Mies on taas muutaman päivän työmatkalla. On niin hiljaista ja yksinäistä. Niin vain on, että täällä kaukana erossaolemisen ikävä korostuu. Suomessa työmatkat saattoivat venyä viikoiksi, mutta silti ei tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi. Olihan sentään omakin elämä ja omat harrasteet. Oma koti, tuttu seutu, ystävät ja juttukaverit. Oma auto, liikkumisen vapaus ja helppous. Kotimainen radio, tv ja lehdet.
Tällaisina yksinäisinä hetkinä ajatukset helposti palaavat Suomeen. Kotiin. Katselen valokuvia, muistelen ja haikailen. Mitenköhän sitten, kun pian mieheni onkin pari viikkoa poissa ja niistäkin toisen kotonamme Jyväskylässä?! Voi sitä koti-ikävän määrää. Mitenköhän siihen voisi varautua??
15 kommenttia:
Lahde mukaan Suomeen!
Hei Tarja, muuten lähtisinkin, mutta olen juuri saanut käynnistettyä lapsille suunnatun Suomi-kerhon tälle keväälle. En viitsisi heti jättää sitä tauolle, kun innokkaat kerholaiset ovat odottaneet sitä kuin kuuta nousevaa.
Hei MiaO! Kiitos kivasta blogista ja ihastuttavista kuvista! Onneksi sinulla koira siellä seurana, ettet ole aivan yksin työmatkojen aikana. Onko koira sopeutunut hyvin uuteen kulttuuriin tai olla hieman erilaiset lenkkimaastot siellä kuin täällä Keski-Suomessa? Terveisiä Jyväskylästä :)
Annis! Oih, kiitoksia kotiseudun terveisistä! :D Mikä ihana piristys juuri nyt. Voiko aamu enää ihanammin alkaa. :D
Juu totta, kovin on täällä erilaiset maastot koiruuden kanssa lenkkeillä. Haikailen niitä Laajavuoren metsäpolkuja, missä Oonakin sai juosta vapaana. Täällä on paljon tylsemmät reitit ja suppeampi alue, mitä kierretään.
Jyväskylään jäi myös pentuajan Suuri Rakkaus, maailman paras peuhu- ja painikaveri. (Terveisiä Jesselle, jos Laura luet tätä ;) Siitä menetyksestä kesti jonkun aikaa toipua, mutta onneksi on näiltä Kiinan raiteilta löytynyt uusia kavereita, kuvissa jo vilahtanut Bubu ja kultainen noutaja Tudu. Niiden kanssa nykyisin juostaan, ja kovaa.
Mia, no worries...
Kohta tullaan ja meistä ei ihan heti pääsekään eroon :D
Huomasin tossa et ei oo enää ku viis viikkoo lähtöön, alkaa hätä hiipiä kohti, muistaahan kaiken ottaa mukaan...
-Make
Hei, Mia!
Voimia koti-ikävään. Muista, että ajatuksissa voit aina palata kotipoluille kävelemään ja ihastelemaan Keski-Suomen kauniita maisemia. Minäkin karkaan aina siten välillä sinne metsän rauhaan kera Lippanaaman, Minnin ja sinun voimaannuttavan seuran... Halauksia Ystävälle!
Satu
Kauniita kuvia! Toivottavasti tuo yksinäinen aika sujuu leppoisasti. Lasten Suomi-kerho kuulostaa kivalta toiminnalta!
Make! Trrrr... kyllä alkaa jo jänskättään täälläkin! Huikeeta että saadaan teidät tänne niiiin pitkäksi aikaa! Ja mahtavaa, että teillä on mahdollisuus toteuttaa tämmöinen reissu! Oi mikä elämän kevät! :D
Varmaan kutkuttavaa siellä suunnitella ja miettiä, että mitä ottaa mukaan jne. Liian pitkää listaa ei kannata suotta tehdä, täältä kun yllättävän hyvin löytyy melkein kaikkea. Paitsi sitä salmiakkia. Siihen kannattaa varautua! ;P
Satu, voi kiitos kauniista hyvänmielen viestistä ja voimalähetyksestä! Olipas ihana saada ajatus Lippanaamasta ;) ja Minnistä sekä muistella meidän oivaltavia ja voimaannuttavia retkiä rauhallisilla metsäpoluilla. Kiitos Ystäväni. *halauksin*
Yaelian, kiitos. Mies palasi työmatkaltaan ja rakas-pieni-lauma on koossa taas. Toivotaan, että se tuleva pariviikkoinen ei tuntuisi niin yksinäiseltä. Onhan tässä onneksi kaikenlaista touhua ja elämää talossa ainakin kerhopäivinä. :D Kiva juttu ja mukava homma tuo kerhotäteily. "Jos sun lysti on niin sano tottakai. Tottakai!"
Miao, tarkistin juuri Wikipediasta ja kumquatit ovatkin niinkuin arvelin alunperin kotoisin Kiinasta, eli niitä pitäisi teilläpäinkin löytyä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kumkvatti
Jos paikallinen seura kelpaa niin sitä saa yhden puhelinsoiton päästä. Tuut meille vaikka iltahoitoon! Saattaapi olla että ollaan suomileskiä samoihin aikoihin. Monsier lähtee kahdeksi viikoksi pois viikon kuluttua. Eiköhän laiteta elämä ranttaliksi silloin ja kolutaan koko kaupunki kun on autokin käytössä aamusta iltaan. Nyt vain toivelistaa kokoamaan.
Yaelian, kiitos kumquattivinkistä ja -linkistä! Niinpäs näkyykin olevan täältä lähtöisin oleva hedelmä. Kuljenpa siis silmät auki josko sitä itsekin pääsisi pian maistelemaan.
Vilijonkka, sattuupa hyvin! Olemme nimittäin samaan aikaan ukottomia. Juu mun pitääkin näyttää sulle yks upea paikka, se YinYang -center, mistä taisi olla puhettakin. Satu esitteli sen mulle. Uijui, että ihastuin.
Voisikohan kuvat enää supi-suomalaisemmiksi muuttua :) tuo termarikin.. aahh :) Mulla on noita yksinäisiä fiiliksiä täällä suomessakin, kun toinen on työmatkalla koko ajan työviikon ja tulee vain kahdeksi päiväksi kotiin. Nyt on jo helpompaa kuin alussa.
Hei tuli mieleen, kun kuvasit niitä maassa kuivatettavia maisseja sillon kerran, niin niistä oli juttua jossain dokumentissa tässä vasta.. oli ihan kuin sun kuvissa :) Ihanaa viikonloppua, toivottavasti et ihan ikävästä riudu siellä vaan löydät mukavaa tekemistä!
Risulinna, oi kohtalotoverini, sinullakin nykyisin reissumies!? Onkohan se pitkäkin projekti noin, että viikonloput vain kotona?? Onpa kurjaa. Ikävä on välillä niin riuduttava tunne. Lohduttavaa siinä on se, että jälleennäkemisen riemu on sitäkin ihanampaa! :)
Kiva kuulla, että kiinalainen maissinkorjuu ja -kuivatus on päässyt Suomenkin televisioon. Onhan se aika erikoinen ja ihastuttavan värikäs tapahtuma.
Kiitos, ihanaa viikonloppua sinnekin rakkaan kainalossa!
Toisen ikava...Suomi ikavakin. Molemmat tuttuja tunteita.
Lampoiset ajatukset lahetan sulle sinne seuraavaa pidempaa hetkea varten.
Kiitos empatiasta ja lämpöisistä ajatuksista M´man!
Lähetä kommentti