Valtion omistaman ravintolan tunnistaa ainakin siitä, että työntekijöitä tuntuu olevan enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Eikä ole ollenkaan sopimatonta ottaa jonain rauhallisena hetkenä vaikkapa pienet nokkaunet. Astuimme ravintolaan ja siellä täällä salia nuokkui työntekijöitä pää pöydällä. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Jotenkin onnistumme usein valitsemaan aivan eri ajankohdan ruokailuun, kuin kiinalaiset yleensä.
Pikkuhiljaa ravintola heräsi eloon. Vuoronvaihdon aikaan työntekijät kokoontuivat riviin kuulemaan työtehtävät. Valtion omistamissa paikoissa sulkeiset ovat edelleenkin yleinen tapa ja usein sen näkee tehtävän ulkona.
Tänään riviin kokoonnuttin kahteen eri kertaan. Toinen oli palkan jakoa varten. Jokainen kävi vuorollaan hakemassa ruskean, ohuen kirjekuoren. Joidenkin kohdalla taputettiin. Lieköhän työntekijöiden kesken ollut jotain kilpailua. Jostain syystä joku oli onnistunut saamaan erikoismaininnan.
Kenties nimenomaan palkkapäivästä johtuen saimme osaksemme oikein hyväntuulista ja huomaavaista palvelua. Ehkä palvelu oli jopa liiankin hyvää. En nimittäin millään meinaa tottua siihen, että joku vartioi pöytäämme ja seuraa herkeämättä ruokailuamme puolentoista metrin päässä. Siirrettyäni katseeni hiukan kauemmaksi, huomasin että vähän taaempana seisoo puolisen tusinaa tarjoilijaa rivissä katseet kohti meitä. Ja katseidemme kohdatessa jokaisen naama venyi iloiseen virneeseen.
Hämmennyn moisesta huomiosta ja ruoka alkaa kummasti liukastella puikoissani. Sitäpaitsi onnistun vahingossa nielemään liian paljon chiliä. Kurkustani leimahtaa lieskat ja naamani alkaa irrota. Tarjoilija kipittää johonkin. Luulen hänen hakevan vaahtosammutinta. Hän tuo minulle lasin tulikuumaa vettä. Poltan sekä näppini että kurkkuni. Mutta ainakin chilinpolte häviää.
Tämän episodin jälkeen saan osakseni vieläkin enemmän huomiota ja ruokailuani seurataan entistä intensiivisemmin. Mieheni lohduttaa ja toteaa, että hyväähän he tarkoittavat ja että tuijottamiseenkin tottuu. Ehkä, mutta silti taidan valita ensi kerralla muun kuin valtion ravintolan ja pidän huolen että siellä on salin täydeltä muitakin asiakkaita kilpailemassa huomiosta. Tai sitten ei muuta kuin samaan paikkaan karaistumaan ja katsomaan miten nopeasti noihin katseisiin tottuu.
10 kommenttia:
Tuo puolisotilaallisuus on jossain aika huvittavankin näköistä, mutta tuohan se tiettyä täsmällisyyttä toimintoihin. Eipä ihme jos puikot alkoivat lipsua tuossa vartioinnissa.
Seija, kiva kun onnistuitkin kommentoimaan. Välillä näissä ilmenee ongelmia, mutta kannattaa olla sitkeä ja kokeilla useamman kerran. :)
Tuo kiinalainen puolisotilaallisuus on todellakin välillä aika huvittavaa. Sellaiseen kun ei ole Suomessa lainkaan tottunut. Ja kieltämättä se pöydänvartija puolentoista metrin päässä oli aika painostava kokemus. Olisi nyt seissyt edes vähän kauempana :/
Sen olen kyllä täällä huomannut, että ihmisen henkilökohtainen reviiri on täällä tosi paljon pienempi, kuin mitä Suomessa. Mutta onhan se ihan selvääkin, kun vertaa jo pelkästään väkilukuja.
No johan oli kokemus! Tuollaiseen en ole ikinä törmännyt, vaikka maailmaa on tullut (ja tulee) koluttua paljonkin (no, kaikki on suhteellista tietenkin - mikä on 'paljon'). Huomasitkos, että kiellettyyn kaupunkiin voi tutustua tietokoneen avullakin? Se voisi olla hyvä alku ennen paikalle menemistä. Löysin uutisen asiasta nelosen nettiuutisten sivuilta. Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa postaustasi MiaO!! t ano
Kiva postaus! Kylläpä siellä oli palveluauttiutta....mulle tulee mieleen yksi ravintola, jossa käytiin usein asuessani Caracasissa, Venezuelassa.Sielläkin oli niin paljon tarjoilijoita, että koko ajan tarkkailtiin, jos asiakas jotain tarvitsi.Esim.kun halusin nousta tuolista mennääkseni vessaan, tuli tarjoilija salamannopeasti auttamaan tuolilta nousua (!!) ja meni edessäni avaamaan vessan ovea...Siellä oli monessa ravintolassa todella paljon henkilökuntaa, ja palvelu oli moneen maahan verrattuna uskomatonta!
Uiui, onpas sulla hieno plogi! Luin jo koko setin läpi innoissani. Mielenkiintoisia juttuja ja kauniita kuvia. Taidanpa pistää tämän oikein tilaukseen:)
T. Elina L.(from school)
No tuo voisi kyllä ahistaa jonninverran, että ovat kokoajan vieressä... hyvinhän se sitten meni, jos ei ton enemäpää tullu ahistuksessa kämmäiltyä.
Kyllä minullakin tuossa tilanteessa voisi mennä eväät väärään kurkkuun, kun on tottunut että saa aterioida rauhassa. :D
Mutta todella kiva, että sait kuvia sulkeisista. Minusta on niin mielenkiintoista lukea ja nähdä näitä juttuja. Kiina on kiehtova maa. Luen muuten tällä hetkellä Jung Changin kirjaa Villijoutsenet - sehän kertoo kolmen naisen tarinan sijoittuen Kiinan lähihistoriaan.
Ano, kiitos hyvästä vinkistä! Kävin katsomassa siellä Nelosen sivuilla ja tuo ohjelma pitää kyllä saada itselle ladattua. Melkoisen hyvä sisäänajo Kiellettyyn kaupunkiin. Varmaan saa sitten siitä käynnistä eri tavalla irti, kun tutustuu ensin virtuaalisesti. Jännää...
Yaelian, onpas ollu tarkka syyni sielläkin Venetzuelassa! Ei sitten tullut tarjoilija mukaan vessakoppiin asti??! ;D
Elina, onpas kiva tavata sinutkin täällä! Joo tällaista minä täällä aikani kuluksi väsäilen. Kaikenlaisia pikkutekemisiähän täällä on pakko kehitellä, että jotain rytmiä elämässä olis ja suht järjissään pysyis. ;)
Eero, joo onneksi ei ton kummempaa. Kämmäilytkin taitaa olla enemmän katsojan silmissä. Esimerkiksi ruokailutapojen suhteen täällä ollaan niin eri maata. Oikeastaan täällä kumoutuu kaikki ne meillä koto-Suomessa opitut pöytätavat. Ruokaillessa äännellään ihan eri rohkeasti. Röyhtäillään isosti, ryystetään keittoa ja väliin jopa syljeskellään, luit oikein, syljeskellään!!(lattialle sentään tosin). Ja tippuu ne tikuista evähät kiinalaisillakin. Oikeastaan sotku on usein aika kaamea ruokailun jälkeen... :/
Elegia, voi että, varmasti mielenkiintoinen kirja! Kuulisin mielelläni siitä jotain kommenttia, kunhan oot saanu sen luettua. :)
Itse sain juuri lainaksi Kiinan vallankumousta käsittelevän muistelmakirjan, Kuin höyhen myrskytuulessa. Kuulemma hyvinkin rankka kaikessa realistisuudessaan. Mutta on hyvä olla tietoinen myös niistä asioista. Varmasti hyvinkin avartavaa.
Nuo kaksi ylimmaista ovat mainioita tilannekuvia! Janna miten kadet ovat ristissa ja katseet hiukan alaspain... Kuin armeijassa seisoisivat konsanaan...
Tuo oli minulle uusi, etta tulikuumaa vetta maustetta hellittamaan.
Taalla otan vahan kiinni postauksiasi, kun viime kaynnistani on kulunut hetki ;)
M´man, tällaiset tilannekuvat ovat minullekin mieleen. Aina ei vain ehdi kameran kanssa mukaan.
Minullekin oli ihan uusi kikka tuo kuuma vesi chilin poltteeseen. Mutta ihan turvallisuussyistä taidanpa pitäytyä siinä perinteisessä karheassa linjassa, riisissä ja leivässä ;)
Lähetä kommentti