Kylläpä on kerrassaan vetämätön olo. Olen jumittunut jonnekin sohvan uumeniin ja nukahtelen erinäisiä pätkiä läppäri kainalossa. Alkukesän virtaisuus on alkanut haihtua ja unet rupeaa velkomaan omiaan. Tässä Suomiloman kynnyksellä se vähän askarruttaa, että sattuuko väsymyspiikki juuri, kun pitäisi jaksaa.
Uni-, bio- sun muut rytmit ovat heittäneet kuperkeikkaa lääkityksen vuoksi. Vanhan vaivan takia olen koko kesän kortisonikuurilla. Reilu kuukausi on mennyt ihan olemattomilla unilla. Alkuun se oli ihan jännää, kun virtaa riitti vaikka mihin, eikä unta tarvinnut kuin sen, että vähän silmiä ummisti. Mutta ihan tolkuttomasti ei keho jaksa, edes keinotekoisesti. Väsymys alkaa painaa ja liikkeet käydä raskaammiksi. Sohva imaisee helposti koko päiväksi. Uni ei edelleenkään tule kuin satunnaisissa pätkissä, joten levon tarve on suuri.
Koitan nyt levätä lomani kynnyksellä, tehdä mahdollisimman vähän ja vain olla. Loikoilla ja makoilla. Kuunnella kaskaiden siritystä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tosin tänään olemme koirulien kanssa saamassa pikku-ystäviä vieraiksemme, joten täytyy tehdä ryhtiliike ja kammeta suihkuun. Symbioosi sohvan kanssa katketkoon toviksi.
Uni-, bio- sun muut rytmit ovat heittäneet kuperkeikkaa lääkityksen vuoksi. Vanhan vaivan takia olen koko kesän kortisonikuurilla. Reilu kuukausi on mennyt ihan olemattomilla unilla. Alkuun se oli ihan jännää, kun virtaa riitti vaikka mihin, eikä unta tarvinnut kuin sen, että vähän silmiä ummisti. Mutta ihan tolkuttomasti ei keho jaksa, edes keinotekoisesti. Väsymys alkaa painaa ja liikkeet käydä raskaammiksi. Sohva imaisee helposti koko päiväksi. Uni ei edelleenkään tule kuin satunnaisissa pätkissä, joten levon tarve on suuri.
Koitan nyt levätä lomani kynnyksellä, tehdä mahdollisimman vähän ja vain olla. Loikoilla ja makoilla. Kuunnella kaskaiden siritystä ja tuijottaa tyhjyyteen. Tosin tänään olemme koirulien kanssa saamassa pikku-ystäviä vieraiksemme, joten täytyy tehdä ryhtiliike ja kammeta suihkuun. Symbioosi sohvan kanssa katketkoon toviksi.
4 kommenttia:
Lepäilehän nyt rauhassa, sitä täälläkin tehdään. Ei uskoisi, että täälläkin voi olla niin kuumaa ja tukahduttavaa, että vaatii kovat ponnistukset siirtyä paikasta toiseen.Tänään on luvattu jo ehkä vähän viilentävää ukkossadetta. Yritetään vähän jäähdyttää raikkaammaksi ennenkuin tulet ;)
Noista kuvista tuli mieleeni, että tuota kiinalaisten taitoa ottaa päikkärit kun väsyttää, on asia, jota olisi ilo nähdä täällä Suomessakin!
Voi miten ihanaa olisi töissä lounaan jälkeen nojautua työpisteelle käsien päälle ja ottaa pikku tirsat! Ihan vain 15min! Sen jälkeen jaksaisi ihan toisella tavalla ryhtyä hommiin. Mutta eihän sitä täällä voi tehdä...potkuthan siitä saisi, vaikka olisi lounasajalla torkkumassa. Pidetäisiin heti laiskana työntekijänä...
Seija, juu nyt olen kyllä lepäillyt ja saanut nukuttuakin, mikä on tehnyt tosi hyvää. Siellä Suomessakin on oikein päästy näihin Pekingin tunnelmiin kelin puolesta. Mutta toivotaan, että ei enää kovin kauaa tarvitsisi hautua. Rapsakoita sateita sinne toivotellen!
Nina, kiinalaisilla on kyllä jalo taito ottaa tirsat aina tarpeen tullen, paikasta riippumatta. Siinä meillä olisi todellakin oppimista. Miten virkistävää olisikaan ummistaa hetkeksi silmänsä ja torkahtaa toviksi. Mutta eihän sitä oikein tohdi, laiskaksi luulevat vielä... :/ Mitä jos kokeilisit senkin uhalla? Ties vaikka siitä uusi trendi tulisi. ;D
Erinäinen määrä kuvia on minullakin kiinalaisist torkkujista tältäkin matkalta. Osan varmaan bloggaankin jossakin vaiheessa. Kuvien järjetely vielä kesken, mutta pikku hiljaa...
Lepo on aina hyväksi, joten rennosti silmät kiinni kun siihen on tarve.
Nina: olen minä lounastauolla ottanut nokoset jonkun kerran. Nalle Puh ilmoittaa hunapurkki kainalossa, että olen syömässä.
Lähetä kommentti