Tiibettiläisessä ravintolassa voi syöminen olla hyvinkin harras kokemus. Rukousmantroihin keskittynyt ja helminauhaansa hypistelevä omistaja luo muminallaan rauhallisen ja hengellisen tunnelman. Ohi mennessään hän tervehtii ystävällisesti kädet yhteen painettuina.
Talon lihakeitto oli todellakin sanansa mukaisesti lihaisa. Padallinen maitolientä ja jakin lihaa, pieni yrtin oksa mukaan eksyneenä. Ehkä ensi kerralla saamme tilatuksi jotain monipuolisempaa. Silti ei voi sanoa, etteikö olo olisi ollut ravittu aterian jälkeen. Ehkä siihen vaikutti osaltaan se ilmassa leijunut hengenravinto.
Alla oleva mantramusiikki soi kuulemma kaikkialla Tiibetissä. Tutun meditatiivisen muminasävelmän voi kuulla yhtä lailla täällä Pekingissä, Lama-temppelin läheisyydessä sekä lukuisissa tiibettiläisissä kojuissa ja putiikeissa.
Olkaa hyvät, tässä on tarjolla päivän meditaatiohetki. Kymmenen minuutin mantrasta voi kukanenkin kuunnella haluamansa mittaisen pätkän. Om mani padme hum. (Suomeksi: Terve, jalokivi lootuksessa.)
5 kommenttia:
Ystäväni soitteli mantraa autossa taiji opettajani ollessa kyydissä. Minä vain totesin, että onhan pitkä hevosista kertova laulu. Ai miten niin? No kun ne toistaa "Oi hummani Padme mun". Sellaiselta se kuullosti takapenkille. Päämäärässämme autosta poistui iloisia hihitteleviä matkustajia. Olen siitä ehkä muutaman kerran saanut kuulla. Soita se hummalaulu!
Matkakuumehan tässä yllättää! Pahus.
Rusina, hahaa hummalaulupa tosiaankin! Hauska "rekimatka" teillä. ;D
Vilijonkka, jo vain! Ei muuta kuin Tiibetin matkaa suunnittelemaan. Tässä yksi innokas ilmoittautuu. Miten olis??
sulla on todella kauniita kuvia ja mielenkiintoinen postaus tiibetiläisestä ravinnosta, niin hengellisestä kuin ruumiillisestakin :)
Kiitos Tarja! :) Tiibettiläinen miljöö ja kulttuuri hengellisine perintöineen kiinnostaa minua. Vähän jänskättää näistä asioista kirjoittaa, kun se on niin herkkä ja arka aihe täällä... Toivottavasti isoveli on armollinen.
Lähetä kommentti