Tänään kiinalaisen uuden vuoden aattona rautatieaseman tunnelma oli jo varsin rauhallinen. Mitään suurta tungosta ei ollut. Sadat miljoonat kiinalaiset ovat matkustaneet kotiseuduilleen jo viikolla ja junaa odotti enää vain viime hetken lähtijät. Mukaan lähti monenlaista nyssäkkää, säkkiä, laukkua ja laatikkoa. Viemisiä kotiväelle, lahjoja ja uuden vuoden tuliaisia.
Asemien tunnelmaan kuuluu myös odottelu. Aikaa voi kuluttaa vaikka korttia pelaten. Matka voi olla pitkäkin, mutta vielä ehtii kotiin illaksi. Perillä on vastassa useita kyläpaikkoja, riemastuttavia jälleennäkemisiä, nautinnollisia hetkiä ruuan ja juoman äärellä, perheen ja suvun yhdessäoloa. Edessä on siis vuoden kohokohta, monien kiinalaisten ainoa loma.
6 kommenttia:
Täälläkin (kotikaupungissasi) oli lehdissä juttua kiinalaisten ainoasta lomasta ja kotiin matkustamisesta. Siinä oli sekoittuneena ilo ja haikeus, kun monet olivat lähdössä koko omaisuutensa kanssa. Omaisuus oli kuvattu kangasnyyteiksi ja mutaisiksi ämpäreiksi. Työt olivat monella loppuneet Pekingissä, ja paluuta ei ollut. Mutta varmaan se riemu kotiin pääsystä sai unohtamaan osittain sen lähtöhaikeuden.
Olen matkustanut junalla Kiinassa ja vaikka odotussali on kuin nuijalla lyöty, uppoaa ihmismassa juniin varsin sutjakkaasti. Tosin lomajunassa minä en ole matkustanut, joten niistä en osaa kertoa mitään.
Suosikkilistani päätti ettei päivitä sivujasi. Se näytti aina vaan vuoden viimeistä kirjausta. Hämästelin tovin kunnes älysin vilkaista lounaan kera blogiasi töissä. Poistin vanhan lukkiutuneen linkin, jotta saan uudet kirjoituksesi käyttööni.
Outo ilmiö. Ovatko muut sivut mustasukkaisia Kiina innostukselleni?
Kiitos kommentistasi Seija! Olipas mielenkiintoista, että aiheesta oli kerrottu siellä tutuissa paikallislehdissäkin. Totta, lähtöhaikeutta varmasti on ollut niillä, joilla työt kaupungissa on loppuneet. Se ei yleensä ole hyvä uutinen se, siinä joutuu vaakalaudalle koko perheen talous ja toimeentulo.
Meidänkin taloudenhoitaja pääsee matkustamaan kotiinsa vain kerran tai pari vuodessa. Matka on pitkä ja kestää lähes vuorokauden. Mukanansa hän vie suuren osan palkastaan. Hänellä ei varmaankaan ollut haikeutta lähteä ainakaan täältä päin. Työt kun kerta jatkuvat. Tosin haikeutta voi olla toiseen suuntaan.
Rusina, itse en ole Kiinassa vielä junalla matkustanutkaan. Ehkä tässä keväällä pääsen senkin kokemaan. Mietin vain, että mitenköhän pitkiä ne junat oikein mahtavat olla, että semmoinen ihmispaljous niihin mahtuu?? Asemalla käydessäni en päässyt laiturille asti kurkkimaan, kun ei ollut lippua.
Kiva nähdä sinua taas täällä. Itselläni on käynyt samalla tavalla yhden suosikkiblogini kanssa. Ihmettelin, kun se ei päivity, kunnes kokeilin toista reittiä.
Junalla matkustaminen kannattaa lisätä elämänkokemuksiin, ja jos mahdollista, yöjunalla. Makuuvaunuun saattaa tulla hyvinkin kansainvälinen joukko, eikä siinä ole erikseen nais- ja miespaikkoja. Junaan tungettiin Xianín asemalla yhtä pappaa ikkunan kautta nyytteineen. Kaikki mahtuivat kyytiin, "turistivaunuissa" oli tilaa riittävästi. En tiedä kuinka täyttä oli muualla.
Seija, kiitos siitä valokuvasta, minkä sähköpostiini lähetit. Oletpa kyllä sattunut oivaan aikaan paikalle, kun olet päässyt nappaamaan noinkin hulvattoman kuvan junaan ikkunan kautta tungetusta papasta! :D Miten ihmeessä tuommoinenkin voi olla mahdollista?! Eikö oven kautta enää mahtunut??
Junailukokemuksia tässä varmaankin tulee niin yö- kuin päiväjunassakin. Tarkoituksena on jonkinlaisia reissuja tehdä. Kuulostaa olleen tiivis tunnelma ja sopivan sekalainen meininki siellä makuuvaunussa. Mitenköhän siellä saisi edes nukuttua. Noo, pääasia että selän saa oikaistua ja vähän köllötellä. Ehtiihän sitä nukkua sitten taas kotona. ;D
Lähetä kommentti