Päätin tänään pohtia vähän rumuutta. Aihe virisi minussa, kun koitin suunnitella jotain kaunista kankaanpainantakuviota ja sain aikaiseksi vain kasan kökköjä, rumia luonnoksia. Huushollikin on kuin hävityksen kauhistus ja muutenkin on niin ruma olo.
Rumuus niin kuin kauneuskin taitaa olla enimmäkseen katsojan silmissä. Mutta toki on joitain yleispäteviä viitteitä siitä, mitä miellämme rumaksi. Ajattelin poimia tänne niitä epäedullisimpia, suorastaan rumia otoksia. Katsellessani valokuviani huomasin kuitenkin, että rumaksi luokitteleminen on yllättävän vaikeaa. Rumuutta ja kauneutta kun esiintyy usein yhtä aikaa. Kun "rumaa" kuvaa katsoo vähän kauemmin, siinä saattaa alkaa näkemään myös jotain kaunista. Mutta ei aina. Jotkut kuvat ja asiat vain ovat niin läpeensä rumia.
Poimin tähän jonkinlaisen ruman koosteen. Osa kuvista on mielestäni vain vähän rumia, rumahkoja, toiset taas ihan erityisen rumia. Monien kohdalla saatamme olla yhtä mieltä, ruma mikä ruma. Mutta joidenkin kohdalla saatatte miettiä, että mitä rumaa tuossa on. Silloin siinä taitaa olla kyseessä jokin minun henkilökohtainen rumuuskoodi.
(Latasin kuvat tavallista pienempinä. Ne saa kuitenkin klikattua hiukan isommiksi, jos se on jostain syystä tarpeen.)
8 kommenttia:
Siis mitä elikoita tuossa toisessa lihakuvassa oli? Koiria?! Jaiks!
Nina, minäkin mietin, että mitäköhän siinä on. Koira kävi myös mielessä, mutta voipi olla sikaakin. Juuri tuon kuvan miellän jotenkin erityisen rumaksi. Jaiks!
Mutta rumaa on myös se, että _syön_ muutakin kuin luomulihaa tai lihaa ylipäätänsä :/ Enkä voi millään muotoa sitä itselleni oikeutetusti perustella.
Terveisiä mökkimatkalta (aviomiehen projekti pakotti palaamaan kaupunkiin,p(lääh))Ilman kokemaamme rumaa ei olisi kaunista.
Eilen istuin rantatuolissa ja katselin illalla auringon laskiessa tyyntä järvenselkää ja horisontteja eri suunnissa. Mietin miten paljon rakastankaan tätä Suomea ja sen luontoa.Horisontin eri puulajen ja kerrosten vihreää en saanut vangittua automaattidigikameraan. Täytyy ottaa omat silmät avuksi ja yrittää maalata akvarelli(kun on aikaa).Akvarellimaalaus opettaa havannoimaan eri värisävyjä.Lisbet(p.s. se kaunis ihminen ei kuulunut joukkoon!)
Lisbet, kiitos terveisistä! Mielikuvissani ihailin sitä teidän rantamaisemaa ja vihreyden eri kerrostumia. Kyllä Suomessa on niin kaunista! Mutta tottahan se on, että ilman rumaa ei olisi kaunistakaan. Ainakaan sitä ei osaisi silloin niin arvostaa. Ihminen tarvitsee vertailukohteita ja siksi molempia.
Ai, harrastat akvarellimaalausta. Kiva! Ihailen niitä, joilla on maalaamisen taito. Hommasin juuri taulupohjia ja värejä, jos vaikka saisin jotain aikaiseksi itsekin. Minulla vain taitaa mennä abstraktin lätkimisen puolelle, kun en osaa vangita maisemaa sellaisenaan. Olisi kyllä kiva oppia piirtämään ja maalaamaan paremmin.
ps. Naamakuva kuuluu joukkoon. Tärähtänyt ja venähtänyt, eikä muutenkaan mikään ilo silmälle. ;D
Kiitos Miao,että jaksat vastata kommentteihin.Ei minulla mitään taitoa ole maalata, ja nyt,kun aviomies on työtön ja minun täytyy hankkia leipää taloon ei ole oikein aikaakaan tuolle harrastukselle. Kun sinulla on aikaa aloita vain maalausharrastus.Sinulla on kauniit taustakuvat blogissasi (hyvin kiinalaiset). Lisbet.
Aika pahat...Datongin kuvissa on paljon rumuutta. Ajatella, me siellä saimme piipahtaa, toiset eivät pääse koskaan pois, kokemaan jotain edes hieman kauniimpaa. Paljon olisi Kiinassa kaunista, mutta juuri nyt muistan lähinnä rumaa. Sekin on aika tylsä juttu. Suomi näyttää juuri parhaimpaansa minulle.
Maltan tuskin odottaa elokuuta, että näen aikaansaannoksiasi! Jee, tsemppiä!
Vilijonkka, totta, Datong muistuu mieleen rumana kaupunkina, mutta ilmapiiri sen sijaan oli lämmin ja välitön. Paljon on kivoja muistoja tuolta reissulta. Luulenpa, ettei paikallisia juurikaan ahdista oman kaupunkinsa rumuus ja tuskin rumuutta ihan samalla tavalla näkevätkään. Asuin nuoruudessani kulmakunnan rumimmassa talossa ja minua se ahdisti. Tosin ei olisi ahdistanut niin paljoa, jos kaikki talot olisivat olleet yhtä rumia.
Ihana kuulla, että Suomi antaa sinulle parastaan. Mutta harmi, että sitä myöten kontrasti Kiinaan kasvaa. Minunkin ajatukseni ovat ihan jo Suomessa. Enää hädin tuskin näen ympärilleni täällä. Reilu viikko ja maisema vaihtuu ihan fyysisestikin. Oi miten ihanaa!
Mitä noihin aikaansaannoksiin tulee, niin eipä voi vielä paljoa puhua. Lähinnä luonnoksia ja kokeiluja. Vähän turhauttavaakin. Voi kun saisin jonkun onnistumisen kokemuksen. Pienenkin. Siitä olisi hyvä jatkaa.
Kiitos tsempistä. Pidän sen mielessä. :)
No juu kieltämättä hieman erikoisia ja osa superkammottaviakin. Mutta rumaakin kannattaa kuvata, että osaa arvostaa kauneutta.
Tiedätkö, mitä ystäväni sanoisivat, jos esittelisin samat kuvat heille? "Taas näitä Rusinan taidekuvia!"
Lähetä kommentti