Matalapainetta ja harmillisia episodeja

Toissapäivänä ilma oli niin painostava ja seisahtunut, että sillä oli jo vaikutusta mielialaankin. Harmaus oli ihan aavemaista. Vastaan pyöräili ja mopoili tavallista enemmän naamasuojuksin varustautuneita menijöitä. Myös luonnon nuupahtaneisuus korosti väsynyttä tunnelmaa.


Eilen ilma lähtikin sitten liikkeelle ja saimme kunnon puhurit. Puutarhatuolit kaatuilivat ja tuuli riepotteli puiden oksia ja ravisutteli kuivuneet lehdet lentoon. Sen verran kylmäksikin kävi ilma, että piti jo pukeutua paksumpaan takkiin ja vetää päähän lakki.

Tänään ja huomenna on täällä Pekingissä Aasian ja Euroopan johtajien huippukokous. Sen huomasi jo eilen liikenteessä. Illalla katkaistiin tavallisilta menijöiltä kulku lentokentän moottoritielle. Sen aiheuttamat ruuhkat olivat ihan mielettömät.

Olimme sopineet, että menen miestäni vastaan, kun hän pääsee töistä. Taksimatka vei puolitoista tuntia reilun parinkymmenen minuutin pyyhkäisyn sijaan. Ehkäpä pojottaisin siinä taksissa vieläkin, mikäli kuskilla ei olisi palanut kiinni. Jupinaa, tupinaa ja paikallisia kirosanoja. Uhkarohkeita koukkauksia ja ohituksia oikealta, töötti pohjassa risteyksiin mitään ja ketään väistämättä. Allejääneitä luojan kiitos, nolla.

Jotenkin on ollut matalapainetta omassa pääkopassa viime päivinä. Tämäkään päivä ei kyllä yhtään sen lupaavammin alkanut. Yleensä olen pystynyt pitämään Oonaa irti aamuisella pissareissulla takapihan puoleisessa maastossa. Tänä aamuna hän sitten sattuikin olemaan tavallista kuurompi. Omapäisesti laajensi reviiriään ja huomasi kiinalaispapan pihalla vapaana jolkottelevat kanat.

Ja siitähän kunnon kanasoppa syntyi! Oona vallan riemastui uusista tuttavuuksistaan, viiletti kanojen perässä ja tulkitsi homman kivaksi leikiksi. Kanat hädissään kaakattivat ja höyhenet pöllyten pyristelivät pakoon sen minkä koivistaan pääsivät. Minä huudan ja koitan saada koiruutta edes hännästä kiinni, kiinalaispappa huitoo harjalla ja mummu heristää nyrkkiä ikkunasta.

Vihdoin saan ketaleemme kiinni, näytän taivaan merkit ja jään pahoittelemaan tilannetta. Kiinalaispappa tekee elekielellä hirttosilmukkaa koirallemme. Nyökyttelen, olen sillä hetkellä täysin samaa mieltä. Pappa etsii kanat piiloistaan ja laskee eloonjääneet. Luojan kiitos, kaikissa vielä joten kuten henki pihisee.

Aika surkea mieli jää tuosta episodista. Mietin mitenköhän tämän mielipahan kiinalaispapalle hyvittäisin. Ainakin Oonalle koitti remmikomennus. Nyt ei sitten enää takapihan metsissäkään vapaana juoksennella.