Lahja tuntui olevan mieluinen ja pistaasipähkinöiden kohdalla hänen silmänsä laajenivat. "Ooo, these are too expensive!" Ayimme ei ollut koskaan raskinut niitä ostaa, eikä ollut kuulemma päässyt edes maistamaan, joten ainakin siltä osin lahja taisi oli jännittävä uutuus.
Kiinalaiset eivät yleensä tutki lahjojaan vieraiden läsnäollessa. Ayimme lahja oli poikkeus, koska se oli avonainen. Tapana on laittaa lahjat syrjään ja avata ne vasta vieraiden lähdettyä. Tällä tavoin ei välity kuvaa liiasta ahneudesta. Lahjaksi ei koskaan saa antaa kelloa, sillä se tarkoittaa, että odottaa vastaanottajan kuolemaa. Myöskään väriltään valkoiset lahjat eivät ole suotavia, koska valkoinen on surun ja kuoleman väri.
Perinteisesti kiinalaisilla syntymäpäivillä syödään nuudeleita. Ne ovat pitkiä ja symboloivat siten pitkää ja hyvää elämää. Ayimme oli hyvillään, kun olin tästä perinteestä tietoinen ja toin kaupasta nuudeleita lounasta varten. Muutenkin söimme tavallista paremmin, mikä kiinalaisittain tarkoittaa lihaisasti. Kälyni on kiinalainen, joten olen tottunut erilaisia lihoja tarjoileviin juhlapöytiin. Tällä kertaa pöydät eivät ihan notkuneet kuitenkaan.
Olen ostanut kirjan 101 Stories for Foreigners to Understand Chinese People ja sieltä lueskelin, että on tiettyjä syntymäpäiviä, joita kiinalaiset eivät juhli. Naiset eivät vietä 3-kymppisiään, ja miehillä vastaavasti on pannassa 4o-vuotisjuhlat. Niiden uskotaan olevan epävarmoja vuosia, jolloin on altis monelle ikävälle.
Myöskään 33- ja 66-vuotissyntymäpäiviä ei juhlita. Ne vuodet ovat riskialttiita erityisesti naisille, mutta miestenkin on hyvä pitää varansa. Oi joi, tänä vuonna täytynee ottaa iisisti... Syntymäpäiviä ei koskaan juhlita jälkikäteen, sen(kin?!) kun uskotaan tuovan huonoa onnea. Juhlapöytä notkuu sinä nimenomaisena päivänä tai jopa vähän etukäteen.
13 kommenttia:
Onneksi voimme tosiaan oppia muilta kanssaeläjiltä, ei tarvitse kaikkien tehdä samoja virheitä! Rupesin jo nyt suunnittelemaan tulevaa joulua, hedelmäkori-idea kuulosti hyvältä.
Kauniiden kuviesi katselun ohella opin joka kerta jotain uutta Kiinasta ja sen kulttuurista :) Kiitos siita sinulle ! Luen todella mielenkiinnolla naita sinun postauksiasi, ovat niin kivasti, rennosti kirjoitettu.
Hauskaa paivaa sinne!
Hei, Mia!
Olipas kiva tuo syntymäpäiväkirjoituksesi. Jäin miettimään eri kulttuureita ja että mitäköhän outoja tapoja ja uskomuksia meillä täällä Suomessa mahtaakaan olla... Kulttuurien tutkiminen (myöskin) olisi kiinnostava sarka. Sinähän voit vaikka kirjoittaa suomenkielisen kirjan kiinalaisista tavoista yms... ;)
Jännää muuten tuo ikä 33. Onhan se Raamatussakin se ristiinnaulitsemisikä. Joten ei ihme, jos siltä aina välillä on tuntunutkin männä vuotena.
Voi hyvin,
Satua :)
Nämä kulttuurijutut on tosi kiinnostavia.
Vilijonkka, aivan. Onneksi voimme oppia myös toisten kautta, eikä kaikkia kömmähdyksiä tarvitse kokea kantapään kautta (vaikka usein kyllä joutuukin... ;)
M´man, voi kiitos! Tässähän ihan nolostuu. ;) On päiviä, jolloin tekstiä ei meinaa tulla ihan helpolla, saatikka rennosti. Sitten aikani ähellettyä saan kuin saankin ulostettua muutaman kökön rivin. :/
Mukavaa päivänjatkoa sinne! Täällä jo yötä kohti kääntyy.
Hei Satu! Varmasti Suomestakin löytyy mitä kummallisempia uskomuksia, joita aikansa totuutena pidetään. Jotkut paljastuvat, koska toisin todistetaan, osa jää elämään myytteinä ja muodostuvat osaksi kulttuuria.
Kulttuurit ovat kyllä tosi mielenkiintoinen alue tutkia. Täällä olo on antoisaa, kun pääsee tekemään tällaisia arjen pieniä tutkimusmatkoja. Luulenpa että tämän jälkeen sitä katselee omaakin kulttuuria vähän eri silmin ja senkin perinteet alkaa kiinnostaa eri tavalla.
Jännä tosiaan tuo ilmiö, että monet asiat tuntuvat toistuvan eri kulttuureissa vähän eri kuosissa. Sama koskee myös uskontoja, mikä myöskin on vallan mielenkiintoinen alue tutkia.
Noo, en nyt kirjasta tiedä, kiinalaisia tapoja sun muita on monia jo suomenkin kielellä. Mutta itselle tässä on kai jonkinlainen muistio syntymässä, johon pääsette osalliseksi tekin lukijat, sekä vaikuttamaan myös. Kiitos, hyvää vointia sinullekin! :)
Suvi, totta turiset. Kuten tuossa yllä jo tulikin ilmi, mielenkiintoisissa aiheissa ollaan. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Pari tarkennusta helsinki-vantaalta.
Kelloa ei saa antaa vanhoille ihmisille, mutta se koskee ainoastaan seinakelloja. Rannekellolla on oma sanansa ja se sopii lahjaksi mainiosti. Lahjoja ei myoskaan avata julkisesti siksi, etta jos vastaanottaja ei pidakaan lahjasta ja sen nakee kasvoilta, niin lahjan antajalta menee "kasvot"
T: Don
mielenkiintoista kiina-tietoutta! hienosti olet kyllä perehtynyt maan synttäritapoihin :)
Hei Don, kiitti tarkennuksesta. Itse asiassa kun tarkemmin luin, niin kirjassakin puhutaan vain "alarm clockista". Ja lahjojen avaamista voidaan varmaankin viivyttää myös sen vuoksi, ettei antajalta mene kasvot, jos lahja ei olekaan mieluinen.
Tuo kasvojen menetys on erikoinen piirre täällä ja saattaa kyllä liittyä muihinkin aasialaisiin kulttuureihin. (??) Suomalaisena sitä ei oikein osaa käsittää, missä kaikissa tilanteissa se naama voikaan mennä.
Sen olen ymmärtänyt, että ylpeyden ja luottamuksen kokiessa kolauksen, on kuitenkin kyse vakavammasta jutusta. Toisaalta noita piirteitä arvioidaan täällä ihan eri mittareilla. Mielenkiintoista olisi perehtyä aiheeseen enemmänkin.
Tarja, tässä oli niin ajankohtainen tuo synttäriteema ja satuin löytämään tietoa aiheesta. Jonkun verran olin jo tutustunuut käytännön kautta, koska kälyni on kiinalainen, kuten mainitsin ja miesveljeksemme jo aikansa Kiinaa reissanneet. Minä itse olen kuitenkin vasta tutkimusmatkani alussa.
Kylläpä oli taas mukavaa luettavaa, kiitos!
Tuo kasvojen menetys on erikoinen piirre täällä ja saattaa kyllä liittyä muihinkin aasialaisiin kulttuureihin. (??) Suomalaisena sitä ei oikein osaa käsittää, missä kaikissa tilanteissa se naama voikaan mennä.
Tuo kasvojen menetyksen pelkohan on jostain syystä hyvin iso osa ainakin liki kaikkia Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuureita.
Esim. Japanissahan ovat samurait tunnetusti jo ammoisina aikoina tehneet rituaali-itsemurhan, seppukun, jos ovat jostain syystä tehtävässään epäonnistuneet. Toisaalta Kaakkois-Aasian kulttuureissahan taas jo pelkkä äänenvoimakkuuden nosto kiistatilanteessa riittää menettämään molempien kasvot. Tai kuinka usein Aasiassa matkatessa saa huomata, että ihmiset kyllä auliisti neuvovat tietä, vaikka heillä ei ole hajuakaan oikeasta reitistä. Kasvothan siinä menisi, jos tunnustaisi etten tiedä. Ja Thaimaassa tuntuu taxikuskin hymy kasvavan aina sitä mukaan, mitä enemmän hän on hukassa tai koittaa kusta silmään, niin kai siinä ei sitten menetä kasvoja? Näitä esimerkkejä voisi kai jatkaa liki loputtomiin.
Miksi asia näin on, siitä ei kyllä ole henk.koht. minkäänlaista hajua. Mutta sinähän sen meille Mia varmasti vielä näppäränä tyttönä siellä paikan päällä selvität, vaikka empiirisin kokein. :P
doni
PS. Kuka ihmeen Don on soluttautunut minun työpaikalleni Helsinki-Vantaalle ja käyttää vielä minun nimeä? Identiteettivarkaus, ottakaa rosmo kiinni! ;-)
Kiitos Anne. Kiva että aihe kiinnosti. :) Jatkossakin varmaan löytyy näitä omia havaintojani sekä eri tiedonjyväsistä koottua Kiina-tietoutta. Terveisiä muuten sinne Keski-Suomeen!
Doni, olitpas jaksanut valaisevasti kommentoida. Kiitos! Jotain noista japanilaisten kunnia-itsemurhista olen kuullutkin. Siellä se vasta hurjaa tuntuu olevan! Ja ihan nykyaikanakin vielä hypätään narun jatkeeksi maineen menetyksen vuoksi tai jos vaikka työelämässä on tullut koettua isompi tappio.
Se on kyllä jännä tuo, ettei kiinalaiset (eivätkä aasialaiset yleensäkään) osaa sanoa ei. Miksi nyt ei voisi sanoa suoraan jos ei jotain tiedä tai homma ei toimi?! Tietämättömyyttä ja osaamaattomuutta peitellään, eikä koskaan minkään kanssa ole mitään ongelmaa. "Mei venti!" Näkis vaan! :/
Tuon piirteen kanssa joutuu aika ajoin tympeisiin tilanteisiin. Varsinkin mieheni on työelämässään joutunut turhan usein raapimaan päätään, kun totuus on tullut ilmi. Tähän liittyy myös se, että huonoista uutisista vaietaan. Kukaan ei halua tulla kertomaan jobin postia. Tämä tuntuu olevan melkoisen hankaloittava juttu, tuolla työelämässä varsinkin.
Tuohon taksimatkailuun viitaten, niin täällä Pekingissä kuskit ei yleensä ota edes kyytiin, jos he eivät tiedä missä jokin paikka on. Ei auta, vaikka sanoisi, että minä kyllä tiedän reitin ja neuvon kyllä. Ilmeisesti siinäkin on kyse juuri siitä kasvojen menettämisen pelosta, jos vaikka joutuisimmekin hukkaan.
Tuo kasvojen menetys on aiheena varsin mielenkiintoinen, se kun on täällä ihan eri vakava juttu. Siihen kyllä tekisi mieli perehtyä syvemminkin. Ja enköhän minä jonkinlaista empiiristä kokeilua pääse harrastelemaan ja raportoimaan tuloksista sitten teillekin. ;)
ps. Ihan kuule kuvittelin, että se olet sinä tuon Don -nimimerkin takana, ja kun kerta Hki-Vantaakin siinä mainittiin. (Jenni on kertonut, että olet siellä töissä) Ajattelin sinun puhuvan identiteettivarkaudesta siksi, koska i-kirjain oli epähuomiossa jäänyt pois.
Näin siis luulin, mutta äsken sekin sitten selvisi. Nimimerkin takana olikin nimittäin oma mieheni! Hän käyttää joskus harvoin kommentoidessaan nimimerkkiä Don Quijote. Nyt vaan jäi kiireessä kesken tai jotain. Hän siis tuli Suomesta muutama päivä sitten. Eli tällainen "identiteettivarkaus" sieltä paljastui. ;D
No hyvä, että identiteettivaras saatiin kiinni. :D Minäkin jouduin hetken raapimaan päätäni sitä lukiessa ja ihmettelin itsekseni, että kuinka minä nyt olen tuollaisen kirjoittanut, kun itse muista ollenkaan. Vasta hetken asiaa mietittyäni tulin sitten siihen tulokseen, etten se kyllä minä ole edes ollut.
Niin aiheesta aasialaiset ja kasvojen menetys vielä sen verran, että tekivät muuten juuri Soulissakin päätöksen rakentaa metroasemien laitureille sellaiset automaattiovet vielä vuoden loppuun mennessä, kun talouslaman myötä työpaikkansa ja täten myös kasvonsa menettäneet ovat alkaneet ihan urakalla loikkimaan metrojen alle. Kertoo suhteellisen karua kieltään siitä, kuinka vakavasti työ siellä Aasiassa monasti otetaan.
Mielenkiintoisia juttuja oppii blogistasi kiinalaisista tavoista.
Lähetä kommentti