Jalkapalloa (ja höpön löpinää...)

Sanlitunin Village on sportti- ja muotiliikkeiden keskittymä, missä hengailee varakkaampi kiinalaisväki sekä myös paljon ulkkareita. Tuotteet on aitoja ja hinnat sen mukaisia. Alueella on myös tasokkaita ruokaravintoloita moneen makuun ja Pekingin yöelämän keskus, Sanlitunin baarikatu aukeaa ihan vierestä.

Vuoden suurin urheilutapahtuma kerää myös kiinalaisia skreenin ääreen. Ihme ettei kiinalaisilla ole kisoissa omaa joukkuetta, luulisi nyt miljardin joukosta löytyvän reilun tusinan verran hyviäkin pelaajia. Laji on kuitenkin täällä verrattain suosittu.

Eilen kävimme aistimassa jalkapallohuuman tunnelmia. Itse kotiuduin jo ennen puoliaikaa, vähillä unilla kun se yksikin gintonic oli liikaa. Mies sensijaan jaksoi ihan tappiin asti ja tänään onkin ollut jonkinlaista krapulan tuntua ilmassa. P a r e m m a n t e k e m i s e n p u u t t e e s s a keksimme ruveta miettimään, millä tavoin krapulapäivän kurjuuden voisi maksimoida, mikä olisikaan ahdistuksen huipentuma. Tarkastelukohteena oli nimenomaan mieheni näkökulma ja päädyimme seuraavanlaiseen tulokseen.

Krapulapäivä täytyy tietenkin aloittaa koirien lenkityksellä paahtavassa 41 asteen helteessä. (Totta, mittari näyttää tänään tuota hurjaa lukemaa.) Mainittakoon, että koiramme on tällä hetkellä monikossa, sillä kesälomaa luonamme viettää myös ystäviemme jättipuudeli. Tietenkään juuri tänä aamuna koirat eivät kolmen vartin etsimisenkään jälkeen löydä sitä sopivaa kakkapaikkaa.

Näin kuumalla kelillä ja huonossa hapessa ulkoilua tietenkin jatketaan ja niinpä suuntaamme mieheni kanssa Pekingin eläintarhaan. Kaikki kiinalaistet ovat päättäneet lähteä katsomaan pandoja juuri samaan aikaan ja erityistä iloa krapulaiselle suo joka suunnalla kiljuvat kakarat.

Miao tietenkin päättää kuvata kaikki eläintarhan eläimet kaikista mahdollisista kulmista seitsemällä eri kameralla. Myös lukuisia yksityiskohtia täytyy kuvata matkan varrelta, kuten hassuja roskapönttäjä ja kivoja kaivonkansia. Mies odottaa kärsivällisesti ja seuraa kiltisti.

Eläintarhan jälkeen on ehkä kuitenkin siirryttävä ilmastoituihin sisätiloihin. Hoksaamme, että tämähän on juuri sopiva päivä käydä Yashown tinkimarkkinoilla ostamassa uusia vaatteita. Käsipuoliimme tartutaan jo heti ovella ja myyjät kilpailevat huomiostamme huutaen tarjouksiaan jo kaukaa. "Special price, only for you my friend" ja voi kuinka meillä onkaan paaaaljon uusia ystäviä.

Kolmen tunnin kiertelyn, lukuisten sovitusten ja armottoman tinkaamisen jälkeen olemme vielä virtaa täynnä ja päätämme kotimatkalla poiketa Carrefourissa ruokaostoksilla. Tietenkin on juuri se päivä viikosta, jolloin kaikki muutkin ovat tulleet ruokavarastojaan täydentämään.

Korvia koetteleva meteli ja megafonien mainospauhu toivottavat meidät tervetulleeksi ja seuraavat mukanamme koko kaupankäyntitapahtuman ajan. Kerrassaan kivoja tarjouksia kaikkialla! Kasvoja suojaavia aurinkovisiirejäkin saa kaksi yhden hinnalla! Että meillä on joskus käynytkin mielessä ottaa mukaan korvatulpat. Olisipa kyllä jäänyt monta hyvää tarjousta kuulematta.

Mandariinit ovat erikoistarjouksessa, joten hedelmien punnitsijalle on kahdenkymmenen metrin jono. Menemme kiltisti jonon hännille kiireisten kiinalaisten etuillessa ja tuuppiessa sen minkä ehtivät. Mutta ei se haittaa, meillä on aikaa. Kassajonossakin vierähtää puolisen tuntia, mutta mihinkäs tässä nyt niin kiire olisi.

Ai niin olimme jo unohtaneet, että ostoskärryt ovat liian isoja kassojen väliin. Kiltisti nostelemme tavarat koreihin, joilla sitten kannamme ostoksemme kassalle. Sattuuhan sitä virhearvioita suunnittelussa muillekin. Ostoskoreista löytyy useita yhteenteipattuja tuotteita, kaksi yhden hinnalla siis. Mukava kun saa vähän alennustakin! Taksissa kuittia tarkastellessamme huomaamme, että yhteen teipatuista tuotteista on kuitenkin veloitettu molemmat. Voi miten me olimmekaan pöhköjä, eihän teippaaminen v ä l t t ä m ä t t ä tarkoita, että toisen tuotteen saisi kaupantekijäisiksi.

Taksiin astuessa nenään tulvahtaa aistimus kuskin hampaista. Moni on todennut, että kiinalaisten hampaat tuppaavat haisemaan. Erityisen voimallisesti ne pukkaavat aromia juuri tällaisena krapulapäivänä. Mieheni oksennusrefleksiä koetellaan myös toisella tapaa. Kuskilla on nimittäin hauska tapa pumpata kaasupoljinta. Sillä tavoin säästyy bensaa. Auto nykii jännästi ja me heilumme takapenkillä edestakaisin. Vau, ilmaista vuoristoratakyytiä samalla! Ilmastointia ei tietenkään kannata laittaa päälle, sillä sehän se vasta bensaa kuluttaakin. Niin ja onhan se hyvä, että lähtee aineenvaihdunta liikkeelle ja ylimääräinen kuona poistuu kehosta hikoilemalla.

Moottoritiellä on vastassa yllätys. Joku on päättänyt peruuttaa ja kuskimme joutuu tekemään äkkijarrutuksen. Jarrut kirskuvat ja pysähdys nytkäyttää melkoisesti. Yrjörefleksi joutuu nyt aivan äärimmäiselle koetukselle. Ja jos vaikka vähän sattuu ryöpsähtämään, niin mitäpä tuosta. Pääasia, että liittymästä ohi ajanut peruuttaja pääsi kuin pääsikin oikealle tielle.

Ja jotta krapulapäivän kurjuus olisi maksimaalista, työntyy kotiovella vielä vastaan hajuaistin tyrmäävä esanssi. Kuvitellaan, että aamulenkillä koirat olivat salaa maistelleet jotain myyränraatoa ja nyt on kumpaisellakin aivan armoton ripuli. Uusi olohuoneen matto on kuorrutettu ruskealla kastikkeella eikä haju lähde huushollista varmaan viikkoon. Krapulapäivän siis kruunaa uneton yö, jolloin kahta ripuloivaa piskiä on kakitettava vartin välein. Tämän kaiken jälkeen jos ei ihminen ole r i k k i, niin silloin häntä ei saa rikki enää tonnin moukarillakaan.