Hupsista, miten tässä onkaan taas aika vierähtänyt ilman minkäänlaista blogipäivitystä. Tartunpa oitis Jaanan kommentin myötä toimeen ja näpyttelen päällimmäisiä kuulumisia.
Varmaan on sinne Suomeenkin kantautunut tieto, että Pekinkiä ravisutteli voimakas hiekkamyrsky. Gobin autiomaasta puhaltaa joka kevät hiekkaa pohjois-Kiinaan ja alati laajenevan autiomaan tuulet ylsivät nyt ihan tänne Pekingiin asti.
Sunnuntaiaamuna herätessä olikin edessä vinha näky. Verhojen raosta tunki sisään kumman keltaista valoa. Sävy ei hävinnyt, vaikka kuinka silmiä hieroi. Ulkona oli vastassa sakeaakin sakeampi ilma, joka peitti ruskeankeltaiseen hiekkahuntuunsa kaikki vähänkin kauempana olevat kohteet. Koiranulkoilutuslenkillä ei tullut ketään vastaan, se jos mikä teki olon omituiseksi. Ei missään kiinalaisia. Kerrassaan aavemaista. Myrsky teki tuloaan ja tuuli tarttui kaikkeen irtonaiseen, kaateli roskiksia ja rupesi ulvomaan voimalinjoissa. Hiekka pöllysi ja tunkeutui kaulaliinan läpi silmiin ja hampaisiin. Jossain paiskautui auki jäänyt lasiovi pirstaleiksi.
Kotosalla hiekkamyrsky ei tuntunut yhtään hassummalta. (Harmi muuten, ei tullut otettua yhtään kuvaa tuosta pölläkästä.) Pari sohvapäivää tuli ihan hyvään saumaan. Mies näppäili innoissaan uutta aarrettansa, sähkökitaraa. Voi mikä pienen pojan haave! Välillä on pakko malttaa pitää taukoja, kielet kun kuulemma alkavat sattua aloittelijan sormiin. Sormenpäitä parannellessa mies tarttuu synttärilahjaansa ja uppoutuu vuoteen 1984, George Orwellin klassikkoon. Minä puolestani kaivan kaapin perältä kiinan kielen kirjat ja aloitan alusta, tai siltä se ainakin tuntuu. Voi miten sitä onkaan unohtanut nekin vähäiset, mitä vuosi sitten kurssilla osasi.
Varmaan on sinne Suomeenkin kantautunut tieto, että Pekinkiä ravisutteli voimakas hiekkamyrsky. Gobin autiomaasta puhaltaa joka kevät hiekkaa pohjois-Kiinaan ja alati laajenevan autiomaan tuulet ylsivät nyt ihan tänne Pekingiin asti.
Sunnuntaiaamuna herätessä olikin edessä vinha näky. Verhojen raosta tunki sisään kumman keltaista valoa. Sävy ei hävinnyt, vaikka kuinka silmiä hieroi. Ulkona oli vastassa sakeaakin sakeampi ilma, joka peitti ruskeankeltaiseen hiekkahuntuunsa kaikki vähänkin kauempana olevat kohteet. Koiranulkoilutuslenkillä ei tullut ketään vastaan, se jos mikä teki olon omituiseksi. Ei missään kiinalaisia. Kerrassaan aavemaista. Myrsky teki tuloaan ja tuuli tarttui kaikkeen irtonaiseen, kaateli roskiksia ja rupesi ulvomaan voimalinjoissa. Hiekka pöllysi ja tunkeutui kaulaliinan läpi silmiin ja hampaisiin. Jossain paiskautui auki jäänyt lasiovi pirstaleiksi.
Kotosalla hiekkamyrsky ei tuntunut yhtään hassummalta. (Harmi muuten, ei tullut otettua yhtään kuvaa tuosta pölläkästä.) Pari sohvapäivää tuli ihan hyvään saumaan. Mies näppäili innoissaan uutta aarrettansa, sähkökitaraa. Voi mikä pienen pojan haave! Välillä on pakko malttaa pitää taukoja, kielet kun kuulemma alkavat sattua aloittelijan sormiin. Sormenpäitä parannellessa mies tarttuu synttärilahjaansa ja uppoutuu vuoteen 1984, George Orwellin klassikkoon. Minä puolestani kaivan kaapin perältä kiinan kielen kirjat ja aloitan alusta, tai siltä se ainakin tuntuu. Voi miten sitä onkaan unohtanut nekin vähäiset, mitä vuosi sitten kurssilla osasi.
Aloitin kiinan tunnit uudelleen oikeastaan kohtalon sanelemana. Kävi nimittäin niin, että tässä jokin aika sitten pojotin tienposkessa taksia odotellen, kun kiinan kielen opettajani pyyhkäisi mopollaan kohdalle. Selvisi, että meillä oli sama suunta ja hän tarjosi minulle kyytiä. Hiukan kyllä epäröin, että niinköhän tuo mopo minua painoa kestäisi, mutta opettajan vakuuteltua nousin kyytiin. Mopo pysyi ehjänä allani, mutta sattuipas niin kömpelösti, että noustessani sen päältä potkaisinkin muovisen posken halki. Voi pahus sentään! Ja miten noloa!!! Opettajani koitti vähätellä, eikä suostunut että maksaisin korjauksen. Minä puolestani tunsin jääväni jotain velkaa ja tässä sitä nyt ollaan, ostin häneltä kiinan tunteja täksi kevääksi. Hyvä näin ja rauha sielussani.
Kävin muuten ensimäistä kertaa perinteisen kiinalaisen lääkärin pakeilla. Tuttavani nimittäin osasi sanoa kielestäni, että energiani ovat vähissä, eikä "qi" oikein kulje. No eipä ihme, kun aina vain nukuttaa... Minäpä sitten varasin ajan ja menin näyttämään kieltä paikalliselle rohtotohtorille.
Tohtorin iästä päätellen, perinteiset kiinalaiset lääkärit eivät ilmeisestikään jää eläkkeelle... Papparainen tunnusteli pulssiani molemmista ranteista useammasta kohdasta, kyseli ulosteen laatua ja tarkasti kielen. Mumistuaan jotain itsekseen ja johtopäätökseen tultuaan, määräsi pussitolkulla jotain yrttilinimenttiä, jossa on senkin seitsemäntoista eri ainetta. Jos ei sillä piristy, niin ei kai sitten millään. Maku ainakin on muuten pirun paha, kuin suoraan läheisestä kuraojasta. Tämän täytyy siis toimia!
Kävin muuten ensimäistä kertaa perinteisen kiinalaisen lääkärin pakeilla. Tuttavani nimittäin osasi sanoa kielestäni, että energiani ovat vähissä, eikä "qi" oikein kulje. No eipä ihme, kun aina vain nukuttaa... Minäpä sitten varasin ajan ja menin näyttämään kieltä paikalliselle rohtotohtorille.
Tohtorin iästä päätellen, perinteiset kiinalaiset lääkärit eivät ilmeisestikään jää eläkkeelle... Papparainen tunnusteli pulssiani molemmista ranteista useammasta kohdasta, kyseli ulosteen laatua ja tarkasti kielen. Mumistuaan jotain itsekseen ja johtopäätökseen tultuaan, määräsi pussitolkulla jotain yrttilinimenttiä, jossa on senkin seitsemäntoista eri ainetta. Jos ei sillä piristy, niin ei kai sitten millään. Maku ainakin on muuten pirun paha, kuin suoraan läheisestä kuraojasta. Tämän täytyy siis toimia!
Tämä kuravesi juodaan muuten kuumana ja kuuri kestää sopivasti aprillipäivään. O-ou, ettei vain olisi pelkkä pila...
9 kommenttia:
KIva postaus! Meilläkin on noita hiekkamyrskyjä aina keväällä ja syksyllä,ja silloin hengittäminenkin voi jollekin olla hankalaa.Mutta ne onneksi menevät pian ohitse.....
Teidän Oona on ihana hauva!Lisbet ja luppis
Toivon sinulle Miao hyvää jatkoa.Muistan sinut ystävänä.Haleja Oonalle.En enää voi seurata kiinablogeja.Siksi en enää kommentoi.Se aiheuttaa liikaa tuskaa minulle.Aion kuitenkin elää onnellista elämää,muistella hyviä hetkiä Kiinassa ja ennenkaikkea unohtaa ilkeät ihmiset.Lisbet ja luppakorva
Kerrottuasi kuravedestä kuvittelin sen olevan vaaleanruskeaa, mutta se onkin tuollaista tummaa, oikein kunnon kuraa. Olet kyllä rohkea, itse en tiedä kuinka juoman kanssa kävisi. Toisaalta jospa se auttaa, niin kuinka usein tuollaisen kuurin voisi nauttia?
Yaelian, ai sielläkin välillä hiekka pöllyää. Täälläkin siitä taidetaan saada jokakeväinen ilmiö. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole moniviikkoisia riesoja, vaan menevät pian ohitse.
Vilijonkka, ajatella että suostun juomaan sitä lientä, vaikkei minulla ole aavistustakaan mitä se sisältää?! Matoja, sammakon koipia, ihmisen istukkaa ja uhanalaisen eläimen aivoja... ?! :/
Yritin kysellä tohtorilta ja hoitajilta, mutteivat osanneet sanoa englanniksi. Kuulemma jotain yrttejä. Toivottavasti _vain_ niitä yrttejä. Siitä en tiedä, kuinka usein tuollaisen kuurin voisi ottaa. Katsotaan nyt, jos se tepsii, niin selvitän kyllä.
Lisbet, voih! Olen todella pahoillani, että sinulla on noin ikäviä kokemuksia. Toivon että haavasi pian parantuvat. Kiitos ajatuksistasi ja kommenteistasi. Ihanaa, voimaannuttavaa kevättä sinulle sinne rakkaaseen koto-Suomeen! Ja helliä rapsutuksia Luppakorvallesi! Pitäkää huolta toisistanne. :)
Hei Miao, päätin vielä vierailla sivullasi.Kiitän sinua ystävällisistä sanoistasi.Pidämme luppiksen kanssa huolta toisistamme ja perheestäkin.Olen lomalla ja lähetän terveiset Lapista sinulle.Ihana päivä ulkona.terv.Lisbet/olen jo vähän toipunut murheista(ilman ihmeellisiä lääkityksiä) ja varmaan välillä vierailen sinun sivuillasi.
Mäkin varmaan tarvisisin kuravesikuurin. En ole väsynyt, mutta saamaton. Tahtoisin vain löhötä ja lukea. Sillai ei kotikolon sotkut katoa...
Lisbet, no onpa kiva! :) Anna raikkaiden kevättuulien puhdistaa mieltä ja hoitaa haavoja. Myös aika on kullanarvoinen lääke. Kiitos Lapin terveisistä ja hyvää pääsiäisen aikaa sinne!
Rusina, liekö kuravesikuuri purrut vai uudet ajatukset, mutta olo on virkeämpi. Kiva pitkästä aikaa jotain touhuillakin.
Toivottavasti innostuksen puuska saavuttaisi sinutkin. Toisaalta sinä kyllä vaikutat niin energiseltä ja touhukkaalta noin yleensä, että välillä on ihan hyvä levätäkin. Kotikolon sotkut jaksaa kyllä odottaa. ;)
En kehtaa blogata kaatopaikkaani. Täällä on nimittäin ihan kaikki sekaisin. Sitä energisyyttä voisi jäädä vähän kotiinkin käytettäväksi ;) Kukaan ei usko minkälainen possu minusta löytyykään kaiken "virka" järjestelmällisyyden takaa. Asiaa ei tietysti auta se, että valvoo öisin ja nukkuu päivisin ;)
Lähetä kommentti