Viime viikolla kun pyöräilin kiinan tunneille, matkalla minua kohtasi tällainen näky. Maissisato oli korjattu pelloilta ja tiet ja pientareet olivat tähkiä pitkänään! Olivat valloittaneet toisen kaistan aivan kokonaan.
Tätä näkyä katsellessani ja työntekijöiden aherrusta seuratessani oivalsin, että maissin jyvillä taitaa olla melkoisen pitkä matka popcornipussiini. Ennen kuivatusta jokaisesta tähkästä irrotetaan kuoret ja tämän jälkeen tähkämerta kuivatetaan, käännellään ja lapioidaan auringossa useita viikkoja.
Kuivuneista tähkistä irroitetaan jyvät. Tämäkin luonnollisesti ihan käsin, talttaa muistuttavaa puikkoa apuna käyttäen. Tämän jälkeen jyvätkin jäävät aurinkoon lepäämään ja kuivumaan.
Osa jyvistä lähtee varmaan vielä myllyyn jauhettavaksi. Pitkä on maissinkin matka. Vaikka kovin on ihastuttava ja herkullinen näky kullankeltaisessa väriloistossaan, silti en voi olla kiinnittämättä huomiota, että siinä ne lepäävät autojen pakokaasuille alttiina useita viikkoja. Onneksi sentään ei ihan valtaväylällä.
6 kommenttia:
Uskomaton näky! Kyllä maailmassa on ihmeellisiä asioita. ;)
Uskomaton tapa tuottaa ihmisille ruokaa. Muistan Shanghain matkaltani 1997, kuinka tiet olivat riisinkorjuun aikaan täynnä niitä samalla lailla kuivuakseen. Uskomatonta suomalaisen perspektiivistä katsoen! Kiitos kivasta postauksesta! t ano
Eipä voi taas kun ihmetellä täällä suu pyöreänä :D On mahtanut olla näky !! Tiellä.. huh huh :D :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinne :)
Uskomatonta katsella tallaista kuivatustekniikkaa... VArmasti kaunista kuvattavaa tietysti. Ihanan keltaista!
Tuota talttaa en ennättänytkään nähdä. Yhtenä päivänä maisema vaan oli muuttunut palkomerestä jyväaallokoksi ja ihmettelin miten. Nyt tiedän.
Itkupilli, uskomaton näky tosiaan. Tällaisia ihmeellisiä asioita sitä kohtaa, kun on kaukana kotoa. Kiva oli päästä seuraamaan tällaista tapahtumaketjua. Varsin avartavaa.
Ano, riisinkorjuu se vasta työlästä hommaa varmaan onkin. Olisipa mielenkiintoista nähdä sekin joskus. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen kaikki tämä on niin uskomatonta, kun meillähän on kaikenmaailman koneet ja kaikki on niin paljon kätevämpää.
Jotenkin sitä on vain kuvitellut, että ne riisin- ja maissinjyvät pomppivat pusseihin ihan melkein itsestään. Noloa tunnustaa tämä oma tietämättömyys ja kaupunkilaisuus. Tällaiset käytännön oppitunnit ovat ihan paikallaan!
Johanna, tielläpä tiellä, paikalliseen tapaan... Välillä kyllä pistää silmään, kun vihanneksiakin näkee poimittavan ihan jopa valtaväylien kupeesta ja likaojien pientareilta. Kovin on kaukana luomusta nämä paikalliset eväät ja tuleehan sitä miettineeksi, että mitäköhän kaikkea ne pitääkään sisällään. Se on näitä tämän maan ikävimpiä kääntöpuolia. Mutta joka tapauksessa, mukavaa viikkoa sinnekin!
M´man, ihanan keltaista todella! Ja oikein ammensin tuota väriä siellä tien poskessa seisoessani. Keltainen kiehtoo minua tällä hetkellä, vaikka se on aina ollut minulle jotenkin vaikea väri. Kiehtova muutos.
Vilijonkka, niin niitä jyviä kaiverrettiin rivi kerrallaan. Siellä on täytynyt kyllä olla melkoiset talkoot, että on saatu jyvät sellaisesta palkomäärästä. Noinkin nopeasti.
Lähetä kommentti