Vaatimattoman julkisivun taakse kätkeytyy boheemi rockluola ja tilava konserttisali erinomaisine äänentoistolaitteineen. Tarjonta vaihtelee aloittelevista paikallisbändeistä aina ulkomaisiin vierailijoihin. Onpahan Mao Livehousessa käynyt esiintymässä Suomen oma Negativekin.
Kiinassa eletään nyt kautta, mikä Euroopassa koettiin 1970- ja 80-luvuilla. Joukko rohkean angstisia ja hämmentyneitä nuoria tulkitsee sukupolvensa arvotyhjää maailmaa. Vielä 1980-luvulla Kiinan ainokaiset rockbändit soittelivat lähinnä muiden covereita. Kiinan rockkulttuurin katsotaankin syntyneen vasta v.1987 rockin isoisä Cui Jianin myötä. Sanoituksillaan legendaarinen Cui kritisoi paitsi omaa elämäänsä, myös sen hetkistä yhteiskuntaa, jonka vanha ideologia oli tuolloin murenemassa.
Rockin pääkaupunki on itseoikeutetusti Peking, joka on kautta aikojen ollut herkempi kulttuurisille ja yhteiskunnallisille virtauksille, kuin Kiinan suuret rannikkokaupungit. Tämän extemporee rock-iltamme anti oli varsin monipuolinen. Lavalle pääsi useampi bändi, jotka saivat kukin soittaa neljä biisiä ja sen aikana tehdä vaikutuksen yleisöön.
Neljä kitaraa mahdollisti varsin vaikuttavan tulkinnan Eaglesin Hotel Californiasta.
Näillä pojilla oli ehkä vähän liian paljon intoa ja hurja karjunta peitti alleen mahdollisen potentiaalin...
Paikan logo jäljitteli hauskasti Maon hiusrajaa. Löytyipä jostain tarra, jossa päätä komisti piirretyt pupun korvat. En vain tohtinut laittaa siitä kuvaa tänne...
5 kommenttia:
Kiva oli nähdä tällainenkin puoli Kiinasta!
Mä oon nähny pari dokkaria Kiinan rock -musiikki... hmmm...esityksistä :) Aika lapsenkengissä on ja melkoista karjumista useimmiten. Itse kyllä toivoisin, ettei kaikki jutut löytäiskään tietään maailman joka kolkkaan. Minkälaista musiikkitarjontaa siellä muuten on?
Yaelian, kiva että tykkäsit. Kaikenlaistahan tänne Kiinaan mahtuu. Rockiakin. Tai ainakin sen tapaista. ;)
Susadim, kiinalainen musiikkitarjonta painottuu selvästi kotimaiseen, mutta vaikutteita on otettu myös rajojen takaa. Hempeä, lempeä popmusiikki kuulostaa olevan kiinalaisten suosiossa.
Ulkomaisilla artisteilla on täällä vain marginaaliset markkinat. Nythän Google on avannut ihan ilmaisen musiikin latauspalvelun Kiinassa. Maailman neljä suurinta levy-yhtiötä ovat mukana jutussa, joten sen myötä myös ulkomaisen musiikin osuus kasvaa. 99 prosenttia kaikesta musiikista Kiinassa on laitonta piratismia, joten levy-yhtiöiden ainut keino onkin koittaa hyötyä mainosten myötä.
Heippa! Paasiaisen jalkeen taas taalla blogistaniassa kiertelemassa :)
Ja piipahtamassa taalla sinunkin luonasi. TAtyyy kylla sanoa, etta on varmasti niin uskomaton, rikastuttava kokemus tama Kiinassa asuminen. Jotenkin arvaamattomasti taalla blogissasi siita lukiessani ja kuviasi katsellessani lansimaalaisen silmien kautta, herailee mielenkiinto itsessakin tata maata ja kulttuuria kohtaan. Myonnan, etten ennen oikein valittanyt Kiinasta, mutta tassa virtuaalimatkaillessani luonasi olen paatynyt muokkaamaan mielipidettani. Kiitos siis !
M´man, kiitos kommentistasi! Kylläpä sinä ihan oikein päättelit, sillä nimenomaan uskomattoman rikastuttava kokemus tämä Kiinassa asuminen on. Tänään juuri havahduin itsekin asiaa miettimään, kun kohta alkaa tulla vuosi täyteen täällä oloa. Enpä kyllä olisi arvannut, miten paljon uutta voikaan yhteen vuoteen mahtua. Miten paljon uusia kokemuksia, mielenkiintoisia havaintoja, oppimista, oivaltamista, näkökulmien avartumista.
Minäkään en alunperin mikään Kiinafani ole ollut, ja täytyy kyllä myöntää, että jos olisin voinut valita, niin kylläpä melkein mihin tahansa muualle olisin mieluummin muuttanut. Mutta tänään tosiaan kun asioita mielessäni tutkailin, niin kylläpä tämä on ollut monella tapaa antoisin vuosi ikinä.
Kiva jos voin omien havaintojeni ja blogini välityksellä herättää uusia ajatuksia sinussakin. Täältä aitiopaikalta seuratessa olen itsekin alkanut näkemään Kiinassa ja sen kulttuurissa varsin kiehtoviakin puolia.
Lähetä kommentti