kun löydät aihetta ja jos ei tunnu löytyvän, pidä tauko. Kyllä me käymme täällä vilkuilemassa, oletko saanut luovuutesi hännstä kiinni.
Kiitos kannustuksesta Rusina! Laosin reissu kyllä toi uusia ajatuksia ja halun kirjoittaa. Nyt kun vain löytyisi ne sanat...
Lähetä kommentti