lauantai 3. heinäkuuta 2010

Jalkapalloa (ja höpön löpinää...)



Sanlitunin Village on sportti- ja muotiliikkeiden keskittymä, missä hengailee varakkaampi kiinalaisväki sekä myös paljon ulkkareita. Tuotteet on aitoja ja hinnat sen mukaisia. Alueella on myös tasokkaita ruokaravintoloita moneen makuun ja Pekingin yöelämän keskus, Sanlitunin baarikatu aukeaa ihan vierestä.






Vuoden suurin urheilutapahtuma kerää myös kiinalaisia skreenin ääreen. Ihme ettei kiinalaisilla ole kisoissa omaa joukkuetta, luulisi nyt miljardin joukosta löytyvän reilun tusinan verran hyviäkin pelaajia. Laji on kuitenkin täällä verrattain suosittu.







Eilen kävimme aistimassa jalkapallohuuman tunnelmia. Itse kotiuduin jo ennen puoliaikaa, vähillä unilla kun se yksikin gintonic oli liikaa. Mies sensijaan jaksoi ihan tappiin asti ja tänään onkin ollut jonkinlaista krapulan tuntua ilmassa. P a r e m m a n t e k e m i s e n p u u t t e e s s a keksimme ruveta miettimään, millä tavoin krapulapäivän kurjuuden voisi maksimoida, mikä olisikaan ahdistuksen huipentuma. Tarkastelukohteena oli nimenomaan mieheni näkökulma ja päädyimme seuraavanlaiseen tulokseen.

Krapulapäivä täytyy tietenkin aloittaa koirien lenkityksellä paahtavassa 41 asteen helteessä. (Totta, mittari näyttää tänään tuota hurjaa lukemaa.) Mainittakoon, että koiramme on tällä hetkellä monikossa, sillä kesälomaa luonamme viettää myös ystäviemme jättipuudeli. Tietenkään juuri tänä aamuna koirat eivät kolmen vartin etsimisenkään jälkeen löydä sitä sopivaa kakkapaikkaa.

Näin kuumalla kelillä ja huonossa hapessa ulkoilua tietenkin jatketaan ja niinpä suuntaamme mieheni kanssa Pekingin eläintarhaan. Kaikki kiinalaistet ovat päättäneet lähteä katsomaan pandoja juuri samaan aikaan ja erityistä iloa krapulaiselle suo joka suunnalla kiljuvat kakarat.

Miao tietenkin päättää kuvata kaikki eläintarhan eläimet kaikista mahdollisista kulmista seitsemällä eri kameralla. Myös lukuisia yksityiskohtia täytyy kuvata matkan varrelta, kuten hassuja roskapönttäjä ja kivoja kaivonkansia. Mies odottaa kärsivällisesti ja seuraa kiltisti.

Eläintarhan jälkeen on ehkä kuitenkin siirryttävä ilmastoituihin sisätiloihin. Hoksaamme, että tämähän on juuri sopiva päivä käydä Yashown tinkimarkkinoilla ostamassa uusia vaatteita. Käsipuoliimme tartutaan jo heti ovella ja myyjät kilpailevat huomiostamme huutaen tarjouksiaan jo kaukaa. "Special price, only for you my friend" ja voi kuinka meillä onkaan paaaaljon uusia ystäviä.

Kolmen tunnin kiertelyn, lukuisten sovitusten ja armottoman tinkaamisen jälkeen olemme vielä virtaa täynnä ja päätämme kotimatkalla poiketa Carrefourissa ruokaostoksilla. Tietenkin on juuri se päivä viikosta, jolloin kaikki muutkin ovat tulleet ruokavarastojaan täydentämään.

Korvia koetteleva meteli ja megafonien mainospauhu toivottavat meidät tervetulleeksi ja seuraavat mukanamme koko kaupankäyntitapahtuman ajan. Kerrassaan kivoja tarjouksia kaikkialla! Kasvoja suojaavia aurinkovisiirejäkin saa kaksi yhden hinnalla! Että meillä on joskus käynytkin mielessä ottaa mukaan korvatulpat. Olisipa kyllä jäänyt monta hyvää tarjousta kuulematta.


Mandariinit ovat erikoistarjouksessa, joten hedelmien punnitsijalle on kahdenkymmenen metrin jono. Menemme kiltisti jonon hännille kiireisten kiinalaisten etuillessa ja tuuppiessa sen minkä ehtivät. Mutta ei se haittaa, meillä on aikaa. Kassajonossakin vierähtää puolisen tuntia, mutta mihinkäs tässä nyt niin kiire olisi.

Ai niin olimme jo unohtaneet, että ostoskärryt ovat liian isoja kassojen väliin. Kiltisti nostelemme tavarat koreihin, joilla sitten kannamme ostoksemme kassalle. Sattuuhan sitä virhearvioita suunnittelussa muillekin. Ostoskoreista löytyy useita yhteenteipattuja tuotteita, kaksi yhden hinnalla siis. Mukava kun saa vähän alennustakin! Taksissa kuittia tarkastellessamme huomaamme, että yhteen teipatuista tuotteista on kuitenkin veloitettu molemmat. Voi miten me olimmekaan pöhköjä, eihän teippaaminen v ä l t t ä m ä t t ä tarkoita, että toisen tuotteen saisi kaupantekijäisiksi.

Taksiin astuessa nenään tulvahtaa aistimus kuskin hampaista. Moni on todennut, että kiinalaisten hampaat tuppaavat haisemaan. Erityisen voimallisesti ne pukkaavat aromia juuri tällaisena krapulapäivänä. Mieheni oksennusrefleksiä koetellaan myös toisella tapaa. Kuskilla on nimittäin hauska tapa pumpata kaasupoljinta. Sillä tavoin säästyy bensaa. Auto nykii jännästi ja me heilumme takapenkillä edestakaisin. Vau, ilmaista vuoristoratakyytiä samalla! Ilmastointia ei tietenkään kannata laittaa päälle, sillä sehän se vasta bensaa kuluttaakin. Niin ja onhan se hyvä, että lähtee aineenvaihdunta liikkeelle ja ylimääräinen kuona poistuu kehosta hikoilemalla.

Moottoritiellä on vastassa yllätys. Joku on päättänyt peruuttaa ja kuskimme joutuu tekemään äkkijarrutuksen. Jarrut kirskuvat ja pysähdys nytkäyttää melkoisesti. Yrjörefleksi joutuu nyt aivan äärimmäiselle koetukselle. Ja jos vaikka vähän sattuu ryöpsähtämään, niin mitäpä tuosta. Pääasia, että liittymästä ohi ajanut peruuttaja pääsi kuin pääsikin oikealle tielle.

Ja jotta krapulapäivän kurjuus olisi maksimaalista, työntyy kotiovella vielä vastaan hajuaistin tyrmäävä esanssi. Kuvitellaan, että aamulenkillä koirat olivat salaa maistelleet jotain myyränraatoa ja nyt on kumpaisellakin aivan armoton ripuli. Uusi olohuoneen matto on kuorrutettu ruskealla kastikkeella eikä haju lähde huushollista varmaan viikkoon. Krapulapäivän siis kruunaa uneton yö, jolloin kahta ripuloivaa piskiä on kakitettava vartin välein. Tämän kaiken jälkeen jos ei ihminen ole r i k k i, niin silloin häntä ei saa rikki enää tonnin moukarillakaan.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Miao,anteeksi,jos olen vakikommentoija.Vaikka krapulapäiviä en kokenutkaan kaikki tuo elämänrytmin kiihkeys,jonottaminen,taksit,kostea helle saivat ajatukset Kiinaan.Olet taitava kirjoittaja.Nyt vain matokuurit ja (jos ripuli jatkuu muutkin kuurit) rakkaille "piskeille".Voimia sinulle,taitaa olla nyt yö Kiinassa.Lisbet

Nina kirjoitti...

Voi vitsi mikä ihastuttava krapulapäivä :-DDD
Ja sinä varmaan tuumasit miehellesi, että kuka käski juoda ja raahasit perässä kaikkiin ihastuttaviin paikkoihin, jonne juuri tänään halusit päästä :-DDD Kärsikööt koko jalkapallo-ottelun edestä ;-)
Oikeesti, miten miehesi suostui lähtemään minnekkään?! Minä olisin jäänyt sänkyyn, perheriidanki uhalla ;-)

MiaO kirjoitti...

Lisbet, suotta sinä anteeksi pyytelet. On pelkästään ilahduttavaa saada sinulta kommenttia!! Kiitos siis että jaksat ja viitsit. :)

Onneksi tuo krapulapäivän kurjuuden maksimointi oli vain kuvitteellinen tarina. (Se taisi jäädä vähän huonolle maininnalle, kun Nina myös luuli sitä todeksi.) Mieheni kanssa vain rupesimme miettimään, millainen sellainen päivä voisi olla. Tilanteet ovat oikeasta elämästä, mutta eivät ole koskaan tapahtuneet yhtenä päivänä ja thank god, vallankaan krapulassa.

Oonalla oli tosi rankka ripuli tässä alkuviikosta. Jälkiä siivottiin matolta ja vähän sieltä täältä. Yksi yö meni valvoessa ja päivystäessä reppanan vointia, kun ei vesikään pysynyt sisällä ja hätä pakotti pihalle vähän väliä. Lääkitys kuitenkin tepsi ja nyt on koiruus taas elämänsä kunnossa. Voi sitä peuhua ja painia tuon meidän kesähoidokin, Lollyn kanssa. :D Kerrassaan ihastuttavaa katsella iloisten koirien temmellystä!

Nina, tosiaankin, kuten yllä mainitsin, tarina on fiktiivinen. Sori, kun se tuli tekstissä liian epäselvästi ilmaistua. Mutta tuollaistahan noissa paikoissa a i n a on. :/ Tarinassa ne vain on istutettu samaan krapulaiseen päivään. Paitsi että molemmat koirat eivät ripuloineet, ainoastaan meidän Oona.

Miehelleni (ja varmasti aika monelle muullekin) tuollainen päivä olisi mitä suurinta kärsimystä ihan milloin vain, saati sitten krapulaisena. Kaiken kuvitteleminenkin sai jo tuskanhien pintaan ja epätoivon ilmeen kasvoille. Mutta onneksi pelastajana oli armollinen sohvamme, joka imaisi krapulaisen miehen turvaansa ihan koko päiväksi. ;D

Nina kirjoitti...

Kyllä sinä MiaO asian oikein ilmaisit, mutta jotenkin juttu vain vei mukanaa ja olin vähän kahden vaiheilla, onko tämä tota vai ei. Kommentista tuli sitten todellisentarinan kommentti ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos ajatuksistasi Miao.Minäkin luulin aluksi,että tarina on totta (niinkuin kirjoitin,olet taitava kirjoittaja).Hienoa,että Oona on toipunut.Tuollainen tauti helteisessä Kiinassa veisi voimat.Ja tosiaan pääsin tunnelmaan hyvin kiinni (vielä voisi tarinaan lisätä Carrefourin loputtoman taksijonon ja ilman ilmastointia olevan parkkihallin).Mukavaa päivää.Lisbet helteisessä (n. 28 astetta) Suomen kesässä.

Anonyymi kirjoitti...

No mutta, tuohan kuulosti peruspäivälle! Tuollaisia taidettiin muutama kokea, ilman tuota koira hässäkkää :D
Taisi siinä monasti kankkunenkin vähän vaivata, ainakin pikku hynninen.

-Make

ps. Tää on kyllä Mian parhaita postauksia... ainakin muistoja herättävin :D Kiitos tästä!!
pss. Don Q:lle terkkuja.

MiaO kirjoitti...

Make, tervetuloa takaisin ihanien kokemusten Kiinaan muistojen siivin! Juu melkein kuin normipäivä. ;D Ettei vaan oo ollut ikävä?? ;DDD

Te ette tainneetkaan ehtiä tutustua kaskaisiin? Nyt ovat taas heränneet ja siritys sen kun yltyy syksyä kohti. Kiva tuollainen non-stop-piina. Paitsi että kaikkeen ilmeisesti tottuu, paitsi Carrefourin megafoneihin. Enää ei tunnu lainkaan niin pahalta kuin eka kesänä, jolloin oikeesti oli järki lähtee.

Kaikkee kivaa tää Kiina kyllä tarjoaa. Lämpömittarikin on nyt jämähtänyt tuonne 40 asteeseen. Suomilomalle kun tulen en valita yhtään, vaikka olisi kylmä kuin Marsissa ja sataisi räntää joka päivä.

Terveiset A:lle ja otetaanpa kunnon r y h m ä h a li mukavien yhteisten muistojen vuoksi. Tästä on hyvä jatkaa päivää. :D

MiaO kirjoitti...

Lisbet, toden totta listaan voi lisätä vielä tolkuttomat taksijonot! Ja sitten kun sattuu sen taksin saamaan, niin eipä kelpaakaan kuskille kyyti, väärä suunta tai muuten vain ei huvita. Murrrr....

Kiitos muuten kannustavasta palautteesta. Lämmittää mieltä tuollainen. ;) Mukavaa päivänjatkoa sinnekin!

Pohtija kirjoitti...

Sääliksi kävi krapulaista, vaikkei joutunutkaan oikeasti tuota kaikkea kokemaan. Kohmelo on kärsimystä ilman itämaisia ihanuuksiakin ;)

MiaO kirjoitti...

Kiitos Pohtija, taisitkin kommentoida ihan ensimmäistä kertaa. Lämpimästi tervetuloa mukaan seurailemaan Kiina-painotteista blogiani.

Kohmelo toden totta on niitä vastenmielisimpiä olotiloja. Sen kun onnistuisikin aina välttämään, mutta taitaa se joskus salaa päästä yllättämään. :/

Unknown kirjoitti...

:D Tuo Pandalandia krapulassa, onneksi ei superpahassa oli kyllä hittiä :D

MiaO kirjoitti...

Eero, eipä ihme, että kuulosti tutulta. Siitä teidän kokemuksesta sen juuri bongasinkin tuohon tarinaan. ;D Vakuuttavasti ja urheasti jaksoitte, vaikka p i e n t ä rikkonaisuutta oli havaittavissa sieltä palatessa. ;D

Se Carrefour teiltä jäi kokematta. Mutta voin lohduttaa, että ihminen pärjää oikein hyvin ilman sitä kokemustakin. ;D

Mukavaa loppuviikkoa ja terveiset J:lle!

Anonyymi kirjoitti...

Voi nauru tuota kuvitteelista krapulapäivää!!! :-D Tuli ihan paha olo pelkästä lukemisesta, niin taitavasti kirjoitit - tuolla kuvauksella tuossa kaikessa on kestämistä yhden päivän aikana ilman krapulaakin :) Kiitos vierailusta eilen, nähdään taas ensi viikolla!
-Marjo

Rusina kirjoitti...

Jotta krapulapäivän kurjuus olisi maksimaalista, pitää alkoholin lisäksi nauttia pussillinen suolapähkinöitä ja iso suklaalevy. Käytännössä nykyään riittää pelkkä suklaalevykin suistamaan tasapainoaistini kaaokseen, vuode keinuu ja kaikki asennon muutokset aiheuttavat valtavan pahoinvoinnin oksennusreaktion kera sen lisäksi, että laktoosin nauttimnen saa vatsan sekaisin. Jonotus 40 asteen helteessä kiinalaisessa ruuhkassa saisi minut sekopäiseksi, vaikka hyvin voivana lomalaisena sille jaksoi vielä nauraa ;)

Rusina kirjoitti...

Jalkapallosta piti mainita, että opas/tulkkimme tuijotteli sitä pikkutunneille asti ja nukkui kaikki kuljetukset paikasta toiseen. Junassa oli pakko nukkua kune ei ollut televisiota eikä ehtinyt vahtimaan nukkuivatko kaikki "lapset" kiltisti omilla paikoillaan. Siitä myöhemmin lisää jahka pääse päiväkirjassani sinne asti ; )

MiaO kirjoitti...

Hei Marjo, eikös ollutkin suloinen krapulapäivä? Varsinaista sinfoniaa kaikille aisteille. ;D

Juu kiva oli käydä! Mukavaa viikonloppua ja nähdään taas!

Rusina, totta, kurjuuden maksimoimiseksi kannattaa vielä syödä kaikkea sellaista, mille on allerginen! Mahtaa tulla kerrassaan ultimaaliset fibat! ;D

Olenkin seuraillut postauksiasi Kiinan reissulta. Nyt odottelen kieli pitkällä kuvia Guilista ja niistä upeista sokeritoppavuorista. :P

Juu nuo futiskisat on kyllä sekoittaneet kiinalaisten rytmin. Duunipaikat on täynnä nukkuneen rukouksia. Onneksi kiinalaisilla on kuitenkin luontainen lahja ja taito ottaa pikkutirsoja missä ja milloin vain. Kuulemma myös tärkeissä palavereissa.